IRC-Galleria

I was down in Georgia
nothing was as real
as the street beneath my feet
descending into air

The cauldron was a-bubbling
the flesh was lean
and the women moved forward
like piranhas in a stream
they spread themselves before me
an offering so sweet
and they beckoned and they beckoned
come on darling eat

Eat the summer cannibals
eat eat eat
you eat the summer cannibals
eat eat eat

They circled around me
natives in a ring
and I saw their souls a-withering
like snakes in chains
and they wrapped themselves around me
ummm what a treat
and they rattled their tales hissin'
come on let's eat

Eat the summer cannibals
eat eat eat
you eat the summer cannibals
eat eat eat

I felt a rising in my throat
the girls a-saying grace
and the air the viscous air
pressed against my face
and it all got too damn much for me
just got too damn rough
and I pushed away my plate
and said boys I've had enough
and I laid upon the table
another piece of meat
and I opened up my veins to them
and said come on eat

Eat the summer cannibals
eat eat eat
you eat the summer cannibals
eat eat eat
you eat the summer cannibals
eat eat eat
you eat the summer cannibals
eat eat eat

Cause I was down in Georgia
nothing was as real
as the street beneath my feet
descending into hell

So eat eat eat
you eat eat eat
you eat eat eat
eat eat eat

-Patti Smith

"Silmieni ohi virtasivat kaukaiset tähdet ja planeetat. Vieraat maat ja kulttuurit polttivat jälkensä mykiöihini ja kansakunnat toisensa perään syntyivät ja kukistuivat hengitykseni tahtiin. Olimme kaukana, kaukana poissa, mutta yhdessä, sillä hänen kätensä oli kuin varkain hiipinyt omaani ja puristi sitä nyt kuin äärimmäisessä menettämisen tai eroamisen pelossa. Verenkiertomme yhtyi ja hetken minun sydämeni piti meidät kummatkin elossa. Sitten tuli kuolema. Loistava, hohdokas kuolema, jolloin tunsin uppoavani syvälle johonkin pehmeään ja selittämättömään, joka salpasi henkeni. Hänen huulensa huulillani, olimme kuolleet, muttemme tarkoituksettomasti. Mikä uskomaton, dionyysinen nautinto olla hänen käsivarsillaan, lakata hengittämästä ja vain vajota! Hän joi minusta ja minä tahriuduin, enkä koskaan päässyt tuosta tahrasta eroon. Enkä koskaan sitä halunnutkaan."

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Nukuin varmaankin kissojen kanssa omassa sängyssä.

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Serkku. Helposti. Paras <3

Onko sinulla paljon rutiineja?
Aika vähän. Olen aika rutiinikammoinen, itseasiassa...

Miksi asut siellä missä asut?
Mm...Opiskelen täällä. Kämppä sattui löytymään hyvään aikaan ja on aika kivakin.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
27.1.? (Oikein oli, tarkistin vielä)

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Öh...tänään keitin nuudeleita;) On se ruokaa!

Muistatko, minkä cd:n ostit ensimmäiseksi?
Varmaan Alanis Morrissetten eka...

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Istun tuolilla nilkat ristissä. En nojaile mihinkään.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
Haluaisin löytää viinipullon tyhjennys -seuraa, kuunnella hyvää musiikkia sen seuran kanssa ja käydä mahdollisimman anti-intellektuelleja keskusteluita. Unelmoida.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Hah, tuhansia.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin :).
Paljon. En kauhean hyvin muista...jotain seksuaalista ja väkivaltaista se taisi olla...ei kun tutustuin uusiin ihmisiin.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Joskus. Joidenkin silmät tuntee ihollaan.

Ketä kättelit viimeksi?
Öh? En kyllä muista.

Mitä näet kun suljet silmät?
Punaista ja mustaa.

Kuinka monet kengät omistat?
Aika aika monet...<3

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
Hmm...en osaa sanoa. Jokusen kymmenen. Tai sadan?

Mikä oli päivän paras juttu?
Akin luona istuskelu. Se, että sain tiskattua, pestyä pyykkiä ja siivottua.

Luokitteletko ihmisiä?
Joskus joitakin. Liikaa en haluaisi tehdä moista.

Kuinka korkealta katselet maailmaa?
Sopivan korkealta.

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä.
Jonkinlainen aitous. Itsensä alttiiksi paneminen.

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Vastaan, että äitiin, vaikka sanovat mua ainakin isäni näköiseksi.

Mikä oli suurin huolesi lapsena?
Jaa?

Uskotko ihmeisiin?
Olen aika mystisismiin taipuvainen...niin että uskon.

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Viikonloppu ;)

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
Hmm...en ehkä aivan iloinen, mutta ehkä hieman tavallista tyytyväisempi.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
Äidin ja isän äidin äidit. Ihastuttavia persoonia. Isän äidin äidin tunsin paremmin ja tykkäsimme aina kovasti toisistamme.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
Ilkeä luonne. Katkeruus ja kostonhimo. Tylsyys ja tympeys. Arkipäiväisyyksiin ja mitättömiin sivuseikkoihin takertuminen.

Oletko kateellinen muille ihmisille?
En kait. En kauheasti koe sellaista tarpeelliseksi. Varmasti kuitenkin jostain vähän.

Oletko ollut kirpparilla myymässä?
No juu, kerran pari.

Koska eletään elämän parasta aikaa?
Toivottavasti koko ajan.

Kuinka monta serkkua sinulla on?
Kaksi.

Kirjoitatko päiväkirjaa?
Juu.

Mikä muistuttaa viime kesästä?
Mm...Seinäjoki. Danzigin "Killer Wolf". Manu Chao. Sangria. Jalkapallo.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
Uskoisin.

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
Tuhkanvaalea. Kai?

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Liisa.

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
Joo kait? Olipas kysymys:)

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
No ei. Pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään sitten millään viehättävää.

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
Aika useinkin. ei hyvä. Baarin jälkeen harvoin muistaa tai jaksaa pestä naamaansa, hyvä jos sänkyyn ymmärtää mennä joskus.

Osaatko keittää riisiä?
Juu. Ihanasti.

Tämmöinen.

Hassua miten pelkkä musiikki voi raapia sammalta pois joidenkin kivettyneiden, melkein kuolleiksi julistettujen tunteiden päältä. Hassua miten sitä voi samaan aikaan tuntea ihmeellistä, rauhoittavaa mielihyvää ja silti olla ihan vereslihalla, melkein vuotaa verta. Hassua miten sitä voi olla melkein entisensä, all the sudden...

Mä haluan huomiseksi seuraa. Yksin oleminen on syvältä.

-N.

Vaikea saada mitään aikaiseksi. Aloitan jatkuvasti kaikennäkösiä juttuja, mutta en millään saa mitään valmiiksi asti. Voin pestä pyykit, mutten jaksa viedä niitä kuivamaan. Voin laittaa tiskit altaaseen likoamaan, mutta varsinainen tiskaaminen osoittautuu mahdottomaksi tehtäväksi. Jaksaisi viedä edes tyhjät pahvilaatikot keräykseen. Se olisi hienoa se.

Olen lueskellut tänään Mukkaa. Maa on syntinen laulu. Ei tee mieli pohjoiseen.


-N.

Yksin. Olisi kerrankin aikaa kirjoittaa, lukea, maalata, soittaa kitaraa, laulaa, piirtää, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, viedä roskat, leikkiä kissojen kanssa, soittaa vanhoille ystäville, ajatella, suunnitella tulevaisuutta, tanssia, kävellä, juosta, harjata hiukset, nukkua, uinua, uneksia, päiväuneksia, pitää seuraa itselleni, olla vain ja hengitellä, silitellä, hellitellä, huokailla, puhua itsekseen, tiskata, roiskia vettä, pestä, kastella kukkia, avata verhot, hymyillä, haaveksia, itkeä, nauraa, upota, kadota ja olla edes jollain tasolla oma itsensä.
Mutta yksin. Mahdotonta silloin erityisemmin arvostaa omaa seuraansa.
Kaipaan ihmisiä. Tai vaikka puhuvia eläimiä.

-N.


"sä oot jotain uutta joka kiertää mun suonissa"

Vasemmalla sinistä ja oikealla seepiaa.

Hyvä päivä. Kirkasta ja näkee kauas.

-N.


"Kuva on valettu ikonin päälle. Hänen silmänsä loistavat pyhyyttä."

On hieman turvatonta lukea runoja liikennevaloissa. Hetkenä minä hyvänsä voi tulla kuolema, murskautua, ruhjoutua, mennä palasiksi. Hetkenä minä hyvänsä voi olla jo poissa.

Sääli. Jäisi hyvä runo kesken.

N.


Huomaan taas, että mieli toistaa tiettyä kaavaa. Huomaan taas, miten ajatus kiertää takasin samoihin kehän pisteisiin, muistoihin. On olemassa ajatuksia, joista ei oikeastaan haluaisi olla tietoinen, mutta, koska kuitenkin on, tiedostaa myös saavansa niistä jotain järjen vastaista mielihyvää. Kipua myös, tietenkin, mutta kylmänä väreilevää hekumaa yhtä lailla. En haluaisi vaalia näitä hetkiä, mutta ilman niitä kuolisi se jokin uusi väre, joka on viime aikoina saanut sydämeni läpättämään yhä kiivaammin, ja on kenties myös eräs syy siihen, miksi olen toisinaan niin pohjattoman, loputtoman, kuolettavan onneton. Ja onnellinen. Joskus ne ovat yksi ja sama asia.


"En tiennyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Oikeastaan en välittänyt. Aika valui sormieni lomitse niin nopeasti, etten voinut käyttää sitä ajatteluun. Minä muutuin. Aivan liian nopeasti, tajusin, kun tahrin hopealla elektroniikkamyymälän tiskin ostaessani ilmanviilentimiä, joita tarvitsin horroksen käynnistämiseen."

Suu täynnä karvoja, kun joku on koko ajan tukkimassa nenäänsä tai häntäänsä tai käpäläänsä suuhun ja naamalle. Pian kai mäkin rupean oksentelemaan karvapalloja.

Teidän,
Neiti Miaoui

Olisipa sitten ainakin yhteinen harrastus kisujen kanssa...