Kosketus karkoittaisi huolet. Pieni lasi viiniä, ehkä savuke ja me olisimme melkein entisellämme. Ei, ei meidän tarvitsisi puhua mitään. Unohdus olisi lohdullisempaa. Toinen lasi viiniä ja olisimme lohdutetut. Syleily syleilystäsi. En olisi varmastikaan muistanut miten silmissäsi metsänpedot tapasivat jahdata toisiaan kylminä öinä ja kalvaa hengiltä ne, joiden jalat eivät enää kantaneet suojaan. Kolmas lasi viiniä ja muistaisin sen taas. Voisinpa juosta niiden kanssa, eläinten! Voi jospa vain olisin siellä, kukkuloilla, värisisin yösi kylmässä ja sitten sinä -! Hengitys höyryäisi ja joku sytyttäisi valot ihollesi yksi kerrallaan.
Aamu ja pullo olisi tyhjä. Minulla olisi vielä joitain sanoja jäljellä, kauniitakin, mutta ajatus - se riittäisi kyllä, paremmin kuin hyvin. Jättäisin sen pöydällesi lähtiessäni.
-N.