IRC-Galleria

Minä aion nyt lähteä kaupungille. Laotkoon se jalkojeni juuressa.

-Nastasja

"Sinulla on paljon sanoja ja kaikki ne maistuvat kitkeriltä. Sinä, joka voisit suudella hänen haavojaan, heität käsikranaattisi huolettomasti murtuneille luille. Koska sinua huvittaa, haha, koska olet kaunis, eikä mikään vanha suru raavi kynsillään sisältäpäin sinun kylkiluitasi. Olen ehkä väärässä, mutta sinä olet väärässä. Tekisi mieli lyödä se otsaasi. Oikeus on hiljaa vahvistuvien puolella. Tietysti sinulla on valta, sinulla on kyky polkea jalkojesi juuren jokainen joka ei sinua miellytä, mutta katso nyt sentään itseäsi. Mikä kuiviinväännetty käsitys oikeudenmukaisuudesta. Hyvyydestä. Kauneudesta. Rakkaudesta. Mikä muovilla silattu sädekehä. Rakas tekopyhä enkelini. Voisinpa leikata sinusta tuon ilkeyden pois. Tuollaisena olet liian kauhea katsella."

Nieluviljely ja luottamuksellista jutustelua, pidin enemmän ensin mainitusta. En tajua mitä hyötyä on siitä, että joku on koko ajan ja kaikessa samaa mieltä kanssani. Vähän kuumettakin. Se varmaan selittää tämän pohjattoman väsymyksen.

-N.

Tänä yönä uusi yritys. Vein T:n aamusta junalle, kahden viikon päästä taas nähdään. Pitkästä aikaa nukutaan ihan vain kolmistaan kisujen kanssa. Ajatus siitä ahdistaa vähäsen. Mutta ehkä tämä pitää nyt sitten koittaa ottaa positiivisena asiana. Olla kaipaamatta ihan kauheasti sitä jotakuta, jonka voi herättää yöllä jos on nähnyt unta tappajakarhuista tai murhanhimoisista pikkutytöistä, jotka on joutunut räjäyttämään hengiltä. Ikävöin. Lakkaamatta. Eilen tunsin niin paljon, että sattui. Tänään on haikeaa.

No mutta, viikonloppuna tulee sentään ystäviä yökylään, on kirjamessut ja sen sellaista. Ehkä koitan jaksaa tässä kuitenkin.

-N.

Olen huolissani siitä, että rahat eivät riitä, että ei ole uusia vaatteita, että joka paikassa on kissankarvaa ja kasvoissani on uurre huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen huolissani materiasta, mutta henki voi melkein hyvin. En edelleenkään tiedä mitä haluan tai minne nämä kadut vievät, mutta se ei enää vaivaa minua. Hetkenä minä hyvänsä voi tapahtua mitä hyvänsä.

-N.

Aurinko paistaa, on haikeaa ja lämmintä. Kevät. Kevät.

-N.

Kosketus karkoittaisi huolet. Pieni lasi viiniä, ehkä savuke ja me olisimme melkein entisellämme. Ei, ei meidän tarvitsisi puhua mitään. Unohdus olisi lohdullisempaa. Toinen lasi viiniä ja olisimme lohdutetut. Syleily syleilystäsi. En olisi varmastikaan muistanut miten silmissäsi metsänpedot tapasivat jahdata toisiaan kylminä öinä ja kalvaa hengiltä ne, joiden jalat eivät enää kantaneet suojaan. Kolmas lasi viiniä ja muistaisin sen taas. Voisinpa juosta niiden kanssa, eläinten! Voi jospa vain olisin siellä, kukkuloilla, värisisin yösi kylmässä ja sitten sinä -! Hengitys höyryäisi ja joku sytyttäisi valot ihollesi yksi kerrallaan.

Aamu ja pullo olisi tyhjä. Minulla olisi vielä joitain sanoja jäljellä, kauniitakin, mutta ajatus - se riittäisi kyllä, paremmin kuin hyvin. Jättäisin sen pöydällesi lähtiessäni.

-N.