Tänä yönä uusi yritys. Vein T:n aamusta junalle, kahden viikon päästä taas nähdään. Pitkästä aikaa nukutaan ihan vain kolmistaan kisujen kanssa. Ajatus siitä ahdistaa vähäsen. Mutta ehkä tämä pitää nyt sitten koittaa ottaa positiivisena asiana. Olla kaipaamatta ihan kauheasti sitä jotakuta, jonka voi herättää yöllä jos on nähnyt unta tappajakarhuista tai murhanhimoisista pikkutytöistä, jotka on joutunut räjäyttämään hengiltä. Ikävöin. Lakkaamatta. Eilen tunsin niin paljon, että sattui. Tänään on haikeaa.
No mutta, viikonloppuna tulee sentään ystäviä yökylään, on kirjamessut ja sen sellaista. Ehkä koitan jaksaa tässä kuitenkin.
-N.