IRC-Galleria

verta ja sokerilientä, iho peittynyt näihin makeisiin kiteisiin, joita et voisi olla nuolematta pois,
sillä minähän
en kai ole muovia, minä en ole niin kuin se nukke tai jokin toinen muotista vedetty kuva,
joka on ohjelmoitu sanomaan "aah", kun löydät oikean napin, niin, sillä minähän
en kai pelaa pelejä, vaikka joskus kai syytettykin siitä, etten aina, etten toisinaan, etten niinä päivinä puhunut totta, mutta vain
koneethan tekevät aina ja joka kerta niin, totta, ja ne ne maistuvat koneöljyltä, kai, tai asfaltilta, vaan minussa maljoittain viiniä ja verta, oo, ja sokeria, nuole pois, nuole, kunhan sanot että tuhannesti olen kauniimpi kuin se mannekiini, joka maalasi naamaansa lapsen ja istui sylissäsi, sano, että
tuhannesti maistuvampi, sano.

Minulla on huulina pala hedelmää, sillä taas punainen leegopalikka.

"Pourtant quelqu'un m'a dit
Que tu m'aimais encore,
C'est quelqu'un qui m'a dit que tu m'aimais encore.
Serais ce possible alors?"

-Carla Bruni

Minulla on - vai oliko minulla? - jokin muisto sinusta.

On kai välttämätöntä tulla toisen uniin silloin, kun toinen on unohtamassa tai ihan liian kiireinen muistaakseen, kuinka

aamusateessa sinä tarjosit minulle tupakkaa ja kaikki se hiljaisuus ja päiväkausien juominen ja unettomuus sai pohtimaan, että miksipä sitä oikeastaan menisi enää koskaan kotiin, sitähän voisi, minähän voisin vain seurata asfaltilla kuplivia jälkiäsi ja sisällä lämpimässä auttaa riisumaan sateesta kosteat vaatteesi ja etsiä kaikki syntymämerkkisi.

Kevät ja sinä tulet uniini. Kevät ja minä muistan sinut, muistan kaiken.