IRC-Galleria

Vitustako minä tiedän onko se hyvä vai huono asia.

Guess your dreams always end.
They don't rise up, just descend,
But I don't care anymore,
I've lost the will to want more,
I'm not afraid not at all,
I watch them all as they fall,
But I remember when we were young.

Those with habits of waste,
Their sense of style and good taste,
Of making sure you were right,
Hey don't you know you were right?
I'm not afraid anymore,
I keep my eyes on the door,
But I remember....

Tears of sadness for you,
More upheaval for you,
Reflects a moment in time,
A special moment in time,
Yeah we wasted our time,
We didn't really have time,
But we remember when we were young.

And all God's angels beware,
And all you judges beware,
Sons of chance, take good care,
For all the people not there,
I'm not afraid anymore,
I'm not afraid anymore,
I'm not afraid anymore,
Oh, I'm not afraid anymore.

Lasiverannalla pieni tyttö soitti epävireisesti nokkahuilua ja kaksi muuta lasta (tyttö ja poika) hytkyivät ekstaattisesti soiton tahtiin.

Olisi kai voinut mennä mukaan.

Näin kärpässieniä. Ostin teetä (vihreää ja sitruunaa) ja kirpputorilta paidan. Ihmeellisen energinen olo.

-N.

Joskus ahdistaa, että en tunnu koskaan sopivan minnekään, jokaikisessä joukossa olen kylmä, eristäytyvä, toisenlainen, väärä, väärä, väärä. Jääkuningatar. Mutta asiaan pitäisi ehkä osata suhtautua oikein: jos ei ole lammas, ei ole mitään syytä sellaiseksi muuttuakaan. Jääkuningattaruudessakin on puolensa.

-N.

Rakastan minä teitä silti.

Mutta uni, jonka näin, oli sen arvoinen. Olimme sukeltamassa T:n kanssa happipullojen kanssa meren pohjassa. Saavuimme bunkkeriin, jossa riisuimme sukellusvälineet. Ilma oli ummehtunutta ja olin kertakaikkiaan kauhuissani siitä, että olimme niin syvällä. Pelkäsin joka ikinen sekunti, kammosin ajatusta tukehtumisesta ja meren paineesta. Bunkkerissa oli vielä sisempikin kammio. Avasimme oven. Jokin siellä liittyi muistoihin, menneisyyteen, kuolemaan. Kammiossa oli viime kesänä kuollut koirani, elossa. Miten mukavalta tuntuikaan viettää aikaa sen kanssa. Seinän sisällä, kipsiin valettuna, oli viiksekäs mies ja hylättyjä esineitä. Yksi esineistä oli punainen mokkaminihame. Puhuimme siitä, voiko mennyttä muuttaa. Mies seinän sisällä suuttui. Hänen takanaan saattoi olla muitakin olentoja, nousemassa ylös. Pelkäsin. Pelkäsin niin, että huusin, halusin lähteä, ja T. hermostui ja kielsi minua käyttäytymästä niin kakaramaisesti. Meidän täytyi kuitenkin mennä. Palasimme sisemmästä kammiosta bunkkeriin. T. päästi hapen pakenemaan bunkkerista, sanoi, että ehtisimme kyllä pukea sukellusvälineet ennen kuin ilma loppuisi. Minä panikoin ja yritin pukea mahdollisimman nopeasti. Peloissaan sormet eivät toimi.

Myöhemmin, menneisyydessä, tapasimme vaalean tytön, joka aikoi pukeutua punaiseen mokkaminihameeseen tavatessaan sinä iltana poikaystäväänsä. Revin huomaamatta hameen saumat ja sanoin sen olevan rikki. Tytön täytyisi käyttää toista hametta. Tyttö ei suuttunut, vaan totesi hymyillen laittavansa jotain muuta ylleen. Jokin oli muutettu, mutta en tiedä mikä. Ehkä pelastimme tytön tai itsemme.

-N.

Oregon Missouri Minnesota Wisconsin Vermont Arizona Arkansas Texas New York California Maine Idaho Florida joo en mä jaksa...

Äh.

-N.

Joskus vielä muistan ne kaikki. Mitä sillä tiedolla teen (?), sitä en tiedä, mutta olisi siistiä osata USA:n osavaltiot ulkoa. Ja ehkä niiden pääkaupungitkin.

Mukavaa, että elämässäni on tavoitteita.

Plaah, sanon minä. Aion erakoitua. Ja kunhan tästä tarpeeksi sekoan, rupean profetoimaan.

Nääh.

T. lähti tänään Keuruulle työharjoitteluun. Outoa olla taas pitkästä aikaa ihan yksikseen. Mutta tämä tekee ehkä ihan hyvääkin. Kuulee paremmin omat ajatuksensa, kun on välillä yksin.

-N.