Ollut menossa tai tulossa niin, ettei meinaa olla aikaa käydä edes kaupassa. Ihan uutta minulle, kaupassakäynti on aina ollut lempiharrastuksiani. Olen myös kohdannut paljon ihmisiä, tuttuja ja ei-tuttuja. Osa kohtaamisista on ollut hyviä (bussikuski, Katriina), osa taas ei-niin-hyviä (bussipysäkillä tissejäni kehunut humalainen, toinen bussikuski). Ja osa kai taas vailla merkitystä. Tai onko mikään vailla merkitystä?
Jos ei opiskelisi ja seurustelisi, niin sitähän voisi vain ajella bussilla, siirtyä vuorolta toiselle, pysäkiltä pysäkille ja olla koko ajan matkalla jonnekin.
Alan jo tunnistaa kasvoja. Ja sitten taas on joitain...täysin vieraita, lapsia, en tiedä ovatko he. Lapsia.
Huomenna taas ajelen. Huomenna taas odotan ja olen ajoissa (vaikka minä aina myöhästyn), sillä aina, aina tulee seuraava vuoro.
-N.
It's called the sense of drama, my darling.