IRC-Galleria

Ja tärisyttää.

Jaksoin krapulasta ja hienoisesta tämänhetkisestä ihmisarkuudesta huolimatta äsken kauppaan. Aasialaisessa ruokakaupassa joku ulkomaalainen mies yritti tehdä lähempää tuttavuutta kassalla, mutta oli niin sulkeutunut olo, että vain hymyilin ja nyökkäilin. Mies kysyi nimeäni ja toisteli sitä sen jälkeen lakkaamatta, aina eri tavoin painottaen. Se tuntui oudolta. Miehen toiveeseen tavata uudestaan minä hymisin jotain ei-millään-kielellä, ja varmaan punastuinkin vielä kaupan päälle. Minä teen sitä toisinaan. Se on vähän hassua, mutta en kertakaikkiaan voi sille mitään.

Eilen join liikaa viiniä, puhuin liikaa ja sain paniikkikohtauksen. Sellaiset bileet siis tällä kertaa. En ilmeisesti voi juoda enää alkoholia ilman Tapania (joka on tukeni ja turvani), sillä a.) juon aina liikaa, kun kukaan ei vahdi, mistä seuraa, että: b.) hätäännyn, koska koen liian humalassa olessani olevani yksin ja suojaton, jonka seurauksena c.) alan saada paniikkikohtauksen oireita, hyperventiloin ja unohdan miten hengitetään. Juominen pistää muutenkin jotain sekaisin hermostossani (tai missä lie), eikä se siis ole ollenkaan hyväksi. Mutta jotenkin aina onnistun unohtamaan sen, että alkoholi ja minä emme sovi kovin hyvin yhteen. Olen vahingoksi itselleni.

Provinssissa. Puntalassa. Autossa matkalla Keuruulle. Kotona baari-illan jälkeen. Ja nyt jossain bussipysäkin lähellä, kun S. ja M. noukkivat minut pois kadulta kuleksimasta. Ainoastaan kerran viime kesän ja kuluvan syksyn aikana olen panikoinut niin, ettei alkoholilla ole ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ja tämä tuntuu vain yleistyvän. Niin. Miksi sitten pitää juoda.

Siksi, että olisi ainakin jotain tekemistä. Siksi, että se on toisinaan hauskaa. Ja siksi, etten minä aina edes välitä siitä mitä minulle tapahtuu. Haluan tuntea ja toisaalta taas olla tuntematta, ja siinä pullollinen viiniä voi olla kovasti avuksi. Toisinaan. Toisinaan taas ei.

-N.

Merci beaucoup. Väsyttää edelleen ja epäilen, että olen taas sanonut liikaa, mutta hitot siitä. Minä haluan vain nukkua.

Onneksi T. tulee jo huomenna kotiin :).

-N.

Pöh.

-N.

Ollut menossa tai tulossa niin, ettei meinaa olla aikaa käydä edes kaupassa. Ihan uutta minulle, kaupassakäynti on aina ollut lempiharrastuksiani. Olen myös kohdannut paljon ihmisiä, tuttuja ja ei-tuttuja. Osa kohtaamisista on ollut hyviä (bussikuski, Katriina), osa taas ei-niin-hyviä (bussipysäkillä tissejäni kehunut humalainen, toinen bussikuski). Ja osa kai taas vailla merkitystä. Tai onko mikään vailla merkitystä?

Jos ei opiskelisi ja seurustelisi, niin sitähän voisi vain ajella bussilla, siirtyä vuorolta toiselle, pysäkiltä pysäkille ja olla koko ajan matkalla jonnekin.

Alan jo tunnistaa kasvoja. Ja sitten taas on joitain...täysin vieraita, lapsia, en tiedä ovatko he. Lapsia.

Huomenna taas ajelen. Huomenna taas odotan ja olen ajoissa (vaikka minä aina myöhästyn), sillä aina, aina tulee seuraava vuoro.

-N.

It's called the sense of drama, my darling.