Kulkenut sivussa sen tien
Jolla sydämet saavat kulkea
Tuntenut kosteuden poskien
Joita pitkin kyyneleet ovat saaneet valua
Elämä tää
Ottaa ja antaa
Eikä sen enempää
Vaikka sielunsa panttilainaamoon kantaa
Mistä voi tietää sen
Kuinka voi tuntea sen
Elämää suuremman tunteen
Joka jättää jälkensä aivan kaikkeen
Olen ollut keskellä tyhjiötä ihmisyyden
Katsonut aikaa pois katoavaa
Kun kuu maalaa sieluun yksinäisyyden
Eikö minulla ole tämän enempää annettavaa ?
Voisin kadota
olla olematta
Kuunnella kutsua unholan urkujen
Seassa kaikkien näiden eksyneiden sydämien
Teen mitä teen
Elää en voi uudelleen
Hukkaan tai löydän
Sydämen ristiretkellä, vieressä pyöreän pöydän
Käsissäni kaipaus
Sydämessäni tyhjä tunne
Mitä on rakkaus ?
Onko se jotain mitä vielä joskus tunnen ?
Vaikka olen saanut aivan kaiken
Olen menettänyt niin paljon enemmän
Kuu maalaa uudelleen sieluuni yksinäisyyden