IRC-Galleria

Kulkenut sivussa sen tien
Jolla sydämet saavat kulkea
Tuntenut kosteuden poskien
Joita pitkin kyyneleet ovat saaneet valua

Elämä tää
Ottaa ja antaa
Eikä sen enempää
Vaikka sielunsa panttilainaamoon kantaa

Mistä voi tietää sen
Kuinka voi tuntea sen
Elämää suuremman tunteen
Joka jättää jälkensä aivan kaikkeen

Olen ollut keskellä tyhjiötä ihmisyyden
Katsonut aikaa pois katoavaa
Kun kuu maalaa sieluun yksinäisyyden
Eikö minulla ole tämän enempää annettavaa ?

Voisin kadota
olla olematta
Kuunnella kutsua unholan urkujen
Seassa kaikkien näiden eksyneiden sydämien

Teen mitä teen
Elää en voi uudelleen
Hukkaan tai löydän
Sydämen ristiretkellä, vieressä pyöreän pöydän

Käsissäni kaipaus
Sydämessäni tyhjä tunne
Mitä on rakkaus ?
Onko se jotain mitä vielä joskus tunnen ?

Vaikka olen saanut aivan kaiken
Olen menettänyt niin paljon enemmän
Kuu maalaa uudelleen sieluuni yksinäisyyden

Sinut hetkeksi löysin elämääni
Vain kadottaakseni taas uudestaan
Vaikka kuuntelin sydäntäni
Kenties olet vain kuiskaus menneisyydestäni

Ehkä vuodet muuttivatkin minua
enemmän kuin uskalsin tunnustaa
Eivät kohdelleet hellin käsin sinuakaan
Kun molemmat kaipaavat rakkauttaan

Liian kauan odotin
Kaikkea vain ajattelin
Tunteella sitten elää unohdin
Kunpa tuon vielä muuttaa voisin

Missä olet
Minne menet ?
Nyt seurakseni ovat kaipaustaan tulleet kertomaan
Syyssateet

Kukaan ei toista voi ikuisesti odottaa
Siihen vaan ei ihmisellä ole rajatonta aikaa
Kun toisen sopivan viereensä kerran saa
Ja voi vilpittömin sydämin rakastaa

Kaduin kerran
ja kohta teen niin toistamiseen
Sua nähdä enää koskaan tuskin nähdä saan
Olet vain ihminen joka muistoissani jää menneeseen

Mitä olisimme voineet yhdessä saavuttaa
Kuinka voisimme maailmaan paremmaksi muuttaa ?
Tehdä aivan kaiken sen
Kaiken sen

Missä olet
Minne menet ?
Nyt seurakseni ovat kaipaustaan tulleet kertomaan
Syyssateet

Jos kerran kolmannen vielä elämääni palaat
Silloin enää epäröi en
Kun mua niin lujasti halaat
Tunnet sydämesi vasten sydämeni

Kiintyneenä tähän elämään
Kasvaneena kiinni oletuksiin
Miten voisin oppia itseni löytämään
Sekä itsestäni pitämään?

Teen niin tai teen näin
Tuntuu kuin umpikujassa kulkisin
Sama vaikka kuljen punaisia päin
Itseni lukkojen sisään iäksi sulkisin

Voin pyytää anteeksi
mutta se kaikuu kuuroille korville
Näissä piireissä joissa meitä sanotaan ihmisiksi
Meille kuolevaisille

Ei kukaan voi maailmaa pelastaa
Jos voi pelastaa itsensä
Löytää sielunsa ja piilottaa rakkautensa
tuonne syvälle sydämeensä

Minä selässäni ristiäni kannan
Se kulkee mukanani päivästä toiseen
Joskus olen vielä taivaan kanssa tasan
Silloin tieni käy kai ikiuneen

Olen tehnyt väärin
Olen rikkonut vastaan muita
Silti kaiken uudelleen tekisin
Sillä eihän huomisesta ole mitään takuita

Antaisin itseni syytettäväksi
Toisten tuomareiden tuomittavaksi
Sivullisten syljettäväksi

Kukaan ei ole viaton
Jokaisen mielessä vikaa on
Kun sinuakin silmiin katson

Minä selässäni ristiäni kannan
Se kulkee mukanani päivästä toiseen
Joskus olen vielä taivaan kanssa tasan
Silloin tieni käy kai ikiuneen

Katson taas valokuvia haalenneita
Takaa vuosien kauan sitten kadonneiden
Noita muistoja kauniita ja vaalenneita
Hetkiä ohikiitäviä nuoruuden

Kuinka yritin lentää aurinkoon
Miten kaipasin vain rakkautta
Vieläkin täällä yksin oon
Ympärillä ainoastaan hiljaista kaipuuta

Kun en sua löytänyt milloinkaan
En nuoruudestani, en muistoistani
Toivottavasti vielä joskus kohdataan
Ja turvaan viet särkyneen sydämeni

Näitä mustelmia sieluuni sain
Uskomalla ihmisen hyvään vain
Nähdä halunnut en
vaikutusta pahuuden

Nämä tiet kulkenut
Ruostuneet portit perässään hiljaa sulkenut
Tietää kaiken sen
Mitä vielä tiedä en

Kiitollinen elämästäni
Tästä ajasta maailmassa
Sekä tunteistani syvällä sydämessäni
Kun saan olla olemassa

Kerran laskee aurinko kerran viimeisen
Ja alkaa ikuinen yö
Sen minut silloin pois vievän tunnen
Silloin kerran viimeisen sydämeni mustelmainen lyö...

Minä tulin läpi menneisyyden
Eksyäkseni vain nykyisyyteen
Kadotakseni sitten tulevaisuuteen

Onko elämä vain heijastusta
Kaikki vain jonkun toisen näkemää unta
josta ei voi herätä milloinkaan?

Näissä tuulissa ikuisuuden
Minä lennän äärettömyyteen

Miksi synnyin tänne
Näin kaiken hyvän ja pahan
Missä hukattiin kuitenkin vain elämämme
Vuoksi maineen ja rahan

Olisin voinut jäädä olemattomuuteen
Nukkua siellä
Heräämättä ikiunesta milloinkaan

Kun menetät tämän ruumiin
Se maaksi vielä muuttuu
Sielu sammuu kuin kynttilä tuulessa
Ei jäljelle jää muistoakaan

Ikuisuuden tuulissa
Minä lennän äärettömyyteen

Oliko rakkautta olemassakaan
Ihmisen keksimää vain
Vaan ei meille annettu muutakaan
Kun tämän ainoan elämän sain

Päivät katoavat
Vuodet vaihtuvat
Hetket karkaavat

Ja näissä tuulissa ikuisuuden
Minä lennän äärettömyyteen...

Kun suljet silmäsi
Kun peität korvasi
Tunnetko silloin eläväsi ?

Pelkäätkö nukahtaa
jos et enää herää aamuun uuteen
Pelkäätkö elää
koska kohta aika jo poistua täältä on?

Vain mitättömän hetken
Ikuisuuden historiassa
Täällä pinnalla maan kuljen

Ei minua kukaan muista
kun sadat lehdet ovat pudonneet puista
Valokuvat vaalenneet ja tuhkaksi haalenneet

Katson tuoa joen virtaavaa
mustaa vettä
Oli niin monen monta unelmaa
Joita ei ole enää

Kun elämässään epäonnistuu
Ei saa mahdollisuutta uudelleen
Muistot mielestä unohtuu
Rakkaus vaihtuu yksinäisyyteen

Taivaan sineen
Katsonut niin kauan oon
Kun halki aikojen kuljen
Sieluni löytänyt kotinsa silloin on

Tuota mustaa vettä
Tuokaa sitä kasvoilleni
Antakaa sen pestä virheeni
Luoda uudeksi vielä kerran

Kun suljet silmäsi
Kun peität korvasi
Tunnetko silloin eläväsi ?

Katso minuun
Sukella syvälle sieluuni
Näe mitä minä näen
Kun tulin kiinni sinuun
Tunsitko silloin kaipuuni ?

Kerroit kaiken menneen niin
Että sinut vasten tahtoasi otettiin
Vaikka totuus onkin toinen
Valheiden verkollesi mitään mahda en

Kaikki kaunis hetkessä muuttui
Valo vajosi varjoon
Sieluuni epävarmuus ja itsetuho juurtui
Mutta silti vielä täällä elossa oon

Miksi näin teit minulle
Mitä pahaa koskaan tein sinulle ?
Olinko vain väärässä paikassa väärään aikaan
Oliko minut määrätty tähän pahaan taikaan ?

Nyt vaan odotan mitä tulemaan pitää
Käy miten käy
Tästä haava sielunu seiniin ikuisiksi ajoiksi jää
Vaikka sitä ei päälle päin kenties näy

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Olin peili
jonka rikoit syytökselläsi sirpaleiksi
Olin ihminen
jonka sydämen sait mustaksi

Totuus astukoon esiin
Takaa valheiden sanottujen
Tehköön se vaikutuksen ihmisiin
joiden kanssani matkaani kuljen

En sinua satuttanut
Kuten sinä olet minua satuttanut
Tarkoitin vain hyvää
Saadakseni ainoastaan pahaa

Syyttömälle ihmiselle
painetaan leima syyllisen
Jotta saadaan oikeutus omalle käytökselle
Tätä ymmärtää voi mitenkään en

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Vaikka oikeus lopulta voittaa
Ei se kaikkea mielestäni pois saa
Nämä iskut vasten mieltäni
Jäljet veriset nähdä voin selässäni

Jos syytön tuomitaan syylliseksi
Kaunis muuttukoon rumaksi
Väärää sanottakoon oikeaksi
Ihmistä eläimistä julmimmaksi

Jos minut tuomitaan
väärin perustein ja vääristä syistä
En löydä sen jälkeen itseäni enää pimeästä
Jos minut tuomitaan

Niin raskas on syytöstä selässään kantaa
Kohti viimeistä määränpäätä
Voisinko sinulle kaiken anteeksi antaa
Kun en voi tätä mielettömyyttä ymmärtää

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Voin rakastaa
Voin vihata
Saatan parantaa
Saatan satuttaa

Ihmisen elo kulkee niin nopeaan
Unelmien kullat vaihtuvatkin hopeaan
Eikä mitään aikaiseksi saa sittenkään
Jäljellä oleva aika ei riitä mihinkään

Teen sitten niin tai näin
Peilistä katsoa kasvojani saan
Kun yksin tänne jäin
Enkä oppinut mitään kuitenkaan

Saan nukahtaa
Saan unohtaa
Ei tunteita turhia
Ei tarpeettomia itsemurhia

Kerran lepään
Kuuden jalan syvyydessä
Kerran herään
Vain yksinäisenä sieluna ikuisuudessa

Kaikki mitä me täällä teemme
Kaikki mitä me täällä saavutamme
Katoaa kadottuamme
Katoaa kadottuamme

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Kävelin koko elämäni
Kävelin itseni eksyksiin
Rikkoakseni sydämeni

En löytänyt vastauksia
En osannut kysyä
Olin vain hiljaa

Kai me vielä halataan
Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdalle osutaan

Elämä katoaa horisonttiin
Elämä vajoaa syvyyksiin
En siitä otetta enää saa

Jos voisin palata aikoihin entisiin
Jos saisin mahdollisuuden viimeisen
Tekisin kaiken samoin siltikin

Hämärässä on helppo olla
Eikä kukaan siellä huomaa
Eikä ketään siellä tarvitse pelätä

Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdataan
Räjäytän kanssasi maailman murtuvan...

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Soditaan ja sorretaan
Vaaditaan ja alistetaan
Otetaan väkisin se mitä halutaan

Maailma mustuu hiljalleen
Viattomuus jää aikoihin
Ihminen turtuu tunteeseen
Kaikkiin pahoihin taikoihin

Kun vain omaa parasta haetaan
Hinnalla millä hyvänsä
Todellisuutta pakoon paetaan

Vedetään pää täyteen
Ollaan hetki onnellisia niin
Kuin tuomitun hymy väkinäinen
joutuessaan viimein hirteen

Saastukoon maailma
Se ei mua estä elämästä
Vasta sukupolvi tuleva
Kärsii itsekkyydestä tästä

Kaatukoon sademetsä viimeinen
Sen vuoksi kyynelien virrata anna en
Kun loppuu happi vihdoinkin
Ihmiskunta silloin tuhoutua saakin

En voi maailmaa pelastaa
Se kai liian myöhäistä jo on
Jos pelastaa voisin edes itseni
Kun tässä kaiken ääneen sanon

Miksi me emme voisi välittää
Lapsiamme rakastaa
Miksi me emme osaa välittää?
Halauksen toisillemme antaa
Vailla kateutta

Olen syyllinen siinä missä sinäkin
Tuhonnut maailmaa osaamatta rakastaa
Kenties huominen vielä kerran on
parempi kuin tuo kadonnut eilinen

Rakastetaan ja rakastellaan
Välitetään ja kunnioitetaan
Maailma tää muutetaan...