IRC-Galleria

me ollaanko koskaan enää lähemmin kuin ennen?
nyt mietin haikein mielin sua nukkumaan mennen
halata sua lämmöl kuin silloin vielä saanko?
tunteilla kosketaanko, joskus suudellaanko?
on tärkeitä, rakkaita viestii monta tässä
en poistaa niitä voi, jälleen niitä miettimässä
ne muistuttaa, luovat sinuun kovaa ikävää
minne mennään, miten käy, mitä meille lopuks jää?
antaa suudelman, koskea, välittää mä voisin
vierelläs sun oisin jos vain asiat ois toisin
vaik ei pitäis, ootan kai, et tiemme kohtaisivat
tulisit mun luo, alkais ajat onnen uuden, kivat

voin nähdä kauneuden, mun rakkauteni kuvan
mutta kosketukseen kai unohtaa voin luvan?
voin hajuvetesi sun selvästi haistaa
mutta en kai huuliltasi suudelmaa maistaa?
voin kuulla äänes, sisään se mun kantautuu
mutta ei kai tule sanas lämmöl rantautuu?
voin virrattaa kyynelt miljoona vaikka
mutta multa sydämestäs poissa onko paikka?

kai hiljaisuus kertoo kieltänsä omaa
oot enää herkkää, haavettain somaa
ikävänä silmissä, rinnassain kipu
kaipuuna, joka ei matkastain tipu
kauniin laulun halusin vain meistä
en suruu unelmista rikki revenneistä
uskon, maailmamme mennyt paremmaksi
jos oisi oltu yhdessä me kaksi
korjasit sydämeni, sitten rikoit sen
silti ootan sua syliin, niin haikailen
uppouduin syvään, heikkoon hankeen
rämmin ja kärsin ja uudelleen lankeen
kauniita silmiäs katseellain hain
ne kohdanneet eivät, kylmyyttä sain
teit haavan syvän minuun ilman terää
vuodan ja tiedän, en lämpöön herää
katse tai miete sinuun yksi ainoa
irti en pääse, en kestä sen painoa
niin helppo särkyä tunteilla aidoilla
oot herkän musiikin kaikilla raidoilla
tulisitpa lopettaa tän tyhjän luomisen
vaikka et saisi, oot henkäys huomisen
sydämeni valittu, ei voi unohtaa
vaikka en koskaan sua enää saa

IKÄVÄÄN


taidan olla ainoa, enkä voi mitään, mut välitän susta niin....


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


olikin jo liian hyvää hetken vain aikaa
ei se totta voinut olla, taas metsä raikaa
tuli takatalvi, kun kesän toit mul juuri
pettymysten jälkeen hyvää, sit taas kolhu suuri
tuoksusi viipyy, vaikka oot jo poissa
tuntuu sun lähtös sydämeni sopukoissa
jälkiä jätit, näkyy käynyt luonain oot
ei mikään hyvä kestä mul, maailma mustukoot
en jaksa kun muistaa, kun saa taas suree
lailla paukkupakkasen sydämeeni puree
niin pieni hetki, pieni aika sai mut välittään
sitten oven taa ja alle sateen yksin jälleen jään
lähtös kaiken kauniin muuttumaan saa ikävästi rumaan
maailman pienen kyyneleihin, suruun murskautumaan
hetket, halaukset, suudelmat, yhteiset yöt
sylikkäin, käsikkäin, sit maahan mut lyöt


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


katselen sun viestejäs ja mietin taaksepäin
vasta silitin kun nukuit ihanasti vierelläin
hiuksiasi, ihoasi, huumas vanilijan tuoksu
ei enää kosketustakaan, ei auta peräs juoksu
sä lähdit niin äkkiä kuin tulit elämääni
kolkkoon pimeeseen joudun painaa taas pääni
taas hiljaista, kylmää kun ei vieres sua
oli niin onnekasta vartaloosi kietoutua
tuntui hyvältä niin elää, vihdoin nauttia täällä
kun oli muutakin kuin pilvet, sadetta mun päällä
päivät nopeat, nautit säkin, siltä näytti
kasvos, äänes, läsnäolos lämmöl tunnit täytti
helppoo oli, lähennyttiin, tuli onneen paluu
enää kyyneleet mun valuu, ei sua vaikka haluu
laitoit viestin oveen: me yhdessä aina
ne sanat siinä vielkin, olit aarre, lyhyt laina


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin


tutustua halusin, maailmaa rakentaa
yhdessä kaunista aikaiseksi saa
mutta yksin en mitään näistä pienist palasista
heitän toivon kaivoon tyhjist unelmista
oli tarinamme liian lyhyt kuin tähdenlento
kai oon yksin ikäväs, kai oon liian hento
kuin rakkaut ensi silmäyksel mun rinnas oli tulta
niin tuoreita, kauniita muistoja sulta
laskin suojan pois, tunteel heti antauduin
siitä kärsin nyt kun meres kyynelten mä syväs uin
mitään en mä kadu silti enkä tekis mitään toisin
vaik hakenu kuun taivaalta jos vain voinut oisin
enemmän kuin kuukausiin kanssas päivät elin
muutit hymyks surun, kesäks talven niin kylmän kelin
olit paljon pienes ajas, nautin joka sekunnista
luulin säkin välitit, hyvästi vain pikku *****


sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin

sun kanssas tuntui hyvältä, mut kävi silti näin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin
mun on ikävä niin sua, kääntyi maailma väärinpäin
niin ikävään mä jäin
niin ikävään mä jäin

ajatuksein susta kuin näky kuutamon
kauneutesi kimallus kuin lumipeitteen on
kuin loisteesta taivaalla tuhansien tähtien
kiinni jäin sinuun ensikatseesta lähtien
kuin tanssi revontulten väriloistossaan
olet mykistänyt, tuonut sen taivaan päälle maan
tähdenlennon aikaan hartaan toiveeni annan
se sinä olet, tosi tunteel sydämes sua kannan...

totuus on joka ei vain pala tulessakaan
sitä aamunkoissa todistaen ikävissäin makaan
näiden kaikkien vuosien jälkeenkin viel
tunnut vaik oot kaukana sylistäin siel
kuilu välissämme, kilometrejä satoja
mieli muistaa, tunne kulkee tuttuja ratoja
vaik ei kuulu susta mitään, ees sanan vertaa
en kohtaa mä päivää ellei mieli sua kertaa
tapahtunut paljon, silti sisäl tunne tuolla
siellä kai sen koti, sei tahdo millään kuolla
vaikka maailmas erillään, omil ollaan, harhaillaan
muistan ajan, hetket, niissä nytkin olen parhaillaan
vaikka kuinka tuulee, myrskyää, iskee, salamoi
sateen jälkeen paistaa taas ja tuntee toisen syvään voi
kai ikuisuuteen tuntees syliin kaipauksellain suistun
ehkä minäkin vielä joku päivä muistun...

annat aihetta suurta mul uudelleen lauluun
pystyn maalaan muutakin kuin mustaa taas tauluun
toivoa, lämpöä, saat nauttimaan iloista
vähän loitol synkistä masennustiloista
kirjoittaa mä voin taasen muustakin kuin suruista
olet iso osa elon onneni muruista
tahdon kiittää sua tässä ja mun onneain
kun mahdollisuuden sut kohdata sain
olet henkireikä mun, valon kajo elämääni
harva syy että laitan tyynylle pääni
että jaksan vielä mä huomiseen kulkea
enkä viimeiseen surusilmiäin sulkea
olin kuilun partaalla, katsoin loppuun, alas
otit kiinni kädestäin, usko viel palas
annat palan paremmasta, elon kauneuden näytät
hellyyttä ja hyvää mieltä sydämelle täytät


niin kuin suojelusenkeli minun
voimaa jatkaa vuoksi on sinun
ilman sua kai tässä seisois en

myötätuntoa, pelkästään hyvää
tunnen lämpöä rinnassain syvää
olet enkeli kuin taivaiden


tuot sanoja mun lauluun valoisampaan
olet liimaa sirpaleisiin, ehjäks ittee saan
hymys sulattaa jään kovan, sielun kylmää kinosta
pienempää teet murheideni, pettymysten pinosta
veit kuukausien kivut, helpompaa on hengittää
toivon ettei silmän räpäykseksi ystävyys tää jää
hetket terapiaa kanssas, kylmyyttä mun poistat
kuin säteet kevät auringon, päiviäni loistat
sen lämpö tuntuu ihol, toivon säkin tunnes sen
meitä kaksi siipirikkoa maailmas myrskyjen
koitan samaa sulle olla, haavoil side, hymyyn syy
kun pilvet eessä auringon ja maailma synkistyy
yhdes ollaan vahvempia, uskon täällä selvitään
ole vieres, olen vieres sun ja siihen aina jään
olet tapahtunut ihme, hieno sielu, satumainen
kiitos ja kumarrus sun puoleesi nainen


niin kuin suojelusenkeli minun
voimaa jatkaa vuoksi on sinun
ilman sua kai tässä seisois en

myötätuntoa, pelkästään hyvää
tunnen lämpöä rinnassain syvää
olet enkeli kuin taivaiden


niin kuin suojelusenkeli minun
voimaa jatkaa vuoksi on sinun
ilman sua kai tässä seisois en

myötätuntoa, pelkästään hyvää
tunnen lämpöä rinnassain syvää
olet enkeli kuin taivaiden

olet tosi ystäväni, tiedä se ja isol Y:llä
et jättänyt oo mua taakse yhdelläkään syyllä
tukes auttanut mun askeleitain eteenpäin
autat myrskyn kovan alla, kun sateeseen mä jäin
niin säällä kuin säällä juttus, seuras piristää
toiset lähtee, tosi ystävät luokse aina jää
sanas, neuvos hymyn alta surun paljastaneet
musta ehjemmän ihmisen elämääni teet
koitan olla arvoisesi itsekin nyt ja aina
että säilyis välit päiviemme loppuun onnekkaina
teitä harvassa, en kai pysty liikaa kiittämään
kiitos sydämestäin kun oot siinä, aarteena sut nään

määrä laskematon näiden kyyneleiden
palaa ei aika tuo enää meidän teiden
vuodatettu niin yksinäisyydestä
haaveista jotka ei tosi maailmaan kestä
rakkaudesta ja pettymyksistä
näy päivää ei, jollei revi, raasta, pistä
odottamisesta, suuren surun kivusta
luopua en voi jo luetusta sivusta
kovasta ja turhasta lemmen ikävästä
kärsin kulta sua ilman ikuisuuteen tästä
määrä vain kasvaa ainoastaan vuokses
pimeässä nurkassa, en pääse luokses
viereesi en päätä yöhön painamaan
yksin taas kylmään näin jäädä saan
palelemaan pimeään, tyynyyn kyyneleet
muistoissa onnekkaan niin musta teet
kuulen hiljaisuuden, se hyväilee haikeaan
joka kyynel sydämestä oloon liian vaikeaan
ilman sua kuolemaa lyönti lyönnil teen
hyvää yötä sinne rakas, tähtösistä huomiseen...


minä rakastin sinua... < / 3

viho viimeisen kerran ovesta mun kuljet
viimeiseen sinettiin toivoni suljet
kärsin ja vapisen lailla haavan lehden
kuolemaa kuin sinun lähtöä tehden
kasassa en pysy, ei miestä, koitan kyllä
sanoillasi vaikutus kuin viiltelyllä
viimeinen halaus, hetki elämässä
irti en tahdo, se ikuisuus on tässä
viimeinen katse viel silmiin rakkauden
suurimman tunteen, sinä toit vain sen
käännyt, oven kiinni painat, oot poissa
lattialle rojahdan tunteen pauloissa
nyt se on ohi, vaik ei uskoa vois
ei pahempaa tunnetta enää mikään tois
jätit minut jälkeesi kyynelehtimään
miljoona murskana, ilman sua jään