Joskus tulee kirjoiteltua huvikseen jotain pientä, voisin nyt tännekkin jotain laittaa. Pistetään nyt vaikka tämä(ehkä ei ihan parhaasta päästä), mikä on näkemykseni siitä millaiselta voi yksinäisestä ihmisestä tuntua.
Yksin
Mitä on yksinäisyys?Heräät yksin, nukahdat yksin. Tulee syksy, katselet lehtien tippumista puista, yksin. Tulee ensilumi, tuijotat lumihiutaleiden leijailemista, yksin. Kevään koittaessa lumet sulaa ja aurinko paistaa. Kuuntelet lintujen laulua, yksin.
Katselet ikkunasta ohikulkevia hymyileviä ja iloisia ihmisiä. Haluaisit olla iloinen, mutta sinulla ei ole ketään kenelle hymyillä, ei ketään kenen kanssa jakaa ilo. Iloa ei pysty kokemaan yksin. Iloinen olo tulee helposti pienistäkin asioista, mutta kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa, niin asiat jotka tuntuivat ennen riemastuttavilta tuntuvat nyt yhdentekeviltä.
Yksinäisyys tekee sinusta tunteettoman ja välinpitämättömän. Suljet sisällesi pahan olon. Jos uskallat raottaa jollekkin pahan olon verhoasi, se ei kuuntele. Ei kukaan ymmärrä, ei kukaan kuuntele. Ihmiset vain nyökyttävät päätään ja myötäilevät. Luulevat muka ymmärtävänsä paskiaiset. Silmistä kuitenkin näkyy poissa oleva katse, josta huomaa, että ketään ei kiinnosta. Samaa virhettä ei enää uskalla tehdä. Vedät tuskan ja pahan olosi entistä tiukemmin piiloon ja sinne se jää. Kalvamaan sua sisältä. Se tyhjentää sut, imee sun viimeisetkin voimat. Olet kuollut sisältä, olet vain pelkkä kuori. Ihmiset eivät näe kuolleen katsetta silmissäsi. Eivät näe sitä, että jokin on sammunut siitä entisestä tulesta, joka ennen paloi silmissäsi.
Kun on ollut yksin tarpeeksi kauan, ei kaipaa ketään. Et voi luottaa kehenkään. Mutta silti yksinäisyys ahdistaa, pala nouse kurkkuun ja tunnet tukehtuvasi. Hengittäminen on vaikeaa, sydän hakkaa. Vapina ja tärinä ottaa kehosi hallintaansa. Ajantajusta tulee täysin vieras käsite. Mitä on hymy?Mitä on ilo?Mitä on onnistuminen? Vieraita asioita, mutta tiedät mitä on suru. Tiedät mitä on paha olo. Tiedät mitä on epäonnistuminen. Tunnet rypeväsi itsesäälissä, sinusta tuntuu kuinka ihmiset pilkkaisivat sinua. Olet varma, että jokainen vastaantulija nauraa sinua. Päässäsi pyörii, et tiedä kuka olet, et tiedä missä olet. Et pysty kokemaan asioita normaalisti, päivät menee siinä kun tarkkailet itseäsi ulkopuolelta. Etkä tunnista sitä ketä tarkkailet. Päässä soi ja kohisee, odotat tajunnan sammumista. Sitä ei kuitenkaan tapahdu. Yksiäisyys ja paha olo kaivertaa järkeäsi ja sekoamisen pelko on aina läsnä. Et uskalla vain päästää irti, et uskalla vapauttaa mieltäsi. Pelkäät, että jokin tulee sinusta ulos. Sisällesi suljettu paha olo on luonut jotain pahaa. Ja se yrittää tulla ulos, joudut joka päivä taistelemaan siitä että et päästä sitä läpi.
Yrität nukkua, mutta et pysty nukahtamaan. Pyörit sängyssä ahdistuneena. Mielessä pyörii pieleen menneet asiat ja kaikki huonot asiat. Mitä jos tappaisit itsesi? Kuka jäisi kaipaamaan?Pidettäisiin pienet hautajaiset ja heitettäisiin pari kukkaa arkun päälle. Sanottaisiin latteuksia mitä lukee jo valmiiksi jossain kortissa tai kirjassa. Asia unohtuisi ja elämä jatkuisi. Viimeaikoina sulkeutunut ja hiljainen ihminen unohtuisi nopeasti ja lopulta monet saattaisivat olla jopa omalla kieroutuneella tavallaan hyvillään siitä, että olet poissa. Lopulta luomet käyvät liian raskaiksi ja nukahdat puolihuolimattomaan horrokseen, pois tästä ahdingosta. "Jonain päivänä vielä teen sen", on viimeinen ajatus ennen nukahtamista.
