IRC-Galleria

voi anteeksi greanpeaceiläinen asenteeni. ja anteeksi että puhelen juuri greanpeacein vuoksi juurikin heti siitä että kyllä englannissa tavutetaan ja siksi on sana syllaabeli, mutta se jostain batin pelaajista. menköön ja olkoon tavuttamatta sitten yksitavuisia sanoja yhdyssanoiksi suomalaisen mallin mukaan kuten vessa, toiletti ja tukanpesu wc-pöntössä, toimesta uskaliakkojen. mutta heipatiralla ja hepatiitti-c odottaa ja ottaakin taas monta ihmistä kahleeseensa kun on juhannus ja ehkkäisyvälineenä moraalista ja saarnasta ja kaikesta sellaisesta piittaamaton nuoriso. niin juuri, nuoriso! ilman nuorisoa eivät moiset valistuksella vältettävät taudit juurikaan leviäisi ihmisten parissa ja juuri siksi minäkin maksan vähistä ei mistään kirkollisveroa ja kolli olenkin, mutta voikun voisin olla sellainen ehkä ja juuri ja niin välinpitämätön, mutta minulla on joku siveys, moraali ja aatekin vähän ohjaa ja miä en tee siksi mitään enkä juuri haaveile elämästä, joka voisi olla antoisaa, rikastuttavaa, niitä tuovia ja tovina antoisina toivottoman tavoittelemattomissa ja siksi minä olen pakoitettu aivan saarnaamiseen ja valituksenomaiseen err valistukselliseen huomionne kohdistamiseen asti pakoitettu olemaan sanojanne siitä minkä hylkäätte. miä häpiän teitä ja mitä laveampi tiä niin sitä enemmän miiä hävin, eikun häpiän sitä kulkea, mutta sekin on meistä jonkun kulettava että voi olla ja ollessaan tietävinään, tai no ei tietävinään vaan ajatellessaan mitä matkanvarrella näkyinä tapahtui ja miltä kaikelta välttyi kun on niin luja usko siihen että itsekuria lujempia tekijöitä voi olla ja sellaisesta olen hyvä esimerkki ja sen itselleni sallin, mutta että ja mitä katselin ja mitä minulle sanottiin. kylläpä oli usko koetuksella, mutta onneksi oli paljon viinaksia mukana ja välillä kun se meinasi loppua niin oli sitä tarjollakin.

minäpä veikkaan tettä ja set suo oltaisiin hyviäkin ihmisinä ja vieläpä ystäviä, mutta on muuan maa, joka ei halua että muut tahtoo. ja niinpä minäkin olen tahtovinattovinani mitään, mutta toivon kovasti kaikenlaista ja etenkin yhdenlaista, mutta mitä ovat yhden haluttomat toiveet, muiden suuren ahneuden ja elosta innostuneitten, kun on vaan eikä osaa edes lopettaa haluamasta niin että tyytyisi toiveisiin ja antaisi kaiken olla haavetta.

sellaista kun on elämä niin ei paljoa enempää kaipaa kuin vittua ja pilkkua, jotka tulisivat ja tekisivät siitä lopun, mutta sen olessa mahdotonta elätetään toivossa sanoa vielä jotain muuta. muuta nyt tuota kuvassa makaavaa niin siinä on tekemistä aika monelle ja monet ei elä, vaikka se maalasi ihmiset absintilla... tai jotain.

tähteenä kulki
hylkiö jo muittenkin
painoa niin että täheidejärtelmäksikin puheissa muuttui
ei kuulunut tähti, ei kuulunut jo tuttuun
joukko
ei ollut osa mitään
galaksienkn pois heittämä
niistä otti ja oli nopeampi
ohitti kaukoputkellissen tulevaisuuden
mitaten niin ja tyytyen siihen
läski tähti, ei monia kiinnosta
ei vaikka laihtuisi
ja niin minä kuihdun
läskinä lihoin ja
kuolin kuin vain
suomalainen
paska, anoa toiveeni;
tulla hylättynä hakatuksi, sen heti otan
osana puheita ja unhoain
on odysseija
vaikka homeros oli tahtoani suurenpi
kuka ei kuuta katso, ei sunnista tähtein mukaan,
ei luovuta luonteelleen tai tahtooni taivu
tekee minut, surulle kuvan
hetkistä elämä ja niitä
kadun, kunpa malttini myös
kävisi vai, en tekoina näkisi mitään
sellainen elämä ja ei mitään

mäntti-pöntti, juhannuspuhannus ja paskanaamana eloani ihastelenaina kun puhun ja kuuntelen ittiäni kun en sano mitään ja puhun epäselvästi ja minulle riittääkin öerinomaisen hienosti viesti kerran seitsämään vuoteen. on yhtä iloa olla ihminen ja siitä hyväksi nähtynä, luotettava tuttu.

morotteluja ja muitakin juttuja ja asioita. miä sitte rakastan paskaa ja sitä kun sitä minulle syötetään. eihän minullla ole aivojakaan eikä niillä mitään kaltaiseni tekisi. tervemorot sinne kouvolaan missäs vitussa miä asunikaan!?