IRC-Galleria

kuoleman haan ei tole kuoleman haan vaan kuoleman haen, tämä on ihan sellainen päiväkirjamerkintkä joka nyt oli pantavana itelle mieleen kun tuosta voisi huomalainen mielie hyvin äkkiä kuvitella montakin alkua millekin ajatukselle, jos humalaisella seillaisia on tai edes ythä niistä, ja jos se yksi niin varmaan tässä vaiheessa tai viimein silloi kun herää ja tämän lukiessaan herää, niin onkin erona se että tämä ei ollut ruutupaperilla vaan internetissä ihan, kuin härninä ja kiusana kuin ei olisi jo muutakin mieltä painavaa niin sitten tuollaista. mene miä ja luen miä kun tilaan lehen jossa on kuolinilmotuksia, niitä miä joudan ja niitä kerkiäisin, pitää kai tilata hesarikin. tervemorot

koulemann haan...
eikö... taivaan ja sen takaan
vielä kauniimpi näky ja mennessä huomaa
kuin' tähtien luomaa maisemaa voi kai
kadota vain jo yksin kun katselee
eii painoa, voimaa ei vetoa sellaista lie
ei kauniimpaa kuviota ei luotuna nähtyä
ei uskontokunnat voi moista luoda
on näkyni harhaa, ja tähtien varmaan tuo
...
...
jnejne ja se vanha tuttumme dostojevksi palauttaa maanpinnalle
lukeikai ihmiset kirjoituksia kellarista, huolein ei ole turha ja samaa tarinaa
en tahtoisi toistaa, se on niiin somasti siinä, minulla joku muu ja se tulee jos siitä on mihinkään niin se on jo tullut melkoiseksi, vain aakkosille on sijaa vailla ja järjestys keksittäväksi. niin, eikö ole ikävää että pitää keksiä miten sanoo asiansa kun joku on sen jo niin sanonut että ei halua ylittää, eikä verrata, mutta ei tahdo olla hounompikaan, mutta kun aikamme vertaiskuvana on niin vaikia olla kun on vähän kuin jälkeenjäänyt, mutta ei aivan sitä kun on jättäytynyt ja sillein voisi olla ihan vain vahingossa halveksiva eikä halveksittava. ja tässä se hieno ero. miten sen tekee?

miten sen tekee, ettei tule puistoksi?