se mitä se käsitteli, tai siis ei se tai kukaan yleensäkään, käsitellyt mitään. on kai sitte lähettävä ostelemaan mehuja maantaiksi. pantava pahvia kassiin ja kynä että voin sitte tehä havannointeja joista kertoilen ihmejuttuja ja heruttelen vähän sielä sun täälä.
tuli kyllä niin totaalinen muistikatkos että on pakko vaan tujottaa tota himmiää lasia ja antaa sormien kuleskella nämmpääimillä sen aikaa kun näitä kirjamia sillä riittä, vaikka sanottavaa on tosi vähän ja sanomaa väähkin sääliksi käy, jos sellaista koskaan oli. luulen että oli kun on niin vaivalloista kirjautua sisään mokomaan hökömönköön kun on aina passwordit nin hukassa kun on kengissä nauhojen solmuja auottavana ja uusia vaan teen. kai se on sitte niin että pyörätelineille...
(varmaan heti muistan kun menen ja sitte hikoilen ja puhisen, mutta kolme pientä porsasta pelistä pois, puh-a-pah-a-poh. poona oli se keltä joskus oli tunturi-mopedi, pappa-mallia, mutta sitäkään ei ole enää... voivoi noita elämien tavuja ja aakkosia siinä pussissa, missä ei kenenkään käsi käy)