IRC-Galleria

niin. siitä voi sitten alkaa mieteikelemään että miten paljon sitä vettä tarvii elääkseen ja kiunka se alkoholi sitten imeytiikin vai mikä hiivatin, noi ei hiiva, muttan joku tin diffussio kai tai sellainen kun tasan imeytyy ja levityäytyy veteen siinä määrässään ja sitte on alkometri ja sitte tuskaillaan että oivoi, miä yhen kaljan vaan join, miten vitussa se voi väittää että muka votkaa ja että vielä stosinajaa. jo on teillä mittalaitteet, mutta, jos minä olisin ollut se kuljettaja, olisin voinut helposti ja todella vaivattomasti sanoa että miettikääpä päätäni, jos olen kasvi, jos kasvaimiltanne saatte luvan miettiä siis, setä rappisi otssaa ja se toinen olisi kyynätanassa, niinkuin on jokus ollut.


hypään tuossa pari kappaletta yli sellaisia yksinkertaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä suuria kirjailijoita, minulle ne ovat itsestäänselvyyksiä ja siksi nimitän sitä maanajoksi ja menen taas suoremmin asiaan, tiedän jo nyt että maanajo olisi ollut enemmän kuin tarpeellista, mutta sen voi tehdä myöhemminkin, kuten tulvapadot american yhdysvaltain neworleansissa, ja siitä voi ranskan oikeistoilaispresidentti tehä omia johtopäätelmiään että kuinka paljon ranska lopulta hyötyi siitä että se kävi englantia vastaan kun yhdysvatloja perusteltiin. nyt ei ole enää sitäkään vähää ja kanada on birttiläistä kansainyhteisöä taas uudestaan mikäli tietoni on oikea. noniin, sammakoista ja makarooneista taas kasviksiin ja kuinka minä vastaisiin puhaulluskokeisiin, ollen kasvi ja vieläpä valitessani hallitusti kaali.

jos teistä joku on koskaan käsin hypäillyt kurkkua, niin ok, se on kova. tomaatti, ei ole, kiineteähkö ehkä, jos ei sitä ole espanjasta raahattu suomenleveysasteille, etellässä kai jotain 63 tai 68 leveysastetta, en jaksa katella kartasta faktoja kun teillä on wikipedia, koitan vain antaa suuntaviivoja ja viitteitä sille kuinka leväperäisyys tuottaa enemmän hedelmää vaikkei sitä kastelisi ja juurikin käsitelu on eräänä tärekimmistä puheeniaiheista juuri nyt.

kun on tullut havainnoiduksi että kurkku voi olla kovaa, mutta vetistä, ja tomaatti kiinteätä ja vetelää, niin sittenpä siirryn aiheeseeni, siis siihen joka oli alunperin aikeena ja itse itsestäni...pläläpälä. minä voisin olla kasvis, sellainen on usein haukkumanimii, mutta onko kaali kasvis, vai onko kaali jonkun mielestä juureskas? nyt äkkiä sinnne wikipediaan ja sillä välin miä ihmettelen että voihan se puhallella alkoholia mitä vaan ja sitte miettiä että jos on kaalista pää niin vesiprosentti on kovasti oudonlainen. se muistutta jo tilaa, jossa pää on täynnä kasvaimia tai aivotuppia, ei sielä paljon veri kierrä. ja johtopäätökseni olisinkin että jos miä ajaisin kännissä mitä vaan konetta mitä ei saa lääkein tai huvitteluainen tai tupankia poltellen kuletella helsinki-vantaalta vaikkapa minnesota kääksin jääkiekkoareenalle, ja kun sielä on laskeutumisen jälkeen puhallustilanne, niin on otettava huomiion että kai kaaliin ja sen veren- tai vedenkiertoon vaikuttaa jo vähän nestemäärän lisäksi pieni pakkanen, mutta ei. minun maailmankatsomus ja logikkani ei kelpaa.

käyttäkkää tarkkuusalkometria, palakaa ratista tai parempia olisitte, jos olette nin vitun roheita että on pakko olla humalassa kuskina niin palakaa sinne muovien sekaan, mutta älkää ottako matkustajia. minä olen sellainen halpalentolinja että minun kyydissä saa olla ja saa lähtä pois ennenkun on tämän lukenu. se on niin heleppoa, kun harjottelee. miä voin pian sponsoroida kanssamatkustajille pyyhekitä happy-facella, mutta ehdoitta. vähän vähemmän lukijoita ja enemmän palautetta niin se on siinä.

teillä on elämänne avaimet käsissä. miä näytän mihin niillä pääsee tai sitte keksitte ite pyörän. miä vihaan sitä että suhdetominta on se mikä vie eteenpäin, mutta ajattelen että se on suurin pysäyttäjä ja este minkään etenemisille ja uuden tulemiselle. kateus, kattokais vain, kateus on se maailmaa pyörittävä voma, en minä eikä minun utopia, joka on mattel intellivisionin peli, se utopia siis. ja mule. M.U.L.E. atarilla ensin ja sitte c64. siinä on ihmeissään vielä 4500 vuotta kuluttua että noiden lisäksi vielä seven cities of gold ja dark forest.

mutta elämä elää sellaisia ratoja ja kuin fysiikka on niin näyttää kirjaoppiviisauden materaialina paperi tukevan samoja ajatuksia, että siis monen ollessa väärässä samaa mieltä, se yksikin näkee, jos ei ensin myönnä, että samanmittaisia ne tikut on, ja sitten otetaan se heleppo tie, omat geenit ja heleppo elo, tekisi mieli sanoa että ja voi, mutta kun en uskalla.

jotain asioita miäkin, jos en pelkää niin pelkästä pelosta kunnioitan tai sitten se on epätoivo ja toiveajattelu. mutta elämä on niin henkilökohtaista ja selkiää joillain, että jos kaikki menee yhden mukaan niin kaikki myös menetetään yhden mukaan. ja sitä ei pidä hävetä tai katua, toki on asioita, mutta pääasiat tulee pitää mielessä ei niitä missä meni pieleen, tai siis tärkeysjärjestys. en tarkoita todellakaan että pahoja, omiakaan tekoja, tulisi unohtaa tai aianakaan itse itselleen anteeksi antaa tai olettaa annettavan, mutta... noh... en ole perustamassa mitään uskonlahkoa. jokainen joka jaksaa niin sitten ei, ja jos niin tietääpä silloin, kun elämä on helppoa ja kivaa ja sitä eletään vastuudesta niin onko se ihan rehellistä touhua. joku trauma kai minusta koettaa mönkiä esiin, mutta enpä ole vielä niin ultra että täälä siitä puhuisin, jossain olen kyllä saattanut mainita, mutta niistä ei puhuta, tai muut puhuvat, minä en :P

noh. jooh se saattoi kuulostaa paljon paksummalta kuin kuvittelin, en paljoa ajatellut mitä sanoin, annoin vain tulla. tosissani olin siis, en mitenkään hetielly leikillä mitään vaan mielestäni niin nopiasti (tai hitaasti, kun aikaa pelasin, gute köstä laulaa) niin tottahan toki ja kaarrellen pääsin asiaan, mutta onnettomuudeksi oli kaarre liian tiukka ja tie vieras ja nyt tuli sitten puheltua läpiä päähän kun ei ole autoa minkä kurttaiasi vaan tämä kaali, josta lehtiä sivlon nyt alkoholin avulla. ja se tapahtukoon

kiitos,
on kiva sana, jos sillä on tarkoitus kiittää, ei pyhittää, kuten anteeksi kai yleensä sanotaan, en tiedä
.
arvon vain. en tiedä enkä väitä. vedin lonkalta. kuten aina. unohtakaa jo mitä ette edes lukeneet.

perkele miä en mitenkään löydä sanoja johkuu ihmekappaleeseen missä on toistosäkeenä, ei niin sanallisesti mutta sovitukksellisesti jo aiemminkin tyrkyttämäni:

syaniadia, syanidia,
ovat sukkieni väri

nyt olisin vain vailla polttoainetta

ja kerosiinia, kersosiinia
minä juon että käyn.
sinun luoksesi uniin ja värinä näyn
cesiumia, cesiumia, joku iso tooppi,
joka tiedeyhteisö hämmentää

ja voiko tiede yhteisö enemää hämmentää
kuin olemalla mannerheimin lasten kummina
se punatukka joka ton laulun takana kai jotenkin käkkii

vittu heittäkää nyt vittu ne kersoiininhajuset nallenpenikat
vaikka töölänlahteen ensivuonna ja pankaa teemu selänne
jäälle alushousuissa poseeraamaan jenkki-auton keulalle

vittu, fhrar, mikä vitun fhrar?
fahr elise? vitun moukka-jalkineet.
menkää amerikaan autonäyttelyyn kun
ette uskalla muuttaa ruottiin, vitun keijut!

farkkuhousuja, farkkuhousuja ja taitettuja
nokian saappaita, niitä katellessa tulee mieleen
nokian kummit ja en miä muista sen punatukan nimeä
oksettava kummi kuitenkin. melkein kun teemu selänne.
kerosiininalle kainaloon ja hakanimen rantaan akimoskaja sisters et bro kans
ja sitte kesekelle toria, hakanimen, (radiosta poimittuna, mutta ensin lööpistä)

unemieni mihen olen löytänyt aina erottuani. kuka v..?
ainijooo se kauranen, kauranen on kai hyvä ja turvallinenn sanoa kun sellaista ei kai ole oikeasti edes olemassa. minusta hienoa että, joku anja kauranen os. se-paperirahannimi-olikos-se-svinhufvud? eiku se oli kekkonen, miä tarkotin snelmannia. useiden eurojeni, kuten itse toteaa, mutta nimeä en vaihda, kun olen siitä kaurasesta päässy eroon ja voin olla vaikkapa snellman, niin sitte olen, vittuako se kateellisille kuuluu. no, ei varsinaisesti, mutta itkettää välillä toikin asia kun ei ole muuta surtavaa, eikö se ole hyvä? hyvinvointisuomessa? miettisitkös siä sitäkin joskus? ei anja kauranen menee radioon ja sanoo että naiset pelkää suomessa kauhiasti pimiää ja se todistaa sen heittämällä sellasen (katos nyt keskustalainen; retoriisen kysymyksen) että menisitkö sinä kapakoiden sulkeuduttua seisomaan keskelle hakaniementoria?

örf. en miettininyt hetkeäkään silloin kun kävin kirkumaan pelkästä pelosta että kuinka vaarallinen henkilö anja kauranen olisi tuntea. jos minä olisin nainen ja minä pelkäisin ja olisin aina kauranen, niin miä sinkoaisin jossain ultra-kaupunginosassa kirkonpuistoon, niinkö? pimiään että minua ei silä kukaan näe kun NE on olleet sielä jo monta tuntia ja minun silmäni tulevat katuvaloista piemään, tunnen itseni tosi turvanalaiseksi kun en näe mitään. kävelen vain ja hengitän syvään niin ei se läähätys muista tule. niinkö, Ajna Snellman? oletko siä ihan tosissai sitä mieltä että hakaniemen torin keskellä seisominen on vaarallisempaa kuin jossain sivukuijilla hiippailu. miä en tiedä mitään politikasta enkä miä tiedä mitään suhdetoiminnasta enkä siitä miten petaan lukijakuntaani, mutta toi kuulotaa tosi epäjohdonmukaiselta. miä haluaisin lukea sun kirjan joskus, mutta jos miä koittaisin kirjottaa omankin ensin ja arvostelisin sinun kirjoja sitten. noi sun puheet radiossa on aika kovaa tavaraa. miä vielä noi lehtijutut jätän omaan arvoonsa, mutta yleä pikkasen kinnostaa kunnioittaa, kun sielä ei ne toimittaja-henkilöt välttämättä ole ihan pystymettästä nousseita moukkia kuten minä, mutta tähän nyt tartuin vaikka tämä on jo hyvinkin 10-15v vanha juttu, (voi olla vain 5-15, mutta asian ydin ei siitä muutu). missä todellisuudessa siä elät ja kuinka vitun narsisti siä olet ennekun on edes järkevää alkaa puhua sinun kanssa tai sinun osalla siitä mikä sinussa on feminismiä tai feminististä, itseasisassa jätän sen viimeisen sanan vaikkapa snelmannille, olkoon se sitten mikä vaan. mutta, jos on mettässä palo niin menen aukialle paikalle, jos kauhia paniikki niin menen ihmisten näkyville, siis paniikki omasta fyysisestä kehosta ja sen fyysisestä koskemattomuudesta, niin kyllä aukia paikka keskellä kaupunkia. mutta, että sen sanoo viimeiseksi paikakseen niin siä et varmaan seiso taksijonoissa. paljonkohan se anja oikein tietää elämästä yhtään mitään... mutta kukapa noihin olisi mieltään upottanut, ehkä joku onkin, mutta ei niin että nistä puhuisi, ja minustakun juuri pitäisi puhua, sisksi juuri kun minä ne otan esiin, vaikkakin vähän vuosia mentyä. kato ei ollut juotuna vielä niin paljon sitä mitään että olisin jaksanut varsinaisesti, mutta nyt on sellainen vaihe että ei auta, kun ei seiso niin sitten itkee ja on siesomatta. tuntuu ihan samalta, kun on pippeli. ymmärän kyllä hyvin tuon sinun pakko-oireesei sukuniemäsi kohtaan. minun sukulaiseni ovat alkaneet jo kaivella aatelisia sukujuuriaan että voisivat päästää eroon minusta.

antti ala-Turkia,
ei aatelisin sukujuurin eikä saumaakaan

P.S. terveisiä sinne unioninkadulle, vittu. vittu että vituttaa, mutta kun on tällänen hihhuli niin siinähän vituttaa. oma vika, mitäs auoin päätäni, nii vai? onko se minun vika että pitää provosoida aina noita-keinoin, no on se. ei pitäisi. pitäisi vaan olla kiltisti nätti ja näyttää terveeltä, jos tukka edes tai joku, joku ihan mikä vaan joku! miäs, poika, mikä hei herää! joku hei, tolkku! joo?