IRC-Galleria

mutta sellaiset asiat jäävät kovin helposti huomaamatta ja siksi koitankin toistaa, jos en nyt jo muidenkin sanomaa, niin edes itseäni, ja kun sekään ei onnistu kun on niin vaikiaa, panna ajatukset kasaan. puhua niistä kuin yhdestä tapahtumasta ja sitten on taas kivaa, kun en tarkoittanut mitään sanoessani että kyllä joo ja rakastankin vähän kaikenlaista ja vielä vähän jotain muuta ja pikkaen kai itteänikin, muuta siitä
ei lasketa
kun sanoo ittensä tai jotenkikin
siihen viittaa niin jo on
puheenaihetta, niillä kaikilla sanojilla
joiden sanat, todeksi muuttuu kun minä olen
selvinpäin ja kun minä kylällä käyn ja huhja kuulen
niin tulee väkisinkin mieleen että niin kai sitten, on sille huhule
annettava aikaa kai ja vähän jotain millä itekin sitä ruokkisin ja
puheille turhanomaisille jonkun faktapohjan, jolla voi minua vastaan käydä
ja tossa sitä tulikin, en piittaa vaikka vähän sählälsin, toki se jälkeenpäin, vähän harmittaa,
mutta elämä ja sen varrella ihmiset ovat aina merkinnet jälkensä, ja siihen mitä kirjoitan ei muka voi
vaikuttaa
ja tässäpä
siitä osoitus
kuinka helposti voi sanoa
että kyllä se, minua kuunteli
tai jos ei niin ainakin niitä sanoja
joita kappaleena kohdasta musiikin päästelen
ja niinpä yhtä kesää ja yhtä samaa rataa minun elämäni kulkee ja toistaa itsetuhoa, mutta kukapa;
niin kukapa juurikaan, juuri pesulle mennessä tätä kirjoitan ja niinpä olen muka kiireissän, muta kun
on tuo ja vähän jotain sanomatonta viestiä vailla vielä mieleni ja se mitä kuvittelen todeksi on kivaa,
jos aei aina kaikille niin aina minullekaan ei ja sitä itkiessä, kun olen humalassa, minä teen kun olen
pakko-oireinen paska ja vielä pitäisi olla mieskin, se joka sohvalla makaa ja kaljaa ryystää ja hokee;
mutta enhän minä, sitä tarkoittanut, mitä tein, sinä varmaan väärinymmärsit, en ajatellut lainkaan
mitä sanoin ja mitä annoin ymmärtää, ja se on kovasti oloni oloinen puolustus, ja nyt pakkona on
sanoa jotain niin että se ruudulle mahtuu, ja luo sinikuviota, sillä sinistä on minulla pikkuinen
pakomielle jo syntynyt kun ja en vielä tiennyettä se on osa yksikköympyrää. mutta sellaista
elämää kai on kesteltävä, kuin ite uhoaa ja itelensä povaa ja niinpä onkin nin ja siksi kai
luulen sanoenni että Te luette, vaikka rarkoitin kai tiedän vain lukeva, että niin ja niin
että mitään ei mieleen tarttuisi ja sillä lijnjalla tahdon jatkaa, elämääni ja päätäni
säätää sille leveysasteelle, jolla teen lopullisen valintani siitä, mikä kohtalokseni
on mielestäni sallittavaa ja minkä saatan anteeksi antaa,m suhteessa siihen
mitä kokenut olla saan
ja nyt ihan kappaleen, siist sitä göstaa,
joka pääsäni soi menen minä suihkuun ja pesen itteni ja tulen uudestaan humalssa huutelemaan,
mutta en sano minne

sillä onhan vähän niin ja näin ja naimalla ei asiat ainakaan parane, valheenomaisin luottamuksen-
osoituksin, en aio elämääni elää, enkä valehella, en antaa enäää, yhtään alibia, jolla voi joku
suhedettaan intiimiä jatkaa vain minun alibilla. jos olisi edes kysytty, mutta ei, kun tiedettiin että
minä en alibia anna niin se sitten otettiin, ja siitä onkin monta lasta syntynt maailmalla, jos en minä
aina kaani joku oli kai joku kateissaan, isyystestejä teetettiin ja kun minun kanssani oli varmaa kai
se että kukaan ei valehtele ja minä sitten olen niin, seuranhakuinen ja puudelinomaninen, että kai
sanaani voi luottaa jos en lupaa. tulen tuottamaan petymystä tuhat miljoonaa ja enimmäkseen ihmisielle, joita minä en koskaan ajatellut kun tulin luvanneeksi että kuinka kauaskantoista minun alibini on ja kuinka on tiellä lapsia. kuinka valeesta tulee emävale ja tilastosta sen todistaja, ja onpa
kiva elää sellaisen takaankaa, mutta sen taakse en enää pakene. minä kerron kaikki ja valehtelen sen
mikä valehdeltavana on, tulipa ikävä lucida-fonttia, minä todellakaan en rakasta ihmisiä enkä oikein
voi enää jatkaa tätä rathaa, sillä jossain vaihessa se totuus ahistaa. jos olisitte edes tehnyt jotain lainmukaan rikollista olisi helmpompi valehella, mutta kirkkoa, jolle veroa maksan en tahdo valehella kun se antaa minulle hautapaikan ja teihin ei voi luottaa, sillä tuulessa, on minun paikkani ja sanojen
joita koskaan sanonut en enkä luullut, oikein että kukaan niitä lukisi, tai että varsinkaan joku kävisi
tulkittemaan ja niinpä olen taas; tex willerin armoilla, mephistona ja partaani kasvatn kuin koivu
mahlaa valuu ensikeväänä. en tidä, olenko enää tällä kylällä, millä haluni elooni kasvaa ja sallinta
on kannustavaa, mutta kyllähän, minä etäältä näyn ja kuulun samalta ja voin kertoa kaikkea vaikka
valheena minä toteni kertoisin, ei sitä kukaan usko ja viimeiseksi uhrit ja minun syytä kaikki kun en
kertonut, kun en muka olisi ja kiitos oli mikä oli. ... mutta :P

itkistikö onnesta, jos panisin sua kunnoalla
kun väität etten uskalla, ajaa enää silmät ummessa...

pekka puupaa, puupaa, walsesin tiigeri ja love-bomb, love-bombe, jooh, siis mua u2 oksettaa, vittu
u2 ja 360astetta.... öööh työ olette 2-ulotteisia, en tiedä tiesittekö, siksi kysyn? halloo hallo hallo kuuleko sairaala? manumminen laulaa tai joku muu tai joku muu tai joku muu

terveisin,
ei helvetissä, arafatti kanssa ja halituli hittuun sika meni...