IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

jöpas kävi yksittämään kun olin just tekemässä jotain kauhian tärkiää merkintää. jostain kun kattelin tuola hyttysiä ruokkiessa jotain lokkeja että pulu tuli, saatana, ja nokkasi kannssa. eikö hassua nokkasi vallan ei nokannut tai nokkinut vaan nokkasi vaan hyvin lujaa ja yksinkertaisesesti ja nyt on reidessä sellainen reikä kuin olisin saanut puukosta siihen. mutta oma vika, oma vika, mitäs ruokin hyttysiä kun olen tajuton. yhyy

meni housutkin rikki vissii, vaikka makasin ilman paitaa, saakutti. ilman mitään verminkiä nätissä yläkehossani miä rohjotin tuola nurmella ja olin kaunis hyttysille ja sitte tullaa ja nokitaan :(~~~eeiei tota taas......... sulku-alas-palmu-ylös ja oasis, jotenkin tollee se lars von trier neuvoo idiooteissa tekemään solmua minin katolle (vai oliko se golfi), no ainakin se oli no en tiedä aamu on musta, kuulat sanat jo kirkkaina kiiluvat silmät ja kuolaava suu niitä valuu, on siis pakko herätä ja olla jeesus ja johtaa katrasta, nomadin ei ole helppoa kun on kotona mukavuudet internetin antamat ja television tuomat, mutta aina kun on paimenessa on se toinen polttanut patterit loppuun ja minä kun lähden niitä hakemaan niin jo on joku saatan volframi, vai oliko se wolverine, käyny kättelemässä pässiä sillä välin ja siinä sitte odottelen mäellä ukkosta ja poltan pässistä makuuhaavat...

saatana noita kerittäviä, mieluusti olisin miä kalamies, johannes, joka on minun suojeluspyhimys jos on romanipuolittaren puheita uskominen ja ja ja... sellaisia aamu-usvia. taian mennä toviksi muate takasin kun on niin tahmiata ajatella heräämistäkin.moi



moi taas

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.