IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

on näköjään näiden muiden hienojen uudistusten lisäksi rajotettu tota otsikon pituuttakin niin olen siten leimannut itseni anteisemitistiksi. hyvää onne arafantti ja tere tulemas joukkohimme, voin kai ajatella sitten, kuinkas muuten?

noh tulipa taas sellainen vuodatus että kukaan ei ota tosissaan vaikka pitäisi, mutta ennenkuin tuomitsette minut antisemitismistä niin kehoitan kattelemaan ikääni ja sitä että mitä olen muuten puhellu, veikkaan, jos en suorastaan väitä että minussa on ainesta parempaankin tuhlailuun kuin olla joku uskonrasisti ja äkkiä lödydän kohteita joistain markoista tai joistain vitun pauleista mitä voi vedellä pataan ihan mennen tullen ja niinpä luulen että tulee myö käymään. sellaisia ovat minun ennusteeni että niin kauan kun rullatuoli pilliin puhaltamalla liikkuu niin on maailmassa marko, jonka on syytä olla hereillä ja paulina joku vitun läski anorektikko, joka saa vieressään valvoa ja nähdä unta siitä kuinka leijona-elo on kivaa kun puolustaa pentujaan todellista luonnonvoimaa vastaan.

mutta monta kertaa on nähty ja kuultu moinen uho luulluksi vain kirjojen sivuilla ja sellaiseksi tämäkin toivottavasti jää, sillä mikä olisi minulle enemmän lohtua tuovaa, kaikkien petoksien jälkeen, kuin se että tiedän että viiden tuhannen vuoden kuluttua vuodesta 2003 elokuussa tulee täyteen vuosituhansien juhla, jossa ei ole halaistua sanaa paulasta tai sen äpärä-lapsista tai laurilasta, mutta antti elää. sellaisia ovat minun ajatukset ja internetti tekee työtä vaikka minä haluaisin että ihan kaikkea ei muistettaisi.

sellaista elämä monesti on, yhtä hiivatin kaupantekoa ja tupakanpolttelua kun koittaa keksiä keinoa itsensä ylittämiseen niin että ei muistettaisi pahosta teoista ja hyvätkin vain neutraloisivat, mutta sellaiseen elämään en minä ole tuomittu vaan muistettavaksi, vaikka vastoin tahtoani, ja niin käykööh.

yhyhyskinpyskin, ja monta venäläistä kirjailijaa ehtii vielä elää ja kuolla ennenkuin minusta on tullut mitään, mutta se päivä on määrätty ja sen varjossa elän elämäni. olen vilpittömästi pahoillani että olen tällainen mustavalkoinen runkku, mutta en vain voi itselleni mitään enkä sillekään että jos minut petetään niin minä en koskaan anna sitä anteeksi ja vihani kestää pitempään kuin voisi kuvitella: on niin, että edes lapsia tekemällä ei voi päästä pakoon, enemmänkin päinvastoin, minä saan aina varmemman otteen ja siinä ei auta leikkiä jotai leijonaäitiä ja katella jotain luontokanavia, siinä on pantava henki peliin, kun minua kiusaa!

tervemoroi kouvolaan johonkin, vittu. lehmät ja vasikat juo samasta sangosta ja miä juotan!

yst.terv.
anttipatia

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.