no tuolista huolimatta yletyn näppäimille nähtävästi, jos se nyt on tärkeintä.
kuvitelkaa tuota tekstin määrää, minkä ihmiset tänne ovat tallentaneet. kuvitelkaa että edellinen merkintäni _ilmiannettaisiin" ja kaikki tekemäni teksi poistettaisiin! mikä menetys?
mikä sanojen kirjo ja merkkien vääristämä maailmankuva ja näkemys lakkaisi olemasta yhdellä komennolla. millaista on olla orja: kuvitelkaa itsenne alaisiksi asemanne!
kauhuna minussa asuu ajatus että jään pois, ja vaille huomiota, jota niiin kerjään. ärtyneenä kúvista kivun ja vääristetyn totuuden ulosteet katoavat bittien kuollessa kun xp kaatuu ja ajatus ei ollut edes pahvilapulla, vain täälä ja nyt ei sitäkään... tällainen torso..
tämä minä elää vain täälä, ja todellisuus on: ascii on mun taivas.
surkuhupaisaa, suorastaan niin surkia jutun torso että olisi ollut parempi olla tallentaman, vaan olen valinnut tavan että sen minkä ajattelen tietokoneen äärellä sen sellaisena kirjoitan, ja tämä on se.
surkuri