.
Et voi lisätä tyhjää merkintää.
Tulipa taas riemuni kukkuloilla vastaan id-zeni.
Valvoin ja saunoin kuin skientologi,
pääni räjähti kuin tuli...
vuori ja kukka aukeava houkutteli kolibrin kuolemaan.
Pieni lintu, ruosteeni ranne ja värinäsi.
Anna anteeksi uhma ja tuuli,
jolla ja kaislavene,
jo'issa tuhkamme kulkee.
Hain vain pientä innoitusta,
että saisin vähän sanoja,
ja niistä nousi myrsky ja koski.
Olen pahoillani, en anteeksi anna itselleni,
että sellainen uho ja myrkky oli sanojeni tulva.
Olen väsynyt pyytämään anteeksi,
mutta en pahoitteluun.
Voin vain toivoa että väsyisin mielten pahoittamiseen,
mutta kun sen tulee,
myös tulla on tultava ulkoa päin,
mitään kaikesta en minäkään voi osalleni enää ottaa,
kun toimitaan näin, ja eletään niin.
Täytyy meidän tapojamme muuttaa,
tai tulkoon teoillemme vielä suurempi ero.
Tonylle,
An tti