edes näsäviisas. vittu jos se vielä sanoo että en voi lyhytä lisää merkintää...
itkisitkö...
turpaan...
kun tartun ohaustankoon... cyclopedin
ja se paneminenkin oli sellaista sähläämistä
ei ole aina kivaa, mjuistella pahoja ajatuksia, joista tuli tekoja
ja semmosiakin tekoja on pojan tehtävä, mutta ei kenenkään kestettävä, mutta anteeksi jos ei koskaan anneta on seurauksena vielä rujompia askare.
rumaa ajatusta seuraa paha teko ja ensin sen itelleni teen ja se meni näin, ja uhkauksesta käyköön. sillä ihan kaikkenlaista sohlausta en ole syyntakeettomuutta kantamaan ja se vielä nähdään, vaikka olisi mopoja kylässä kuinka vitusti
kyllä miä voin kertoa totuuden kiven sisältä tai maatuessa mainita mitä tuli osalleni ja mistä kannoin vastuun. mutta kaikesta mitään
en varmasti ota vastuuta yksin kun on rakkaudesta kysymys ja se kynnyksenä.
mutta mitään älä tunnusta,
älä kerro edes vauvasta,
kukaan ei kuitenkaan ei ymmärrä.
mitä koettu on yhdessä,
mä kortin lupaan postittaa,
jostain vähän kauempaa,
sen Tuuli sulle kuljettaa...
kysta