(välitallennus)
pitääkö siitä joka kirjautumisella muisuttaa ja näytttää se kuva, joa on poisettu?
kerronpa jotain itsestänii ja kuinka tai miksi olen välillä tallainen.
Katsokaas, minulla on lääkitys, minulla on huisa lääkitys nilkkani kipuun, minulla on ollut tuo lääkitys jo lähes kymmenen vuotta, mikä on kutakuinkin sama aika kuin nilkkani on ollut sellaisen kivun vallassa että siihen ei oikein lujakaan lääkitys tahdo tehota, mutta kun minä otan vähän alkoholia niin kummastipa kipu nilkassa helpottaa niin että olen kivusta vapa ja san masennukseeni määrätyn lääkkeen ansiosta otetuksi ahdistukseen ja hermokipuuni määrättyä lääkettä, joka ei ole edes kolmiolääke eli en pueh huumeiststa, vielä.
Oltuani aikani hieman humalassa, niin että tuo epä-kolmilääke, joka on määrätty hermokipuun ja ahdistuneisuuteen, minulle tulee sellainen olo että kaikki mitä sanon on minun kirjoitettava, kuten nyt on käynnissä ja siillä on seuraava vaihe, jota innolla odotan.
puheltuani paljon yksin ja osan puheistani osoitettuani arvoisalle ja arvonsa tuntevalle irc-gallerialle, minä nautin suonen sisäisesti jotain lääkeainetta, jota varten minulla on kanyyli. Olen lähes kymmenen vuotta joutunut nauttimaan kipulääkkeitä ja antibiootteja yksin kotona kun joku harrasti minulla seksiä.
Puheltuani paljon yksin ja enimmäkseen itselleni on kliimaksin aikka. Enää en tarvi, oikeastaan en edes tahdo seksiä kun minulla on unilääke, jonka laitan kanyyliin, ha sukkiub nubö vasta tidekka akab hytekkam utsejsebu utsekkebu ha ebo tiuviusu oarenboaa juttuseuraa, muutama vähäsanainen kuulija, joka kommentillansa kirvoittaa minut yhä ylempiin sfääreihin kyllä kelpaa, mutta melko hyvin tämä jo menee nytkin. oloista viis ja lääkkeistä yskin.
en mitekään tahtoisi olla martyyri, mutta on suorastaan lapsellista että se kuva joka poistettiin kummitelee kuitenkin tietokannassa ja tulee nähvävilleni kun kiraudun sisään.
ajatus kanssanne, antti mykkänä