(otiskossa piti lukea: tahtoisin avautua, mutta ei huvita)
ja jatkua ...mikään, vittu. ei huvit yhtään saatanan, mikään, vittu. ja heti perään olisin halunnut tämän aloituksen sijaan sanoa että, "mutta tahtoisin sanoa että minulla on sitten hyvät naapurit, siis kaikki naapurit". ajattelen, nähkääs, niin että jos minun kirjoituskiani on joku joskus lukenut - ehkäpä oikein antaumuksella - niin pian huomaa että sielä on joku juorni. se juoni, jota kukaan ei jaksa tonkia on se että minä olen aika rasittava tyyppi, ihmisenä, oikein erityisen helppo jopa ihan vihattavaksi. kolikon kääntöpuoli, tai postimerkin liimapinta on se että jos miä olen rankka vähäisille kavereille, ystäville tai tutuille jne. jne. ja muuta sellaista mtä vastaavanlaisessa tilanteessa tulisi luetteloon lisäillä, olen minä kaikista rasittavin muille ja erityisesti itselleni... ja näin herra dostojevski on taas ottanut minusta vallan ja hurjastelee sillä kellarissa, minä olen vain moottori joka käy etanolilla ja etanoilla, se kunniamainita on kyllä myönnettävä, että ruoka herra dostojevskin juodessa on mitä parhainta, ja lihottavaa ja erityisen epäterveellistäkin varmaan. ehkäpä herra dostojevski joskus veisi minut tuon huonon ruokavalion vuoksi myös sinne sveitsien maahan eikä tuonne iänikuisen rasittavaan germaniaan vai mikä preussila se silloin olikaan.
sitä odotellessa pelaan aikaa ja batmudia,
apinanasi
P.S. jos minulla olisi niin hyvä suku kuin napurini, niin wen minä istuisi lauatnaina täälä itkemässä vaan pelaisin battia... sinne siis