IRC-Galleria

(voi sitä luuloa, jos elää sellaisessa, ja herää)

oli muuan entiteeti, se ittesä luuli kuolemaa kauniimaksi.
ei loppunut tieto luulon ei kuulopuheet kaunimmaksi tehneet vähemmäksi vääntäneet.

luuli enemmän itestään ja muista muisti vielä ja lisää, niin tuli, taikaa teki. niin pohjosessa liekit taivaan auki repi. ei vähempää.

tuuli tunturilla teki puista puisevia, puhalisia kotaa ympäri ja puikkeloista jäitä rakenti, täkkilunta teki ja kaikki raot täytti.

viisas, viksu, tokka, kumpujen välissä tuulta vältteli, vaan viisampi oli lauma susikoiria. säässä tuiskun ei hiihtäneet lippusiiman kiertäjät. vaan jälet kiersi ja elleen ehti, moottorikelkalla suen niittää heikompikin ihminen.

miä tahon ihmiselle kuolemaksi kaikki ihmisen pyytämät eläinten elämät, miä teen niistä teoista syyn rankaista mielivaltaisesti ketä vaan, ja ensimmäisenä ihmisiä.

työ olette halpoja, hyödyttömiä, oman edun tavottelijoita. miä olen teitä katellut ja teistä saanut sen minkä ihmisenä ihmisestä tarpeekseen saa. minul' on taas joku nukkumassa, mitään antamatta ja minua vituttaa.

kostan kyllä ja koska vaan, mutta tärkeys ja järjestys tulee teoillani olemaan.

marko, marko, paula, paula. pikkasen isompi herra kuin koivuniemen piiiska tulee, ja tuo mesta on rantana maalattu Kallelan toimesta. siihen jos luottaa niin ei paljoa erehy, lemminkäisen kuolemasta on lyhyt matka minun tekemisiin, sen varjon alla elän minä ja se varjo tekojani jahtaa.

minä olen kiertolainen, minä teen mitä minun pitää, minä teen totta kalevalsta ja henkilöityn ihan, minä en väeksi muutu minä tapan ihan vaan mielihuvikseni. se kohtalona ja onnikin on pieni, jos vähän siitä tekee ja vähän saa tyyvytystä.

miä tulen ja tuon kuolemaa, että eläisivät tarut tämän maan, sen suomen jossa miä elän ja sen Suamen jossa olisin halunnut olla ihminen.

-- anting galevala, vähä niiq haavikon kullervo, jos sen taitaaaaakaan. kaikki on hyväksi ja kullekin toivoo samaa, mutta kukas noista. paskan nakkaat, kunnes huomaa että totta virkkoi ja tahallaan taisi tappaakin, mutta kukas noista, kun kalevalasta kaikki värssyt ja väkevimmät hahmot. ikää ja vaivaa näkemöttämät ne uskaltaa täälä norkkua, ja se vasta vituttaa. se vituttaapi kovin!