(pitäisi soittaa pari puhelua ja kiittää, mutta teen tämän ensin, mikä onkaan)
olin tuola ulkona nukkumassa, enkä olisi apua tarjoamatta kyllä, varmankaan, kovin heti ollut heräi... nousemassa ylös. nokkosten ja humalan seassa.
humalalla on vähän samanlainen tapa kuin elämänköynnöksellä tai päivän sinellä. ne on köynnöskasveja. jossain amazonissa köynnökset on tosi pahoja. ne kiertää puun ympärille ja estää sen yhteyttämisen. se köynnös on kuin elämänlanka, jota tuola on, noin 300m päässä ihmiset kaataneet kaupungin maille. pitävät sitä maakaatopaikkana. se tappaa kaiken elämän niin että sillä ei ole kohta muuta kuin itsensä kiedottavana, itseensä juuret työntää, ja syntyy ontto kasvi, tai jos oikein onnea on niin onton kasvin fossiili.
sellaista on elämäni. pari rumaa tekoa ja uhkaus, jonka aion toteuttaa niin että se varmasti vaikuttaa ihmisten elämään, ja niin että en itsestäni piittaa. tahdon, vain, päästä eroon näistä nilkkakivuista, ja hinnalla millä hyvänsä. olen tarttunut useammin kuin kerran kirveeseen, grillatessani, että polttaisin verisuonet umpee, mutta en ole vielä kirvestä heiluttanut: ehkä heilutan itteäni.
martyyri
(idootti-markolla on kakskakkonen ja siihen äänenvaimentaja, sitä se kay ammuskelemassa soramontulla, vaikka ei ole lupaa. siihen en aio pysähtyä, enkä johkuu saataana koiraan tai lapsiin. kyllä homma hoidetaan ennemmin niin kuin jossain elokuvassa arpinaama... se on sitte hurjan huono leffa vaikka onkin brian de palma ja michelle pfeiffer, mutta aina ei voi onnistua)