IRC-Galleria

(toistan itseäni ja sanon, lukekaa minua alusta asti, voitte löyttää jotain: jotta olisi helpompaa päästä alusta kiini panen tähän linkin ensimmäiseen "päiväkirja-merkintääni", joka myöhemmin muuttui blogiksi, joksi minä mukauduin... linkki on tässä:

arafat

ja se oli tuossa siksi kun te tai teistä kukaan ei tunnu ymmärtävän sellaista asiaa kuin sanotaan 'jatkumo')

pahoittelen toki tuollaista ylimielisyyttä ja panetteleua, mutta jouduin, ukkosen pelossa kaivamaan vanhimpia merkintöjäni esiin, itselleni luettavaksi ja huomasin että ei ole paljoa asiani muuttunut alun päivistä ja ensimmäinen merkintäni on elokuulta, joka oli minulle yllätys.

entäs se ylimielisyys, että asiani eivät ole muuttuneet? ette ole niitä lukeneet, siihen ei ole sen vaikiampaa selitystä. minä olen mikan ansiosta tutustunut mm. isaac asimovin tuotantoon, ja sanonut hänelle ja joillekin muille, nyt kaikille, että en voi lukea asimovia kerralla loppuun, koska sen jälkeen en enää tulisi lukemaa ns. scifiä. niin lujana pidän asimovin tekstejä ja oliko se sitten teräsluolat vai itse jumalat, jonka johdannon joohdosta minä niin päätin. hän toteaa siinä joitain tietellisiin tosiasioihin liittyvia faktoja (jotain alkuaineen isotooppia eli muunnosta ei voi esiintyä, ja kun luennoitsija kävi väittämään vastaan asimov totesi, kahden kesken, että hän esittää mitä tapahtuisi jos tuollainen isotooppi esiintyisi. samalla, hän tuli ensimmäistä kertaa kirjoissaan käsitelleeksi seksuaalisuutta... kirja tai kirjat kannattaa lukea, jos halutaa.

en oleta että ketään kiinnostaisi ihmisen, joka on maailmassa eniten tuottanut tekstiä, proosan ja tieteellisten julkaisujen yhteydessä ja yhdistettäessä, mutta aina voi vaan toivoa:

jos minun juttuni kiinnostavat, niin voi olla että kiinnostaa myös se mistä ammennan. minä olen vain ihminen, ja ihailsen ihmistä: asimovia kirjoittajana ja mika seireeniä henkilönä, joka on saanut minut kiinostumaan joistain asioista riittävän hyvin.

epäonnekseni luen sen että muistan vain tekemääni pahaa, mutta onnekseni siitäkin niin vähn että kuole häpeään.

tiedätkö sina, rakas lukija, sellaisen katseen kun sinä voit lukea parhaan (parhaitten, en arvota ihmisiä ihan niin) kasvoilta sen pettymyksen? minä en koskaan unohda ja tulen aina katumisen lisäksi häpeämään, enkä voi edes anteeksi pyytää.

elämä on todella tehnyt minusta selvää, ja onnistunut siinä, muta kuka minua enää uskoisi. joku vitun tapio? terolle suorin asiani. tero on tero ja tero on nero, vaikka en minä sellaista tunnistaisikaan, mutta kun tiedän ja mikasta niin myös.

miä tuhoan ihmissuhteeni aina kaikkiin niihin, ketkä minua vähän ymmärtää tai joskus edes kuuntelee.

elämäni kevättä minä odotan, ja sitä että lopetan odottamisen ja hoidan asiani jotenkin kuntoon, mutta jos kertoisin kaiken niin ymmärtäisitte kaiken mahdottomuuden. minä minä minä vihaan itseäni. Te ette voi edes kuvitella kuinka paljon tahdon tappaa itseni, mutta kun en uskalla niin olen itsetuhoinen, ja homma varmasti hoituu. siitä pidän huolen.

plura vai mika vittu se ol, meni batti sekasin mun päässä: haista vittu, siä tai miä, antaa äpärlutten elää, siä kuolet sanoilla niin että miä en häpia. olisit hakeunut noi pirihuoran päiväkirjat kun sanoin

-fäggis
'