IRC-Galleria

[vittu kun tää välillä heittä ihan ihme ruudun. pitäs varmaan ottaa screen-shotti, mutta kun en miä saa palkkoja tästä editorein testaamisesta niin en miä itke hukatuista teksteistä enkä ilmota mahollisista virheisä ja sellasista tapahtumista, työ saatte tehä niin ja on toivottavaakin. kerran jo pelasti minut siltä että olisi riittänyt 16k charrua eli kai tää on 16bitttin charru eli jotain unicodea eikä vanha kunnon byte niin on noita syitä monenmoisia ja vähän -laisiakian, kas siinä teille kielioppia, suomea siis[

mutta kun tuli tollanen otsikko ja ihan

[niin se välitallennus]

tulin pikkasen unohtaneeksi mistä piti taas selityksia ja selvityksiä antaa niin tämä mennee sitte tajunnanvirraksi ja onhan minulla sielä aiheena sellanen artikkeli mikä olisi pitänyt nimetä sanoin: tulevat kuin varkaat ja lähtevät kuin rosvot. ja on vähän sellanen tunne että tuon olen joskus sanonut ennenkin mutta jos luet tätä väärinpäin niin sittepä tiedät. miä toistan paljo itteäni, se on lähtökohta, ja sen kun sanoo niin ei tule valehelleeksi ainakaan itelleen, sillä niin kaikki muutkin tekee, sitä ei vaan aina puhuessa huomaa, näin kun kirjottelee niin kyllä.

mitenkäs ne varkaat sitte tulee, on kysyttävä, että aiheessa pysyttäisiiin? no niin ne tulee että yksi tiesi vara-avaimen paikan ja vei vähän mitä sattuu kun omaisuuttaan haki, mutta jätti jotain mikä oli toimestani näkyvillä, vertaan niitä vaikka päiäkirjoihin, että tulisi selväksi lukijallekin että sellasia ei varmaankaan halua jättää ellei sitten ole kysessä sellainen alitajunen ajatus tai toive siitä että minuun olisi vielä tarve olla yhteyvessä kun on saanut lapset maalimalle, ikäeroa kun on sen verran että vielä ehtii ja minulla toiveajattelua kun ehti minut tuntemaan oppia, vaan on noita nyt muunkinlaisia kun kaikki, jotka ovat vaikkapa tätä lukeneet tietävät että on toi takaovi aina kesäsin niin auki että ne harvat kerrat kun olen tajuton eli unessa niin en varmasti herää ja naapureissa sellasia saatanan pikkuvarkaita että en viitti lyödä kärpäslätkällä jos yhen tai kaksi tupakka-askia näpistää niin esineitä katoaa siinä ohessa kun on tapana pitää kaikenlaista mukavaa ja houkuttelevaa tuossa keittiönpöydällä tai sen välittömässä läheisyydessä.

nyt sitte syntyy se oma katekoriansa kun tulee varkain ja lähtee rosvona. niin rosvokisi muuttuu siinä ajassa kun näkee minut ja tietää minun näheen niin että muistan ja silti lähetään kuin varkain vaikka vedottaisiin esim. univelkaan tai vainoiharhoihin tai deja vu tms. minulla alkaa olla aika kypsä sille että sellaset selitykset ei enää kelpaa jos omaisuuttani, ja mikä vielä pahempaa isäni omaisuutta katoilee noilla ajoilla sellasilta paikoilta johon miä olen ollut puuttumatta, sellaisesta voi käydä vaikka reppu, jossa on minun juomia, niin sitte tiedetään jo tekijäkin eli puuttuvia tekijöitä on aika harvoin, kyllä miä heilutan vainosia silmiäni siihen tahtiin että miä huomaan koska esine katoaa, ja joskus on joku kappale palautettukin, kun olen siitä sanonut että pappa on kysellyt. ne on olleet vahinkoja, kun on luulutu omaksi, punainen mutteri kun on niin satanan yleinen kappale että niitä voi helpostikin luulla omikseen, mutta mitaapa tuosta. kotiin on osa tullu osa on menny parempiin tarpeisiin. ei piä paljo haukkua kun niin paha olen suustani ja koitan käsiäni säästää että tääläkin kertoilen. vituttaahan se aina että kavereissa on tollasia ihan tyttöystäviin asti, mutta luotan siihen että treenamalla teen pari pientä paperille painettua kirjaa joissa oikein auon päätäni, ja kerron siitä millaisia vasikoita ja rottia miä olen elämäni saatossa saanut kohdata kun oikeisiin ihmisiin olen saanut pitää yhteyttä vielä tälläkin viimevuosinkin niin ei tarvi itse vasikaksi ruveta eikä näitten juttujen perustella kuvitellakaan.


miä ihmetten ja mietein että pitäisikö alkaa rangaitsemaan,
fäggis