[todellisessa paniikissa, pitää sanani, miä jouduin tekemään puhelun, että soittasin siskolleni]
anna siskon numero, miä kysyin, ja äiti vastasi "miä en voi". miä kysyin uuvestaan ja sain saman vastaukse, vasta sitte juolahti mieleni kysyä että et voi (niinku ei tiedä) vai saa (niinku olis kiellettyä). äidiltäni oli kieltänyt siko antamasta numeroaan hänelle.
ok. miä olen aina kehnu, täälä, peltolan suvun tai äitini suvun sukujuhlia ja maininnut kai senkin kuinka ne lakkasi olemasta kun äitini äiti, evakko, lakkasi pitämästä juhlapyhi, jotka oli ortodoksien parissa vähintään yhtä kuultavia kuin joku syntymäpäivä.
muuan yhteisössä. miä elin näkymätöntä elämää vuodesta 94-5 vuoteen 2003, ja sitte hajosin käsiini. minulle sanottiin, arvon taholta, jota kunnioitan edelleen että "kuinka minä voin olla noin vihattu ihminen" tai jotain hyvin tuon tapaista, josta ei voi erehtyä. ehkä syy on juuri tässä.
[mul onjoku windows nappaimistö jossa on toi windows-menu -näppäinsiirretty (vaihdettu) alt-gr -nappaimen kanssa niin on vähnä tukosta lähtä kuselle, taian kusta maitopurkkiin, jos sellanen on tässä huoneessa. siitäkin on minulla tarinoita kertoa, mutta nyt ei ehi. on kyse, luultavaa todennäkoisemmin lyrica-kusesta ja se ei ana odottaa]