[panempas luurittimet päähäni ja vetäsen pikku transsit tolla kareliasuitella, kun se nyt on tämä selain sellainen että se ei ole firefoxi, ja ei oikein isosti tee mieli surffailla ihan uskomattomiin...]
no ja mutta, katastrofeista kasvihuoneilmiöön. joka tuntuu lämpimämmältä kuin olo tuolla pakkasessa. vaikka oli kyllä kummallista kun alamäkeen paistu tuolta mäenalta sinisessä valossa ja pakkasen kristalloimassa tienpinnassa valo ja takana tämä kelmeä mikä sitten käy, kun palaa takaisin, mutta jos mennään ensin
niin. menin miä ja vein miä tölkkejä mitä ovat vieraat ihmiset minulle vieraita kuin teille tuntemattomia ja nyt määrittelemme tätä roolipeliä vähän niin että miä en rupiasi vallan itsevaltiaaksi
sanottua pahaa, voi katua, tulee katua ja tulee aina pyrkiä sanomaan niin että jää jotain kaduttavaa.
tuosta seuraa (ilman stubbeja (ja puhun nyt ohjelmoinnista)) ehdoitta pyrkimys suorapuheisuuteen rehellisyyteen itseen kohti ja ottaa ne seurauksineen...
noniin enemmittä vakaumiksitta ja tässä se nyt on eikun mullahan oli vielä se yks juttu...
siis enhän miä jaksanu mitään muisteja alkaa ite asentelemaan kun siinä kävi viimeksikin niin että se joka noita ruuvasi niin se runttasi ja miä siitä sanoin monta kertaa ja nätisti, kun miä osaan, ja työ tiedätte miten perinpohjanen miä olen silloin kun miä pyrin pitämään itseni kurissa. ja sillä ponnekkuudella se sitte tempasi ja sieltä kuulu raks ja sitte oli kas.kas ja pala valkosta että kysyin nyt kuitenkin, että menkikö se nyt kuitenkin niin että se meni rikki?
noniin. jätän siitä huolimatta ja ko. henkilön huomiin tämän koneen huoltomohmmat ainakin noitten rautojen osalta, mutta entistä tarkemmin kyllä pitää laatia huoltosopimukset ja etenkin ne ehdot että tässä on kyseessä sellainen sentimentaalinen arvo että vertaan sitä hellä-mummon niin sillä ajatuksella miä en halua ihan kaikkea leikiksi lyödä ja sanoa sanottavan, mitä olen tietokoneilla tai -koneissa... mitä siitä seurasikaan... ja siitä sanotusta
ts.
sanottua pahaa - maailman ensil-ilta comboy.txt