IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

homma tuossa, miten nyt näinPerjantai 27.05.2011 23:25

[niin niin sitä sibeliusta piti mutta taidankin laittaa göstan ja mäyrää]

oli miten oli, niin ei aina tule olemaan. oli miten oli. lokit vittu! mieleni minun tekevi, putkaan, kalterien taa ja itseni tekoja pakoon, ettei minua tuomittaisi. ettei minua tuomittaisi niin...

ah ma na8uran kun ajattelen neuvokkaita ihmisiä

ahneitten rottien kylä, tämä ankkalinnaa ympäröivä kehä. kaikenlaiset paperimiehet toimivat
poliiseista, jos ei poliiseina ja vuokranantajat puljaa mitä ihmeellisimpien leikkimökkien
vuokraamisella.

onneton onnettomuus tässäkin kohtaa ulinaa on se että minä olen isäni kiristettävissä ja
sen nyt jotenkin vielä sietää kun hän on minulee tähän päämajaan asettumisen yhteydessä
todennut ettei häntä lapsenlapsilla kiristetä. eli eli menee sentään oma poika, vanhapoika
jopa sen edelle ettei ihan kaikkea antamaan pakottamalla viedä, vaan jotain se tahtoo myös
jakamalla säilyttää ja varmaan odottaa että pyörittäisin, jonain päivänä, jos en nyt aivan
joinain päivinä, jotain perinteitä, jotka ovat isäni sukua muistuttamassa.

senkun lukee ja kuuntelee kun joku toinen lukee ääneen, nämä ovat sellaisia tarinoita että näitä ei tahdota uskoa ennen kuin ne ymmärretään tapahtumiksi. siksi toivoisin että näitä joku toisille ääneen lukisi niin ei tarvi muiden kuin minun tekoina tehä, vaikka se sitten olisi kirjottamista, mutta sitä se on ja tässä edellisen (tai seuraavan alku, eri musiikkia kuunnellen, mutta kuitenkin)

ah ma na8uran kun ajattelen neuvokkaita ihmisiä

ahneitten rottien kylä, tämä ankkalinnaa ympäröivä kehä. kaikenlaiset paperimiehet toimivat
poliiseista, jos ei poliiseina ja vuokranantajat puljaa mitä ihmeellisimpien leikkimökkien
vuokraamisella.

onneton onnettomuus tässäkin kohtaa ulinaa on se että minä olen isäni kiristettävissä ja
sen nyt jotenkin vielä sietää kun hän on minulee tähän päämajaan asettumisen yhteydessä
todennut ettei häntä lapsenlapsilla kiristetä. eli eli menee sentään oma poika, vanhapoika
jopa sen edelle ettei ihan kaikkea antamaan pakottamalla viedä, vaan jotain se tahtoo myös
jakamalla säilyttää ja varmaan odottaa että pyörittäisin, jonain päivänä, jos en nyt aivan
joinain päivinä, jotain perinteitä, jotka ovat isäni sukua muistuttamassa.

aatutilullaa

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.