IRC-Galleria

[uskomatonta kuinka tuolta juutuubista alkaa löytyä lähes kaikki mitä tahdon muiden kuuntelevan, olkoonkin niin että firemanin rushes ja watercolour 7m jää kesken ja siihen on lisätty ylimääräistä rätinää. katselin, nähkääs sen verran itse itseään "videotakin" että siinä kulki jotain sanoja, jotka paljon paremmin olisivat riittäneet ilmaisemaan sen mitä aion irti päästellä, mutta kun tulin ajatelleeksi niin tässäpä youtube pehmentämään laskua karuun minuuteeni :P olen toki, vain sen tiedän ja olen toki vakavissani vaikka sitä en tiedä, mutta en aivan niin vakavissani, vähän siltä ja väliltä... kuitenkin ja siksikin: http://www.youtube.com/watch?v=QoapIDBwoe0 ]

[the fireman - wateroulous colour]

das ajatus der vimpan päälle

kuullaan hiljainen kuiskaus.
hiljainen naksaus...
sekunti...
toinen...
viisarin...
ääni kuuluu
niin, se on väljä.
se hölskyy tai heiluu.
kiivetessään ylämäkeen erityisen äänekäs.

nak-saus,
nak-saus, nak-saus,
nak-saus,nak,saus,naksaus...

kuullaan kuinka ne hiljaa tihenee:
taajuus säilyy, siis äänenkorkeus,
mutta se väli kun kuuluu, nak-saus,
se tiheämmäksi käy, se nak-saus.
ei, päässä vain.
kuullaan hiljainen kuiskaus, sanotaan mitä,
eihän voi kysyä kun ei vieressä kukaan makaa.


niin minä siis, kaikkea vailla paitsi hiljaisuus...

kuunnellaan kuinka ne sekunnit hitaasti
muuttu nopeammiksi ja vilkullaan kellotauluun,
joka on taas käännetty niin että kaikk viisarit näkyy,
ja kuuluu myös, se yksi ainakin.

nak-saus,
nak-saus, nak-saus,
o-saan-ko mi-ä ta-va-ta?
ta-va-tes-sa tai-taa tah-ti säi-ly-ä
nak-ja-saus-nak-ja-saus,
tyyny hävis ja peittoa katos,
hiljaa käy ja vaivihkaa tapahtuu,
naksausten välissä

hiljaa kuiskaa joku jotain, mutta
hiljainen naksaus - viisarin -
vaivaa päätä, soi korvissa,
mielessä myllertää: kas ja taas,
nak-saus, ja toinen nak-saus,
jota seuraa nak-saus,
sen perään taas naksahtaa.

hiljainen kuiskaus,
vaivainen kolmekymmentä desipeliä -
kaikuessan kai - sekin kuuluu.
naksahdus ja sen perään taas,
en pysty kuulemaan kuin tuon risan kellon,
jonka viisari jatkaa naksutusta.

en tahdo saada unta öisin,
enkä päivällä maata,
en pankon tai aurigon lämmössä,
vain värjötellä peiton kylmässä tai
olla kellarista kipasemassa mehua, kaipiaisissa,
sitä minä. mutta kun on muuta pakko.
ihmisen pakko, muuten en saa
sitä enkä tätäkään olisi voinut.

kaiken pitää mennä viisarin mukaan,
risan herätyskellon. olisivat antaneet nukkua,
herättäessä, niin, arvatenkin myös herättämättä.

ei käy. ei kelpaa sellainen lapsi,
sellainen ääretön lapsi, sininen laki ja epämuodostunut pää.
vähän jos pidätti henkeä syntyessä niin ottaa tuon nyt takaisin,
vaikka ei ole siitä vielä kuullut; kuin on toinen sana käynyt
toteen jo monta kertaa.
ja tuo sama tietämätön julkeus, häpeämättömyys,
mikä on kai kanavoimatonta uteliaisuutta ja elämänhallua,
se nähdään itse tuhoksi tai itsetuhoksi tulkitaan.

kuka tahtoo kuta kuinkin, jos lammessa tai lätäkössä:
kuin sammakkona kuteisi, joku niin, jokiin toinen,
kosteikosta toiseen, alle kudun upottaa pään, käellä kuivalle. lisääntyä satamäärin. lapasin ja lapsin.

vähän miä välitän, vähä liian vähän,
mitä ajatellaan, mitä muista tai itestänikään.
onko vähän enemmän vai ajateltava vaan
että näin näkyvästi niitä, näitä päästäni päästelen.
se näpissä mikä haaruvälissä ja siitä päähän kun oikein puristan.

minä kaiken: riittää kun saan tietää, että saan selkein merkein.

faustiksi faustin paikalle, se on minun paikka.
pitäisikö muka ajatella että jos olen jotain tekevä,
olisi se tehtyä jo? eikö riitä että olen jo aluilla,
aika on puolellani ja teot ja sanottavat.

-- vittu miä käyn proustiksi ja makaan vaaan kun ei kohta jalat liiku
-- olis kiva olla kun juicen laulussa "jalat heiluu, mut' ei pää' vaan
-- vaan jostain syystä on päinvastoin, eräs syy on käsittämätön kipu
-- minulle kyllä tuttu, mutta kun ja kun ja kun ei mittarissa liiku se
-- just se viisari kun ei laiteta siihen mittariin. sähköä on ja ei ole

en mitenkään lyö leikiksi tai laita lekkeriksi tai mitään sellaista...
musiikki vei keskittymiskyvyn. soi joku levypakka ja sieltä tupsahti tuo
alussa mainittemani fireman (soitan, pyrin siihen, aina albumin kerrallaan,
minun on saatava itseni johonkin tilaan...

tietenkin tahtoisin ajatella kertovani tai sanomani sitä suggestioksi,
mutta menenpä lääkäriin. tai jos en menisikään, leikkisin vaan tervettä ja
söisin noi ihmiset tuolta pakastimesta, että saan talveksi sieniä sijalle, kato
maasialle, olen nimenny kaikki mmaat ja mannut niin että kaikki viittaa otenkin
(ja todella etäisesti) peter sellersiin, mutta niin että asiani ja puheeni ovat
yhtä vinhaa perää ja johdonmukaisuutta, jolle tulee tauko taasen...

katsokaas kun ja kulkaas koska vielä eikä luulemanikaan mukaan jos arvelen... tiedättehän itsenne?! siksi ymmärrätte, ei ole lainkaan vaikeata ajatella ja samaistuminenkin aivan hyppysten päässä, jos tuntee pari murresanaa ja osaa väärin... aivan niin helppoa se on. erona vain että minä olen tarpeeksi rohkea, riittävän typerä tai sopivasti valvonut (tekisi mili sanoa ja oikoa tuon typerän osuutta, mutta alan olla, ja olenkin ollut jo hyvän aikaa tuota viimeistä, lopetankin ennenkuin keksin jotain lisää, mutta vain siksi että pelkkään että tästä merkinnästä on tulossa aivan liiaan pitkä ja vaikea tallennettava siinä (lukemassasi) tietokannassa, jossa aion vastaisuudessakin horista. miä vihaan koiria, mutta käyttädyn kuin sellainen. olen arka, sitkeä, tyhmä, sottainenn, laiska, pöytätavoiltani täysin oppimaton ja kieleni on todella karkeata, en oikeastaan osaa kuin määkiä kuin lammas, se on ehkä - vähän - hyvää, siis jotain epäkoiramaista, olkoon vaikka lammas.

pekka puupaa on pupää jos se on antti puuhaara.
kaikki pekat eivät ole antteja.
kaikki antit eivät ole puuhaaroja.
kaikki puupäät eivät ole puuhaaroja.
minä olen sinun antti(*. älä pidä muita antteja(*.

*)antti, voi olla myös pekka tai tarkemmin pekka puupaa, ollessaan vähän arafat tai fäggis tai fattis tai watti tai jotain wastaavaa. sillä rakkalla lapsella on monta nimeä, itserakas ihminen keksii ne itse, kaikki on kaikista hauskaa, aj ajatuskin huvittaa.

(muistiinpanona ihan vaan esi-hobbittilaiseen taruun hullu ja huuluja - avokaivoksessa - puhuva (koska se näyttää lentokuvassa amphiteatterilta, mielessä muinaisen kreikan, ja siten sen edellisen elämän sokrateen tuomioistuimelta, paitsi etten ole veikko sinisalo, mutta noin periaatteessa ja kunhan nyt vaan lopettelen näin... yhtä ja samaa fotonia fotonin perään ja yli 13c asteessa yhteyttää, mikä on kasvin ollessa, jos tulee vielä syksyllä syödyksi. mikä on, hä?!