IRC-Galleria

[keskustelu voi olla tulenarkaa, kun konsonantti kahdentuu, kuten the doors when infected laulaa: people are strange, when you are a stranger. faces look ugly when you are alone. women seem wicked, when you are unwanted. streets are uneven when you are down...

people are stranger...

saying so i endanger myself, my medication, even when i'm straight

http://www.youtube.com/watch?v=5FCA1sP3biE ]

riski on otettava, jos alistuu
kun alistetaan avohoitoon
avohoitajana.

se kumma, mutta se miksi vielä palasin tämän internettien koneen ääreen johtuupi siitä että siirryttyäni tuon toisen koneen äärelle, oli minulla päällä yle radio puhe, jolta tuli ensin kesä 91 -ohjelmaa ja sen jälkeen ajankohtaisempaa niin että käsiteltiin koululaitosta.

olen sitä miettinyt ja vain vähän aikaa sitten käynyt keskustelua. kävi ilmi että aivan lähi vuosina, kun olen itse 42, jo täyttänyt, että vielä aivan äsken vuosissa - aivan äsken - vielä on ollut olemassa koulumalli tai opintomuoto tai luokkajärjestys, jossa on yhdysluokat.

kun taas radio puheella oli haastateltavana pari henkilöä, voitte hakea nimet sen perustellla mitä kello on nyt ja pähkäilemällä mitä se oli ennen kuin tämän merkinnän aika tuli kirjatuksi.

puhuivat oppimisesta. tarkemmin puhuivat oppimisympäristöstä. puhuivat "koululuokista" niin että sellaiset vielä luokkina ovat olemassa, pitkään, hyvin pitkään. mutta on olemassa pitkä käytävä, jonka varrella on "luokkia" ja säkkituoleja, joiden äärellä voi olla oppilaita keskustelemassa, ja tämän jälkeen toiittaja kysyy että kun hänen opiskeluaikanaan vielä opettaja otti auktoriteetin sillä että tuokorotti ääntä, niin vieläkö se tapahtuu niin. toinen näistä "opettajista", joita kuvittelin ohjaajiksi, sanoi olevansa opettaja ja "oppilaiden" eikä oppijoiden ehkä käyvän sen säkkituolin äärellä kiivastakin keskustelua, joka liittyi oppiaiheeseen...

tekisi mieli jaaritella mutta kun sylettää. miä en tiedä mitään opettamisesta, en tiedä mitään siitä mitä on kongnitiivisuus tai opettajaksi tuleminen tai siitä mitä olisi olla ohjaaja tai ohjattava... ellen sitten, että noissa olosuhteissa ei pitäisi eikä etenkään enää saisi käyttää itsestään nimikettä opettaja, ja oppijoista oppilas. tai yrittäää ottaa auktoriteettia.

koska en tiedä miten asiani esitin niin minun on esitettävä se, kunka itse koettaisin esiintyä auktoriteettina. ja toimisin siis niin että jos joku muu kokee että ajatellun lukujärjestyksen, joka kuitenkin on siis käytävänvarsilla, olettaisin, niin aiheesta paremmin tietävää tai asiaa paremmin esittävää minäkin kuuntelisin, kunnes tuo on hiljaa.

en minä ottaisi auktoriteettia, enkä esiintyisi opettajana yhdysluokilla. en minä ottaisi sitä riskiä että huomatessani tai kuvitellessani jonkun, yhdysluokalla, sisäistäneen aiemman luokan opinnot nin että on jopa valmis pitämään opetusta. pitäisikö minun sanoa ohjausta? - ja kuinka tahansa, minä antaisin tuon pitää opetusta tai ohjausta yllä niin kauan kun ajattelen että se (toimi, ei hän) noudattaa ns. opintosuunitelmaa tai jotain, mitä niillä vapailla käytävillä ja avoimilla ovilla pyritään, tai mielestäni tulisi pyrkiä hakemaan, jos joku hyppää luokan yli tai kaksi, niin sen voisi tehdä ilman että ohjaaja ts. opettaja on vastuussa siitä että niin on käynyt vajavaisin tiedoin, jos ohjaus on ollut asianmukaista.

ajattelenpa vain kuinka ikävää ja vastenielistä se oli kun yhdysluokallani oli sokeritautia sairastava henikilö, joka "ikäänkuin joutui" salaa syömään pulpetista (siis jokaisella oli pienessä oppilaitoksessa, jossa oli jokaisella kahtena vuonna sama opettaja ja samat asiat opetettiin kahteen kertaan, ajatelkaapa niitä, jotka vaikkapa sairauden tms. tähden tuplasivat vielä luokan ja kun luokasta on kysmys niin sen alemman luokan).

miä en ymmärrä, että tuollaiset ihmiset ovtat puhumassa ja puhuvat radiossa eli valtakunnan kuullen asioista ja sitten on olemassa termejä joita viljellään kuten ohjaaja ja ohjattava eikä opettaja ja oppilas. johdonmukaisuus puuttuu minun puheistani aina, siksi nimitän näitä puheiksi, enhän muuten näin ajattelisikaan; vaan antaisin jonkun toimia kustannustoimittajana, jonkun sellaisen henkilön, jonka tiedän ymmärtävän oikaista sanomisiani siltä osin kun minun epäsosialisuus tai kokemattomuus tai sanavarastollinen kapea-alaisuus ilmaisussa on selkeästi muotoiltava sanallisesti toisin.

se miyä esitän näin, täälä ja itsenä on sitä itseään, ja vaikka olisin kuinka varma siitä mitä sanon, sen oikeellisuudesta ja omasta ylivertaisesta ymmärryksestä ja taitavuudestani niin minä en tahdo esiintyä auktoriteettina, tai ainakaan niin ettei joku tarkastaisi sitä miten asiani esitän, ehkä hieman ajatellen myös sitä että mihin olen milloinkin kantaa ottamassa.

jos en tahdo olla auktoriteetti niin ei se tarkoita sitä etten voisi sellaisia itselläni pitää tai kunnioittaa. mutta järkiä päähän. esitän minä mitä tahansa niin en minä tietenkään pidä aivan kaikkea omana keksintönäni ja koska niin niin en mitenkään voi sen perustellla esittää mitään aivan absoluuttisena totuutena. vaikka toden puhuminen ja siinä pitäytyminen olisikin ideaali, tavoite ja vieläkin väittäisin sen todeksi. siksi todeksi, mitä olen sanonut että minä puhun aina totta. jos en puhuisi totta, kijrottaessani, niin ei ole sellainen asia minulla edes puheena, kun itse keksin puheenaiheeni. tuossa ei pitäisi edes olla mitään paradoksia. esimerkistä saa käydä se että tämä merkintä on seurausta siitä että minun oli pakko, tuli aivan pakottava tarve tulla vielä kerran, tämän internettien koneen ääreen kun oli tuolla toisella puolella, missä ruoho on vehreämpää ja naapurin sikakin lihavampi - yle radio puheen tähden siis mahdottoman torjumattomissa oleva tarve tulla ottamaan kantaa.

osasyynä on itsen häpäisy, joka on seurausta siitä että tahdon niin tehdä kun tiedän ett on assemblyn aikaa ja minä olen vätys. minä olen kotona, ja vielä tämän kuun minä aion myös olla. jatkosta en tiedä, edes sitä onko sellaista. kukaan ei voi oikeastaan tietää, mutta tottakai ja tietenkin on päivänselvää ja itsestäänselvää että jatkoa on. ratlibratlib...eikun postikortitpoistikortit ,)

kyllä minä vielä tästä virkistyn,
minun on nähtävä itseni silloin kun oikea syksy,
se vuodenaika tulee ja minä haluaisin nähdä sen niin
että se ei ole vuodeaikaa, ja flunssankin yli miä hypin vaan.

mutta tuo on, tällä hetkellä haaveilua ja toiveunta, siitä ähtee gösta soimaan:
täs oli kiva tekijän kommenttikin (sateisena päivänä kyhäsin tällaisen) http://www.youtube.com/watch?v=4Q-RVl_Qc1I

voi kun heleppo ois kivaa,
kaikki kuin göstan laulua kuunellessa,
vähän vain mallia ottaa ja sitte sählää tai tekee vaan