[ miä otsikoin jonkun synapsiksen tms. mikä piti kirjottaa johonkin vuosituhannenvaihteen (vuosi tai kaksi ennen) paikkeilla teatterikouluun dramaturgian opintotehtävissä kun piti paavo haavikon kullervon tarinasta kirjottaa... se on semmonen ovela juttu. se haavikon. ite tein vähän toisenlaisen, lyhempi, mutta tiukka loppu, muuta en näin äkkiä siitä muistakkaan, vaikka melkein kaiken muistan kyllä kun käyn oikein työstämään. poikkeuksia tietenkin on, kuten sellaiset kerrat joilla aivosoluja tuhoutuu, ja plajon, kuten finnairin lääkäri sano.... noh. noita on yllättävän vähän ja olen ilonen siitä ja siitä myös että niistä mistä tiedän, tiedän myös että en vielä, ainakaan, haluaisi mitään muistaa, ellen sen että jonain päivänä asiat palautuvat mieleen, mutta silloin niitä ei tarvi enää pelätä, ainakaan...
noniin. kattelen tota ruutu-nelson leffaa niin tuli ihan kauhia tarve muistella tota mihin viittasin. mainostauko loppui jo tovi sitten: palaan asiaan, ehkä, koitan nyt ensin palata sen elokuvan kimppuun kun ei ollut tallennusaikaa kuin 2min... tms. tms. ja mitä tahansa huomioonotettavia seikkoja, jotka tekevät aivan ehdottomaksi ja välttämättömäksi sen että asetan television nyt etusijalle... tai television... no... britti-leffa, mutta televisiosssa ]