nyt joku muu, nyt joku muu, nyt joku muu, nyt joku muu...
vituiksihan se meni, mutta eikös se meinaa sitä että jää jotain sanottavaa .P
[ nyt soi ja koitan soittaa 7614:1-402 eli gloal communication... valitettavasti youtubesta ei löytynyt linkkiä. se olisi ollut tärkeätä, tunnelman tähden, sen vuoksi tai sitä luodakseen, mutta arvatenkin siinä tähdättiin global communication 7614 - 02 - 1431 muusiikkkiiooniin. tsssäsäässä linkki [ http://www.youtube.com/watch?v=JNmFlRd7EFw ] ja tässä sen linkin nimi [ Global Communication ~ 14:31 (FULL SONG) ] toi on ollu tosi etsitty kappale. sitä on kyselty vaikka, ja millä nimellä ja miä olisin voinut auttaa jo 13 vuotta sitten... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. tuotakin kaskaua, tietenkin - kuten kaikkia, on hyväksi käyttää niin että se ei tuo pahaa mieletä, ts. albumi löytyy youtuubista tietenkin ja ihan luvallisiakin versioita. ]
MIÄ IHMETTELEN! vittu, miä ihmettelen että pitää valmiiksi ehjiä mennä rikokmaan parannuksilla. ollipekka pitäsi laittaa general electric :sille töihin. miäkin haluaisin nimittäin muuttaa mun johtoajatusta, että miä sanon mit miä ajattelen, koska miä olen alkanu ajattelemaan ennen kuin sanon tämän: minusta ei ainoastaan tunnu että on minullekin, ehkä noin, vahingollista sanoa mitä ajattelee. General Electrics ajattelee paremmin; se ajattelee vähän niinkuin minun pitäisi:
"GE:n toiminta kiteytyy lauseeseen ”Imagination at Work”– suihkumoottoreista sähköntuotantoon, rahoituspalveluista turvallisuuteen sekä lääketieteellisestä ..."
mitäs jos miä vähän ja muuttaisin, enemmän, tapaani sanoa ja ajatella sanomaani tai sanoa ajattelemaani sanomaa miettimättä, ja kuvittelisin sanovani ja sitte miä kuvittelen:
miä lähen kirjottamaan semmosta käskirjaa, siis painettua sanaa eli hypoteettista kirjaaa, kuvittellisesta tavasta elää ja säästää.
siitä hiivatista...
poisoppimista ja oppimista... (soi to kappale, yllä, nyt kahdesta kohteesta eli soittimesta ja tällä konella jolla tätä kirjoitan, toiminhan niin ja aina pyrin toimimaan niin että sanon mitä ajattelen ja teen mitä kerron, kuvaillessa käytän sitten mielikuvitusta... ah [ exceptioni tuli tähän ja guru meditation, satelliitissani on tuumkierteet. uusia linssejä ja uusia linssiluteita... käsi, joka kehtoa keinutta - stephen kinkiä ja sen sellaista pärinää)
vitutus-aalto ryöhyi yli mieleni, taas, kun en ajatellut mitä sanon ja kirjoitin silti. palataanpa asiaan, sanon noin passiivissa kun elättelen semmosia ajatuksia, että kyllä tästä vielä automaattikijoituksella asiaan päästään, tuo musiikki vaan vie, enkä tahtoisi antaa sen haitata; eikä se haittakkaan, minua aina, välilläkään.
noniinn olin siis kävelemässä tuota pientä (n. kilometri, noilla tiedekanavilla ... aargh yardit käännetään suoraan metreiksi, kertokaas matkaa määrittävä mittaluku 0.6 (päässälaskuna helpompaa kun vetää puoliksi ja lisää kymmenesosan) kun pituus on vaikka kymmenentuhatta metriä (suomennoksessa) ja sanotaan puhuttaessa että jaardia... tulee pientä pyöristysvirhettä... pyrin tällä siihen että (GE.fi) tekee tumalla asioita, ei toimella. tämä minun tapa sanoa mitä ajattelen on mielestäni siitä hyvä (vaikka muuten haitallinen), että tässä virheen voi helposti havaita, jos sitä ei korjaa niin olen kyllä tehnyt kovasti töitä että minua ei väärinymmärrettäisi, mikä on kuitenkin yleisempää kuin edes ajatella mitä ajatteln sanomallani, mitään sanomaa siis ei ole, ei tässä mitään evankeliumia olla tekemässä. sen tekee sitten tulevat sukupolvet tuhansien vuosin päästä kun he harjoittavat antropologiaa internetissä. tämä on kuulkaa milenkiintoinen paikka sen jälkeen kun minua ei ole eikä aikalaisiani kertomassa mistä puhuin tai mitä oikein tarkoitin, jos mitään :P
joskus törmäsin tietoon jostain kirjasta, jossa on kasattuna kaikenlaisia neuvoja ja ohjeita opiskelijoille kuinka tehä ja säätää ja säästää. ite en ole kirjaa nähnyt ja varmaan sen saisin jos oikein innostaisi, mutta olen enemmän innoittunt ja vaikka ymmärtäisin väärin niin kerron osan innoitustani tässä näin ihan leikilläni, sillä olisi kovin vaarallista sanoa jotain mitä aion, ja esittää se niin että olisin vakavissani, mutta säästöä on haettava elämään ja käytännönhommiin. tässä on nyt kysessä oppiminen ja poisoppiminen...
[ hajattelua ja ajatusten kokoilua, samalla kun keksin musiikkia toiselle korvalle (ja tupakoin pissaa päästääkseni totuuden sanoihini) ]
miä en ole ihan varma oliko se heinonen, yleisradion sotkijoita - kuten jungnerkin, jonka nimeä en myöskään osaa koskaan kirjoittaa oikein - olli-pekka vai ollipekka, noita kun eon, voi ei.... ei voi, mitään. ei voi mitään, miä sanoin kerran (tai muistan sen kerran kun sanoin kerran niin) kun tulin vähä (vähättelen tässä kohtaa vähän, leikitään numeroilla ja pyöristellään niitä kohta lissää, selitän miksi niin tehdään, jos muistan pysyä aiheessa (aiheissani kai) hitustakan... noh. otetaanpa uudestaan...
kuvitellaan olio-heinonenenen, ja ajatellaan aamu-tv (ylen) ja se mies-henkilö kommentoimaan yle radio puhetta. hän sanoi jotain senkin tapaista että, "muutosta kohtaan on aina ennakkoluuloja", ja jatkoi jotain tyyliin (vähä vapaanpaa lainausta), mutta uskon, että ajan myötä kuuntelijat kyllä löytävät kanavan jne. jne. jne.