IRC-Galleria

[riivattua musiikkia ja stephen fryä]

joskus on elämässä sellasia aikoja, hetkiä tai vaiheita että kellon sijaan voi tulla katottua jotain muuta mittaria ja siitä pääteltäväksi valinta, että onko laitettava puita uuniin vai tehtävä tulet ensin ja kuinka kauan vielä voisi maata peiton alla tai sen kanssa ja sitä mietti4ss4 onkin yht'äkkiä tullut kevätVITTU...

onneksi hätä ei ole kuviteltavissa vaan kerrottavissa... äärgh!? miä(kään) en jaksa, mutta kun miä hALUAeN ja ta(i)hohdon kanssa... sitte korjataan sanoja viilalla ja höylällä sorvataan iille pyöriä piste ja on kovin onnellinen ja aikaansaava olo, niin on että huonopi kehuisi itseään.... tässä on nyt joku muu mielessä, mutta kun en oikein saa sanottua asiaani enää siellä, mistä kaikki alkoi ja sen olisi voinut välttää.

tässä kohtaa on jo melkonen horkka päällä. simahin tuohon sohvalle istualtani ja siitä ei ole tuntiakaan kun pappa lähti. en tullut katsoneeksi kelloa, siksi en tarkalleen tiedä kuinka virkistävät tirsat tulin otvirTSran(t)eeksi, uni kun on niitä kummallisuuksia että sitä pitää jotenkin erityisesti valvoa ja tarkkailla että kuinka sitä tulee tehtyä ja millaista se on ja sitä rataa kai jotenkin. kai kaikki tajuaa että on sitä ihmisten mieliksi tehtävä mitä ääliömäisimpiä hommia osoittaakseen olevansa sillä tavalla terve, että lääkkeistä voi vakuutusyhtiö hyvin päätellä henkilön erittäin terveeksi.

(jukka virtanen oli eilen televisiossa ja mainitti vähä sille turhautuneen olosesti sen, pikkasen hänträsi homma)

kuvittelen voivani ajatella tätä kehitelmää niin että saan tehdä sitä jokseenkin omien ehtojeni mukaan... ts. mielivaltaisesti, ja johan siinä... noh... kuvitellaanpa yhdessä, jos siellä on ketään, internetissä siis lukijoita eli niitä ketkä laskee, vittu...

[ aakkosten pahatahtoinen minä tulee sanoneeksi olevansa pahan tahtoinen ja tarkoitushakuinen kuunnellessaan amorphous androgyynia (siis mikä future sound of london toi nyt onkaan, tällä kertaa) subfusion, näkyi olleen. näkyi siis olleen kun on vieläkin kun kuuluu - kävellen - käydessä kattomassa niin näkyi silloin kun veivasin kauko-ohjaimia (en pappaa, tällakaan kertaa, näitä... nää on nää kielikorvan asiat tämmösia että tahtoo lähtä kielikukkaset lapa(senasen)nen kädestä, mutta koitan pistää villasormikkaat tilalle ja kirjottaa vähän lihavammilla kirjaimilla eli boldilla sitte, sellasta tässä kohtaa tarviikin: on jo tullut aika laittaa sulku kiinni) vaikka ne pitäisi kai avata. kohta on kesä ja sen huomatessa oli saimaa auki, kans'.
no vimmattu sentään... täällä oli rivin vivahdettua vastassa hakasulku ]

mitäs nyt tehää?

nyt hämmästellään. Minä hämmästelen ja aion jatkaa, mutta niin että en sensuroisi itseäni. kuvittelen, jostain - hyvin ilmeisestä, syystä - asiasta puhuttavan hyvin vaikeaksi, araksi tai arkaluontoiseksi - itse kun en sitä ole, sehän on nähty - miä en eikä minua, silti; uskallan ja teen aina mitä haluan saan kaiken mitä haluan ja teen vaan mitä haluan ja olen siitä SYYSTÄ hyvin onnellinen.

ja juuri kuviteltavissa olevan onnen vuoksi ajattelen että koivuniemen herran sanoneen onnesta... jotain... siis tätähän on mietitttävä... vähän lisää... ei kolme pistettä sitä eminaa että joku tai mikään asia jää kesken vaan päinvastoin; johtaa kaikkeen, mielestäni se on Dostojevskinkin visestikinkin. jne. jne. jn.e ja kaikkea muuta sellaista mitä vastaavanlaisessa tilanteessa olisi tullut sanoa... jos markka tulee takasin miä tapan frangeenin, sen valuutan siis mikä se on joku ranslakalinen vaan. summa mutikassa ja ihan sattumalla tapahtuu, generoidaan uusi kantaluku ja seitsämän varanumeroa.

tällaista onnea varmaan kaikki ihailevat niin että tuntevat pelkkää kateutta: niin on, niin sitten olen onnellinen. se ei ole huono, huonoa on se että on pelkkää katetutta ei onnea. kätken onneani internettiin, hiljaa ja salaan muilta, mutta minua salaa luetaan ja minä teen siksi asioista totta. riittää kunhan sanon vaan täällä että minulta saa kaksi tilalle jos yhden käyttää ja lupaan sähkönalleja nyttesittesiis eli tuleeko sieltä poliisi vai tuleeko sieltä asekauppiaalle ja rättipäälle asiakas ja kaveri kylään... no sitä miettiessä voi ajatella että missä on tolkku ja missä on raja kun ostetaa vähän internetissä suolaa ja sokeria kun perheen häntäpää unohtaa puhelimen kotiin... terveisiä perseeseen! seuraava rikosilmotus tehtiin bingohallissa, siellä oli jollan tullu seiskast trauma ajateltavaksi.

(nuorallatanssijaa ammutaan päähän ja se räjäthää tässä kohtaa. nuonoi rakennustelineet mitkä mielessäni tein oli liian heikot - olin laittamassa niille hoikkaa kirvesmiestä oikeisiin homiin enkä jotain vitun sotanorsua, joka hakkaa lastaan päähä, kiipeilemään niille naruille... eroo vissilie jotennii siitä kun tuossa MEIÄN, naapuritontti, siis on kaavotettu virkistysalueeksi vai mikä vittu se on niin siit äpiti purkaa kiipeilytelineet kun ne oli niin vaarallisia (iso tonti ja ehkä parhaalla paikalla. EI KÄY että se on leikkipuisto lapsille kun vastapäätä on saatava siihen joku asumaan ja sitä varten on piirrettävä kaava (kunnallisvaalit on tulossa... tää on näitä kun pitäs lopettaa (lisäyksiä nähkää, niitä puskee välillä kun jää ahistus kun näkee sukulaisia ja sitte oliskin halunnut nähdä niitä... noh... vittu ja noista riitää kyllä vuosiksi puhuttavaa kunhan tässä nyt lähen hevonivtun kuuhun, minne kyllä omasta mielestäni ja puolestankikin kuuluisin, vaan - ensin toiset ja sitte muut ja sitte miä niin käviskö niin? saavat sitte elää ONESSA, joka on yhtä vitun autuuttta vielä, jonain päivänä siis, kuten asimovin laittaisin sanomaan, mutta kun en laita, en tuhlaa moiseen teen ite muille niin)

[ siinä käy niin kuin tässä sanottaisiin - jätetään siihen -- amorphous androgynous soi ja outland terveisiä -- jos ei mene perille niin eipä ole muukaan kiinnostanut ]

ehkä sitä voisi olla jos suostiusi noi vitun väärydet... miä teen vaan pahuutta vai?

miten se menisi ja sitä kuvitellessä surffaamme internettiin

(en soita itselleni poliisia tai palokuntaa... soitan billy the kidille ja sanon robert redfordille ja käsken heitä kysymään että haluaisiko akateemikko kaurismäki auttaa jotain, jos se en ole minä...)

tai sitten hoidan asiani puhelimella ja soitan sossuun, meni puoli hevosta tänään, nähkääs(!) - apteekkiin ja pitäs jollekin taas antaa valtakuntakunta kun se meni naimisiin... ja miä en nähny että siellä apteekissa oli tuttuja ja nyt taas miä olen niin lpiä ja epäkohtelias ja kaikkia kaikkia kaikkia että ei voi ja sitte kun ei enää voinu nii hui. lisää sukulaisia!!?

elämä on,
toteutan sitä

(mitenköhän rich-teksti -formaatti toimisi... eikun toimii?!)

(*lä ajattele että menet, ajattele että toinen menee. moiselle abstraktiolle on sija kun ajattelee jotain lautapeliä tai sitten jos ihan vaan ajattelee - (äkkiä) katsellessaan windowsin ruudunsäästäjää, jossa tehää putkihommia eli tron tai turing tai game of life, mitä nimeä nyt kuka milloinkin ja joku ei koskaan käyttäisi ja silti pääsemme siihen että koe-eläimistä yli 74% oli jollain tapaa, eikö ole hienoa -jollain tapaa ja sitten paljastuu että ei siinä kokeessa ollutkaan toisessa huoneessa näyttelijä. mitä itua tai järeä (taas on hattavana, noista huolimatta ja niistä tulikin mieleen että noitajuttujahan minä olen alkanut tehdä, taas... kuin en olisi lainkaan huomannut missä vaiheessa ja missä on se kohta kun niin pääsi käymään... tietenkään niin ei päässyt käymään sillä: on olemassa kokeita, on olemassa eläinkokeita ja on olemassa kaikenlaista mielenkiinoista tai ensin ehkä vain vähän kiinnostavia juttuja, joista sitten tulee mitä tulee, mikä onkin ilmeisin merkki sille että joku on ollut koe-eläin. viis koe-eläimistä minulle seitsämän vissii liesi on jo kuuma eikä vaan päällä ginnypigsejä, nyt tiedän mitä ginger-bitchit ja kenny-pixiet ovat, mutta tieto tekee asioiden (tappamisen) teon hankalaksi, yksi vaikutta alignmenttiin toinen harhakuvitelmiin, joltain saa - ei saata, vaan - siis seuraamuksia hoidettavaksi, ehkä mietittäväksi, mutta varmaa on vain että harkittavaksi ei jää mitään, mikä tarkoittaa sitä että aikaa tulee kulumaan jos aiko vielä tehdä jotain tai sanoa jotain tai tulla sanoneeksi jotain jonkun toisen kautta... ohhoh. meinaa pukata väkisin päälle toi asimovin maailma. valitettavasti siinä ei ole ongelmaa että sinne ei pääsisi tai mahtuisi tai että joutaminen olisi este kun se on vamin keino tulla joutuneeksi... mitä tästäkään voisi oppia

Asimov on paska jätkä (tällä kertaa, ensikerta lie kai oli sitte noin, ehkä seuraavalla on nainen mielessään, mutta kuka uskaltaisi leikkiä asimovia? nyt cluedo-pakassa kortit pyörii ja surisee, metalliset kappaleet lentelevät ilmassa osuen ruutuihin, joissa useimmiten on kyyppari-sinaappi. mokoma ei haittaa koska kukaan ei koskaan voisi uskoa kuvitellessaan että se taas olisi hovimestari, joka lynkataan ja kuitenkin hän, tämä jota puolustan, tuo ihmisraunio joka nyt narussa roikkuu, olisi ollut paljon kaunii...

humbert humbert (kattelin tossa ja siinä taannoin lolitan, kubrikin lolitan, mutta sama asia (jammu elää, jonkun muistoissa ja muistinpa itsekin... tämän pitäisi olla häiritsevää ja ulkokohtaisesti katsoen tämä olisi ei ole, mutta turvaverkkoni internettien netti antaa minun sanoa ja vielä kirjaimin (vain, miklä on hyvin tärkeää, elinehto suorastaan)


-- umbertto umbertto