IRC-Galleria

[
IHAN JOS IHMETELLÄKSENNE panisitte toviksi joskus cookiet pois ja kattoisitte mitä on tehty niin ymmärtäisitte että miksi minua vituttaa kuroa kiinni sitä mitä on tehty ja mitä on jätetty tekemättä sen vimosen 12-14v kun en ole ollut kattomassa perään ja päsmäröimässä päälle... aasit koodaa kun ne ei ohjelmoi edes... VITTU KUN TAAS ALKOI VITUTTAMAAN... NOH. tämä on tuoretta muu ei. olkaa kuulolla tai millä aistilla nyt milloinkin. ilosta miä leikin ja sellanen olen, vaikka kuulostan kiukkuselta... sekasin, toki, aina ja vaan, mutta ainavaan enemmän, ja vain siksi että asiat tehää niin vitun hankaliksi... tämä mircofostin malli kun tuntuu nykyään tunkevan hallintoon jo muualla enemmän kuin tietokoneissa niin miä sanon että tässä tulee jo mieleen pikkasen katua että puhuin haukkuvaan sävyyn nokian puuhailusta kun se palkkasi saarisen, ja vaikka välillä olen himasen juttujakin hämmästelly niin kyllä kai niillä on kuitenkin ollu ihmiset mielessä kun sitte taas se tekninen porukka, joka kuvittelee osaavansa jotain koneilla ja ihmisille on kyllä semmosta saatanan porukkaa että niitä pitäs päästellä .22 kaliberisella silmästä sisään ja korvasta kans'. uhkauksia tehessä ja toteutuksia ja seuraajia! huom. menkääs ja tehkääs, mutta jättäkääs noi pallourheilijat rauhaan. menkä johonkin nokia r'n't nurkille ja antakaa niille aspiritsasta niinkun ite joskus kakarana kavereitten kanssa pururadalla hiihtäjiä... niistä on kerrottu ja tarinaa on vielä tallessakin... sitä miettiessä ja pikkasen harmitellen, mutta isommin katumatta asiaan tai sen syrjään... hakasulkuja!? hakasulkuja! nyt tiedän miksi on hakasulkujakin! ]


-- 20120601_1121

-- 1122 - takeaway

-- ihminen on ihminen, sitten se maatuu

niin olen aina ajatellut, jollain tapaa aina samoin. sitä yhtä ajatusta elämällä olisi hyvä elää, jos eläisi niin ettei kaikenaikaa vain ajattelisi, ajattelisi niin että niin on elettävä. ajan takaa, jotain, kaikenaikaa ja kokoajan, jos olen hereillä tai tolkuissani, kuten tahtoisin olla. nyt olen, omassa mielessäni ja omasta mielestäni, ja minulla on reilu kaksi kuukautta aikaa. aikarajani on aika tiukka, mutta se ei ole yksin minun asettama, aikarajallani on monia tekijöitä ja huomioitavana vielä sellaisetkin tekijät ja vaikuttimet, joita ei voi ennakoida, ja tietenkin vielä huomioitavissa olevat, mutta niin että niiden ei anneta vikuttaa.

vaikuttaminen on kovin, kovin tärkeätä ja minulle se on ollut elinehto ja muodostunut, ehkä liikaa - jo, sellaiseksi. silti ja niin on oltava, mutta vain niin kauan kun toimintaa, olemista ja tekemistä määrää ulkokohtainen "pakko". minun on tultava minuksi, mutta sen on tapahduttava, kuten voi olla, vaikuttamatta tai tuottamatta enempää harmia tai häiriötä läheisilleni.

minun, kuten kenen tahansa, jolla on keino, tahto ja halu tehdä asioita, asioille tai asioihin vaikuttaville tai merkitseville tekijöille jotain. se (tekeminen, vaikutt...jne.jne.jne ja sitä rataa) tekeminen ei voi olla pakko, eikä se saa olla sellainen, saadessaan ollen "ja saa" on myös oltava "ja voi" ja niin voin, niin voidaan ja niin voimme ja hyvä on.

entiteettinä internetissä olisi välillä hyvä olla älliä, mutta mikään pakko tai minkään pakon ei pitäisi eikä tätytyisi jne. jne. jne... ohjattava mitään toimintaa, tekemistä tai olemista. luonnonmukainen oleminen riittäisi, jos tyytyy vähään saadessaan jakaa oloaan niin että tulee - edes jollain tapaa - kuulluksi ja huomioiduksi. ihmistä ei saa jättää yksin niin että häntä seurataan (ja röllipeikkohan se laulaa tässä kohden jotain hännästä ja korvasta ja taitaa sitä vähän panettaakin, vaikka asia on vakava).

minä kovetan itseni ihmistä kohtaan; ihmistä, jolla on toiveita tai haaveita, aikeita tai haluja tai kuten voisi kaskun tapaan todeta: huolia, murheita, turhia toiveita?

minäminäminä ja minun ja minunkin on - ja yksinkertaisesti kuin olen ja mikä niin - vain tultava kovaksi, kylmäksi ihmiseksi, joka haluaa ja tahtoo mutta vain itselleen, oman itsensä ja oman itsensä tyydyttämiseksi (olen sokeutumassa, se on hyvä alku ja siten kai vielä estettävissä tai hidastettavissa varsinaiselta sokeudelta, ja jos oletetaan että runkkaaminen tekee kuuroksi niin saa itsetyydytys tehdä näölle saman eli viedä sen. tämähän on helppoa - kaikki tapahtuu itsestään, kuten on tapahtunutkin itsestään kunhan vain tyydytän itseäni haluilla ja tarpeilla ja kyllästytän ympäristöni niillä samoilla aikeilla, elkeillä ja tavoitteilla; vaadin muilta sen mitä itseltäni pyydän ja kaikki oltavissa oleva onkin tulevaksi kuviteltavaa ja niin olemalla saan kaiken mitä tarvii ja voi vain odottamalla saada, kunhan vain vähän haluaa)

no ja mutta ja se tuolikin tuossa vielä siinä se tahra ja kaikki se turha veden kulutus mikä ei ole kahvissa juotua...

toiset on ja miä olen vähän enemmän. jos olen tehnyt jotain ja ajattelen saavuttaneenikin jotain, vielä niin että muutkin ovat saaneet jotain on koe vain toistettava. olen tämän elämäni polivälissä ja neljässäkymmenessä vuodessa on sellainen neljännes että en todellakaan tahdo sellaista toiseten elettäväksi, niin keinona on kertoa se minkä osaan ja tiedän tai taidan. eläviä loukaten ja niistä puhuen:

alan tahtoa itselleni vain hyvää, vain kivoja, mukavia ja hauskoja hetkiä, tovia, tuokoita, oloa elämään ja vain itselleni, siitä muutkin pitäisivät sen tiedän koska tahdon itselleni vain hyvää.

muita ajattelematta, mutta niistä puhuen.

arajafat, se minä ja se miä ite,
ja kaikki ne kirjoitukset ja sanat, joita toisinaan tekoina pidetään, pankaa ne syrjään, mutta älkää unohtako, jos on ohjenuoraa

itelleni,
miä meiltä moi ja hyvää kesää itelleni jos, niin muille samaa

antti, miä ja mun kans'

(ja huomenna varmaan ultraan just' niin vituilleen kun ikinä voi, mutta se riski kannattaa, AINA. riski on otettava, elämä on riskaabelia ja sitte sitä ei kohta ole ollenkaan ts. kuolema saa odottaa eikä elämää ajatella sen koomin... sen koomin toi on ja sellanen kirjainhärdelli että ja voihan sitä olla vaikka mitä, onhan tämäkin... ja vakavasti ottaen tämä on kuitenkin vain blogi jossain internettien netissä, lähtöisin irc-galleriasta ja arafatin päästä vai mikä antti miä olen, mutta kuitenkin - itsestäni puhuen ja sitä tarkoittaen, dostojevski et al, kuten se menisi ja vähä diderot ja schopenhauer...pläakjdshfhfowaiwe
)

come with us, cemichal bother ja why not (or äxor... siitä tuli mieleen pieni leikki keellä eli ceellä:

x |= x&01 ? x : x|1;

elikkäs kutstun tota xorroriksi ja miellän sen kolmiulotteiseksi xoriksi eli ehdoton tai,
computeri-logiikkaa siis, kerron sen näinkin:
JA on 1 ja 1 on 1
1 & 1 = 1
(yksi on yksi vain kun on yksi on molemmissa)

OR on 1 tai 1 on ehkä 1
1 | 0 = 0 | 1
(yksi on olemassa aina kun on yksikin)

XOR on 1 ainoastaan 1 eli poissulkeva
1 | 1 && 1 != 1
(yksi on yksi jos vain yksi esiinttyy)

se on toi ambivalenssia niin hankalasti kuvattavaa että sitä on kiva ajatella, muuta vain ajatella

sitä miettiessä ja muuta ajatellessa ja vähän muutakin jo vissii olis hyvä syy...
)
(en miä tiedä menikö toi edes oikein ja noi on niin heleppoja muille, mutta kun ei kukaan viitti ajatella että ohjelmointi on kivaa siksi kun se on hauskaa ja yleensä helpot hommat ei ole kovin hauskoja, ainakaan kovin pitkään tai kauhian kauaa, mutta ohjelmointipa on: tulkaa mun mukaa! EEEELLIIIIII lähtekää mun kelkkaa niin saatt pulkan, sitä jauhaessa on hauska matkustaa, etenkin jos miä olen konduktööri. juna kulkee ja konduktööri matkustaa ja pitää huolen että muutkin tekee niin ja nauttii siitä että pidetään huolta ja ja ja ja pallossani on jalka, merkistä toiseen ja typoillen sitä rataa...
linja-autossa on hauska vihuhahtaa
)