IRC-Galleria

[ ja mä lauloin...


luetaanko väärin

no ,. lutetaastaas autostraadaa vääväävääväväärää, väärin niin ja niin ja siitä se alkaa

pitäis varmaan lukea taas joku näytelmä että tietäisi miten tässä vaiheessa elämää pitäisi elää. ja jos lukision-ohon, tohon väliin jääkin joku väärä ajatus pyörteisiin kuin koskessa akanvirtaan, jonkun näytelmän ja tätä joku lukisi niin silloin olen jo voinut sanoakkinkink,in että Nukkekoti(iin tiin tintin niin) tuloisi ensin mieleineni mun , a ja vast'tsist'aigoutsitjahälärmit'kans'i'miehel' - vastasitten jota srindbergi kahvilaa ajattelisi ja sitä kuinka kaikki alkoivat puhua venäjää, vielä seuraavanakin päivänä ja muita kelvottomuuksia

kattelin vähän drangoos go deniä vaikka puhuinhan miä aiemmin illemalla - toki )n( joki - tuotuotuokionipeleistäskin ja aasilla on neljä kavkiotostaitääna ja palmussa oli hämähäkkilintuparviainen kirjoitti hesariin ruotsalaiselle, tavoitteiden ristiriita tekojen suhteen ei ole suhteessa tekoihin tulkittavissa aivan niin yksinkertaisesti tai yksioikoisesti, kuin nyt voisin antaa vaikuttaa kuviteltavan, mutta olkoon niin. en ajattele mitä establoisutunut taiteilija ajattelee urheilijasta, vaan seuraan esimerkkiä toivoen näyttäväni sitä ja vähän siltä vaikuttaakin. inspiraatiolla on lähteensä ja lähteillä tahdotaan kasvattaa sammalta koska valta halutaan kahlita eli kellä onni ja kellä kelvottomuus, se heitä ohjatkoon. itelleni sallin molemmat ja muille saman annan oikeutena, jota valvoo tai vuoksi sen.

][

näin ylitämme sallitun rajan ja saavutamme vaadittua sitä koskaan lähestymättä liikaa tai ainakaan tarpeen tehdäkseen ja näitä muovihanskoja säilytän aina tyynyni alla, se selkeää on. ss-aat miehen nyt meni laulusta sanat ja toisesta sävelet sekaisin, mutta bachilla pääsee sovulla eroon ja wagneria kuulemalla voi jättää sen sarjakuvan omaan eloonsa. näåitä ajatuksia ja niistäå sillä ascii on mun taivas ja muita haihatelmia...

etsitään jotain ja löydetään itsemme hukasta sanoi päärynä vihreähattuiselle miehelle ja katsoi tämän lakkia ajatellessaan syfilistä ja sen kavereita puku ja huone - kertomuksia erikseen, mutta yhdistellen irtaimistoa ja melkein mitä tahansa kuullakseen...

linja autossa on peltikatto ja monta bittiä on peräkkäin ja monta ei ole. kas' siinä pulma ja mulla tulevaisuus. myrkkyä pohkeeseen vaikka sateenvarjolla sano kuningas kobralle, joka oli lääkärin nimi ja rentusta ruusu ja jimmy brakebroke kaskelottin kiveksen maku markus selinistä sen nimisellä alkuaineella kuva magensiumlevylle ja tuhat kopiota sellofanille tärkkelys käy ja sitte sen tappaa alkoholi, mikä se on se semmonen kantasolu joka ei kestä muutamaa neulaa selkäytimessä ja sitte kun vähän kutittaa niin sitä ei saa raapia katetrilla vaan on karsastettava ajatusta niin että kierukka ei lakkaa olemasta ehkäisyväline. mitäpä tässä sanoi siittiöt toisilleen ja löivät päitään seinään...

samanaikaisesti heinä pellossa ja neula pohkeessa sähköimpulseja suoneen ja keskushermoston kautta kainaloihin se kuoppa, johon panssari uppoaa, jos pessaari ei muka ole käytännöllinen... olen aina tahtonut leikkiä lääkäriä ja erityisesti olla kynet ahkiossa ja jeremy irons, mutta ja kunnes ja siitä kaikki eivät pitäisi, mutta pitäisikö minusta sitten, ellei pitää vain kiinni. minä tahdon irti tuosta ja niin minä köyden katkaisen siirtymä-objektiltani... tää on näitä tai toi noita niitä winnicotteja joihin viittasin silloin ja tulen vastaisuudessa palaamaan.

tällä kertaa tämä näistä näyistä ja niistä paremmin talvella,
tai sitä rataa,
tai sitä rataa,
tai sitä rataa"1