IRC-Galleria

niin. siitä voi sitten alkaa mieteikelemään että miten paljon sitä vettä tarvii elääkseen ja kiunka se alkoholi sitten imeytiikin vai mikä hiivatin, noi ei hiiva, muttan joku tin diffussio kai tai sellainen kun tasan imeytyy ja levityäytyy veteen siinä määrässään ja sitte on alkometri ja sitte tuskaillaan että oivoi, miä yhen kaljan vaan join, miten vitussa se voi väittää että muka votkaa ja että vielä stosinajaa. jo on teillä mittalaitteet, mutta, jos minä olisin ollut se kuljettaja, olisin voinut helposti ja todella vaivattomasti sanoa että miettikääpä päätäni, jos olen kasvi, jos kasvaimiltanne saatte luvan miettiä siis, setä rappisi otssaa ja se toinen olisi kyynätanassa, niinkuin on jokus ollut.


hypään tuossa pari kappaletta yli sellaisia yksinkertaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä suuria kirjailijoita, minulle ne ovat itsestäänselvyyksiä ja siksi nimitän sitä maanajoksi ja menen taas suoremmin asiaan, tiedän jo nyt että maanajo olisi ollut enemmän kuin tarpeellista, mutta sen voi tehdä myöhemminkin, kuten tulvapadot american yhdysvaltain neworleansissa, ja siitä voi ranskan oikeistoilaispresidentti tehä omia johtopäätelmiään että kuinka paljon ranska lopulta hyötyi siitä että se kävi englantia vastaan kun yhdysvatloja perusteltiin. nyt ei ole enää sitäkään vähää ja kanada on birttiläistä kansainyhteisöä taas uudestaan mikäli tietoni on oikea. noniin, sammakoista ja makarooneista taas kasviksiin ja kuinka minä vastaisiin puhaulluskokeisiin, ollen kasvi ja vieläpä valitessani hallitusti kaali.

jos teistä joku on koskaan käsin hypäillyt kurkkua, niin ok, se on kova. tomaatti, ei ole, kiineteähkö ehkä, jos ei sitä ole espanjasta raahattu suomenleveysasteille, etellässä kai jotain 63 tai 68 leveysastetta, en jaksa katella kartasta faktoja kun teillä on wikipedia, koitan vain antaa suuntaviivoja ja viitteitä sille kuinka leväperäisyys tuottaa enemmän hedelmää vaikkei sitä kastelisi ja juurikin käsitelu on eräänä tärekimmistä puheeniaiheista juuri nyt.

kun on tullut havainnoiduksi että kurkku voi olla kovaa, mutta vetistä, ja tomaatti kiinteätä ja vetelää, niin sittenpä siirryn aiheeseeni, siis siihen joka oli alunperin aikeena ja itse itsestäni...pläläpälä. minä voisin olla kasvis, sellainen on usein haukkumanimii, mutta onko kaali kasvis, vai onko kaali jonkun mielestä juureskas? nyt äkkiä sinnne wikipediaan ja sillä välin miä ihmettelen että voihan se puhallella alkoholia mitä vaan ja sitte miettiä että jos on kaalista pää niin vesiprosentti on kovasti oudonlainen. se muistutta jo tilaa, jossa pää on täynnä kasvaimia tai aivotuppia, ei sielä paljon veri kierrä. ja johtopäätökseni olisinkin että jos miä ajaisin kännissä mitä vaan konetta mitä ei saa lääkein tai huvitteluainen tai tupankia poltellen kuletella helsinki-vantaalta vaikkapa minnesota kääksin jääkiekkoareenalle, ja kun sielä on laskeutumisen jälkeen puhallustilanne, niin on otettava huomiion että kai kaaliin ja sen veren- tai vedenkiertoon vaikuttaa jo vähän nestemäärän lisäksi pieni pakkanen, mutta ei. minun maailmankatsomus ja logikkani ei kelpaa.

käyttäkkää tarkkuusalkometria, palakaa ratista tai parempia olisitte, jos olette nin vitun roheita että on pakko olla humalassa kuskina niin palakaa sinne muovien sekaan, mutta älkää ottako matkustajia. minä olen sellainen halpalentolinja että minun kyydissä saa olla ja saa lähtä pois ennenkun on tämän lukenu. se on niin heleppoa, kun harjottelee. miä voin pian sponsoroida kanssamatkustajille pyyhekitä happy-facella, mutta ehdoitta. vähän vähemmän lukijoita ja enemmän palautetta niin se on siinä.

teillä on elämänne avaimet käsissä. miä näytän mihin niillä pääsee tai sitte keksitte ite pyörän. miä vihaan sitä että suhdetominta on se mikä vie eteenpäin, mutta ajattelen että se on suurin pysäyttäjä ja este minkään etenemisille ja uuden tulemiselle. kateus, kattokais vain, kateus on se maailmaa pyörittävä voma, en minä eikä minun utopia, joka on mattel intellivisionin peli, se utopia siis. ja mule. M.U.L.E. atarilla ensin ja sitte c64. siinä on ihmeissään vielä 4500 vuotta kuluttua että noiden lisäksi vielä seven cities of gold ja dark forest.

mutta elämä elää sellaisia ratoja ja kuin fysiikka on niin näyttää kirjaoppiviisauden materaialina paperi tukevan samoja ajatuksia, että siis monen ollessa väärässä samaa mieltä, se yksikin näkee, jos ei ensin myönnä, että samanmittaisia ne tikut on, ja sitten otetaan se heleppo tie, omat geenit ja heleppo elo, tekisi mieli sanoa että ja voi, mutta kun en uskalla.

jotain asioita miäkin, jos en pelkää niin pelkästä pelosta kunnioitan tai sitten se on epätoivo ja toiveajattelu. mutta elämä on niin henkilökohtaista ja selkiää joillain, että jos kaikki menee yhden mukaan niin kaikki myös menetetään yhden mukaan. ja sitä ei pidä hävetä tai katua, toki on asioita, mutta pääasiat tulee pitää mielessä ei niitä missä meni pieleen, tai siis tärkeysjärjestys. en tarkoita todellakaan että pahoja, omiakaan tekoja, tulisi unohtaa tai aianakaan itse itselleen anteeksi antaa tai olettaa annettavan, mutta... noh... en ole perustamassa mitään uskonlahkoa. jokainen joka jaksaa niin sitten ei, ja jos niin tietääpä silloin, kun elämä on helppoa ja kivaa ja sitä eletään vastuudesta niin onko se ihan rehellistä touhua. joku trauma kai minusta koettaa mönkiä esiin, mutta enpä ole vielä niin ultra että täälä siitä puhuisin, jossain olen kyllä saattanut mainita, mutta niistä ei puhuta, tai muut puhuvat, minä en :P

noh. jooh se saattoi kuulostaa paljon paksummalta kuin kuvittelin, en paljoa ajatellut mitä sanoin, annoin vain tulla. tosissani olin siis, en mitenkään hetielly leikillä mitään vaan mielestäni niin nopiasti (tai hitaasti, kun aikaa pelasin, gute köstä laulaa) niin tottahan toki ja kaarrellen pääsin asiaan, mutta onnettomuudeksi oli kaarre liian tiukka ja tie vieras ja nyt tuli sitten puheltua läpiä päähän kun ei ole autoa minkä kurttaiasi vaan tämä kaali, josta lehtiä sivlon nyt alkoholin avulla. ja se tapahtukoon

kiitos,
on kiva sana, jos sillä on tarkoitus kiittää, ei pyhittää, kuten anteeksi kai yleensä sanotaan, en tiedä
.
arvon vain. en tiedä enkä väitä. vedin lonkalta. kuten aina. unohtakaa jo mitä ette edes lukeneet.

perkele miä en mitenkään löydä sanoja johkuu ihmekappaleeseen missä on toistosäkeenä, ei niin sanallisesti mutta sovitukksellisesti jo aiemminkin tyrkyttämäni:

syaniadia, syanidia,
ovat sukkieni väri

nyt olisin vain vailla polttoainetta

ja kerosiinia, kersosiinia
minä juon että käyn.
sinun luoksesi uniin ja värinä näyn
cesiumia, cesiumia, joku iso tooppi,
joka tiedeyhteisö hämmentää

ja voiko tiede yhteisö enemää hämmentää
kuin olemalla mannerheimin lasten kummina
se punatukka joka ton laulun takana kai jotenkin käkkii

vittu heittäkää nyt vittu ne kersoiininhajuset nallenpenikat
vaikka töölänlahteen ensivuonna ja pankaa teemu selänne
jäälle alushousuissa poseeraamaan jenkki-auton keulalle

vittu, fhrar, mikä vitun fhrar?
fahr elise? vitun moukka-jalkineet.
menkää amerikaan autonäyttelyyn kun
ette uskalla muuttaa ruottiin, vitun keijut!

farkkuhousuja, farkkuhousuja ja taitettuja
nokian saappaita, niitä katellessa tulee mieleen
nokian kummit ja en miä muista sen punatukan nimeä
oksettava kummi kuitenkin. melkein kun teemu selänne.
kerosiininalle kainaloon ja hakanimen rantaan akimoskaja sisters et bro kans
ja sitte kesekelle toria, hakanimen, (radiosta poimittuna, mutta ensin lööpistä)

unemieni mihen olen löytänyt aina erottuani. kuka v..?
ainijooo se kauranen, kauranen on kai hyvä ja turvallinenn sanoa kun sellaista ei kai ole oikeasti edes olemassa. minusta hienoa että, joku anja kauranen os. se-paperirahannimi-olikos-se-svinhufvud? eiku se oli kekkonen, miä tarkotin snelmannia. useiden eurojeni, kuten itse toteaa, mutta nimeä en vaihda, kun olen siitä kaurasesta päässy eroon ja voin olla vaikkapa snellman, niin sitte olen, vittuako se kateellisille kuuluu. no, ei varsinaisesti, mutta itkettää välillä toikin asia kun ei ole muuta surtavaa, eikö se ole hyvä? hyvinvointisuomessa? miettisitkös siä sitäkin joskus? ei anja kauranen menee radioon ja sanoo että naiset pelkää suomessa kauhiasti pimiää ja se todistaa sen heittämällä sellasen (katos nyt keskustalainen; retoriisen kysymyksen) että menisitkö sinä kapakoiden sulkeuduttua seisomaan keskelle hakaniementoria?

örf. en miettininyt hetkeäkään silloin kun kävin kirkumaan pelkästä pelosta että kuinka vaarallinen henkilö anja kauranen olisi tuntea. jos minä olisin nainen ja minä pelkäisin ja olisin aina kauranen, niin miä sinkoaisin jossain ultra-kaupunginosassa kirkonpuistoon, niinkö? pimiään että minua ei silä kukaan näe kun NE on olleet sielä jo monta tuntia ja minun silmäni tulevat katuvaloista piemään, tunnen itseni tosi turvanalaiseksi kun en näe mitään. kävelen vain ja hengitän syvään niin ei se läähätys muista tule. niinkö, Ajna Snellman? oletko siä ihan tosissai sitä mieltä että hakaniemen torin keskellä seisominen on vaarallisempaa kuin jossain sivukuijilla hiippailu. miä en tiedä mitään politikasta enkä miä tiedä mitään suhdetoiminnasta enkä siitä miten petaan lukijakuntaani, mutta toi kuulotaa tosi epäjohdonmukaiselta. miä haluaisin lukea sun kirjan joskus, mutta jos miä koittaisin kirjottaa omankin ensin ja arvostelisin sinun kirjoja sitten. noi sun puheet radiossa on aika kovaa tavaraa. miä vielä noi lehtijutut jätän omaan arvoonsa, mutta yleä pikkasen kinnostaa kunnioittaa, kun sielä ei ne toimittaja-henkilöt välttämättä ole ihan pystymettästä nousseita moukkia kuten minä, mutta tähän nyt tartuin vaikka tämä on jo hyvinkin 10-15v vanha juttu, (voi olla vain 5-15, mutta asian ydin ei siitä muutu). missä todellisuudessa siä elät ja kuinka vitun narsisti siä olet ennekun on edes järkevää alkaa puhua sinun kanssa tai sinun osalla siitä mikä sinussa on feminismiä tai feminististä, itseasisassa jätän sen viimeisen sanan vaikkapa snelmannille, olkoon se sitten mikä vaan. mutta, jos on mettässä palo niin menen aukialle paikalle, jos kauhia paniikki niin menen ihmisten näkyville, siis paniikki omasta fyysisestä kehosta ja sen fyysisestä koskemattomuudesta, niin kyllä aukia paikka keskellä kaupunkia. mutta, että sen sanoo viimeiseksi paikakseen niin siä et varmaan seiso taksijonoissa. paljonkohan se anja oikein tietää elämästä yhtään mitään... mutta kukapa noihin olisi mieltään upottanut, ehkä joku onkin, mutta ei niin että nistä puhuisi, ja minustakun juuri pitäisi puhua, sisksi juuri kun minä ne otan esiin, vaikkakin vähän vuosia mentyä. kato ei ollut juotuna vielä niin paljon sitä mitään että olisin jaksanut varsinaisesti, mutta nyt on sellainen vaihe että ei auta, kun ei seiso niin sitten itkee ja on siesomatta. tuntuu ihan samalta, kun on pippeli. ymmärän kyllä hyvin tuon sinun pakko-oireesei sukuniemäsi kohtaan. minun sukulaiseni ovat alkaneet jo kaivella aatelisia sukujuuriaan että voisivat päästää eroon minusta.

antti ala-Turkia,
ei aatelisin sukujuurin eikä saumaakaan

P.S. terveisiä sinne unioninkadulle, vittu. vittu että vituttaa, mutta kun on tällänen hihhuli niin siinähän vituttaa. oma vika, mitäs auoin päätäni, nii vai? onko se minun vika että pitää provosoida aina noita-keinoin, no on se. ei pitäisi. pitäisi vaan olla kiltisti nätti ja näyttää terveeltä, jos tukka edes tai joku, joku ihan mikä vaan joku! miäs, poika, mikä hei herää! joku hei, tolkku! joo?

jahjah, enpä paljastella enempää juonia tai sitä onko sellasta huomennakaan tai edes juuresksia jutussa. sillä näkyypä jääneen viikontakainenkin merkintä vai enteilyksi. se on tämä päiävkirjanpitäminen etukätteen vanhoista asioista vähän täynnä aikeista ja enimmäkseekin juuri sen puhumista mikä sattuu ja enimmäkseen siitä mikä puuttuu. mutta onpa niinkin että tiedän kyllä yhden puuttuvan nimetä, jaa onkin näköjään viinit loppu...

illaksi kotiin,
en sanonu mikä ilta

P.S. miä kun en ole tekemässä muille kuuluvia töitä niin koitan edes elellä siinä vuorokausirtymissä että voipi jonkinlaista pelkotilaa itellensä tehä ja yksin niin että alkossa koitan olla silloin kun muut tai ainakin myyjät, ja ärrällä kans', mutta nyt pyörätelineille. moi!

niinhän sitä sitten tuli se päivä oltua, ja seuraava koitti. jo tiesin aamulla että on käytävä ostamassa kahvia ja tupakkaa, oloni oli niin levotn, siihen kahvi onkin hyvä lääke, mutta onpa kuitenkni niin ja niinkin siis että kävin ostamassa kahvia ja tupakkaa, eikun vittu, miähän ostin presidentin ja kamelin, miä aina olen niin vaatimaton kun miä käyn ostoksilla.

jaaaaa... ostoksilla miä käyn niin harvoin kun miä käyn alkoholilla, mutta olin puhumassa, sillä minulla on tapana puhua kun kirjoitan, ei ole lainkaan aina niin kuin aina sanon aina sanoessani että olisitte, tahdon teititellä Teitä, muutakaan vaihtoehtoa ei ole, mutta ei ole tarvettakaan, sillä olinhan juuri sanomassa että ette ole oikein aina kuvitellessane yksin lukijani kun puhun kirjoittaakseni. heleppoa kun sen harjottelee, helvetisti vaan sudokua ja turvenuijaa, tai jos haluaa väitellä niin sitten on se joku hiton vempele, mistä se yhen sortin sami, ..., niin siis sellainen että sen minä tahdoin oikein muistaa vähän, ja hänen tekosiaan ovat monet sanomiseni, mutta kuinkas sitten kävikään kun ei, nin luhrman, minulla ei ole yhtään lukijaa ja te tiedätte että minä en sano mitään.

no, tuossapa oli taas yhtä paljon järkä, kuin on musiikissa jota kuuntelen eli proter rick ja ja ja ja aja aja aj ja . . . _ . . . _ . . . _ koitin vain esittää miltä se kuulostaa. minun musikkimaku perustuu junnaukselle ja kakofonialle, en osaa kumpaakaan kuvailla nyt noita morsen merkkejä enempä, eikä ne olleet morsetusta van jotain vain. kuten aina on.

arveluttaisiko yhtään kysyä jos auttaisin, että onko psykoosini kiinnostava? minusta kyllä, mutta se on kovin objektiivista, tahtoisin sellaisia kuvauksia miltä se tuntuu kun tätä joku lukee ääneen kun muut kuuntelee. voisin puhua vaikkapa ja kuunnella sittenkin, sillä kyllä ja niin myös näyttää, näkökulmasta ja silmä näystä, mutta kuitenkin. minä en vain tahdo että ihmiset ovat kuin he ovat.

kävinhän tänään katsomassa ihmisiä kylällä. täälä niitä oli vähn, harvinaisen vähän, ja harvinainen on myös ikäviä muistoja kuvaava sana, sillä olen joskus pyydytänyt perhosia, surmaten ne purppuraliinalla katetun styroksin päälle, mikä on väärin, siinä pitäisi käyttää bambua, mutta puhuakseni niistä vähistä ihmisistä, joita kylällä näin niin eipä ole paljon puhuttava. tässä kylässä on enemmän autoja kuin ihmisiä. kaupat olivat puolillaan autoja, mutta asiakkaista autioita itse kaupat, josas kaikkea kulutustavaraa ja päivittäistarviketta mmyydäään. tuli melkein mileen että soitan poliisin, mutta sitten ajattelin että m-y-siq eli y on myy- merkki kuin kreiskan kielessä kun en osa käyttää nyt jotain alta-123, kikkaa tai windows merkistöllistä avainta ja vempainta. eikö teistä koskaan muka tunnu siltä että olisi hauskaa vain olla ja ajatella sanomatta ja huomata kuinka tehoton keino itseilmaisulle kirjaintenkäyttö yksinkertaisesti ja merkistöstä riippumatta on.

suomi on kyllä hieno kieli kikkailla, mutta hitto niitä kieliopin koukeroita ja välimerkkien hämmästeiitä ei järkiinsä tullessaankaan tajua, kyseessä kun on sen sen joku en muista, lisään lukemitstoon sen leinosen, joka on kirjottanut suomen kielioppii -kirjasen ja se on kivan näkönen, jos se ei ole kirjahyllyssä, mutta kun ei saa luettua kun on niin paljon tekemistä ja tätä minä enimmäkseen, mietiskelyä. mietiskely on kivaa. miä olenkin miettinyt että pitäskö muuttaa oikein tonne ihan rajakylille, ei sinne missä turunen asuu, mutta niillemain, niitä maita miä mietin jo ekalla kerralla kun liuin juhani ahon jonkun metsästäjän jutun, minust tuntu sitä lukiessa että juhani aho on tappanu ihmisen eikä karhua. mutta ihmisen voi tappaa kyllä mielessäänkin kun on juhani aho. miä en ole enkä tule olemaan enkä vertaile ittiäni siihen. työ saatte niin tehä, mutta ei ole tarvis ja ojs ei niin ei ole tarvetta silloin sanoa, josko on vai eikö. sitä vaan tulin ajatelleeksi, kun mainittin turusen... niih, ja sama virsi tohon. jokainen on mikä on ja sekös meitä rassaakin?

niin se vaan on. miä olen tehny ja kuluttanu, mutta tehnyt sellaset määrät paperia, kartonkia muovia, lautoaj, lankkuja, eristettä, kertakäyttö-mukeja, -haarukoita, -lusikoita, veittiä ja pahvisia mukia ja lääkepakkauksia ja painanu nesteen paskaa niille papereille aj ringtonesinnetäänesms että jos ja kun teistä joku nuori tätä jonain päivänä lukee, niin voi sitte tietää että minun aikalaisita on suomessa, jokainen ihminen käyttäny enemmän minun koskettamia atomeita elämänsä aikana kuin minä kleopatran. kuluttakaa.

miä olen sellanen unabomberi että ja voi, nyt tuli sellanen sana että ovikello soi, ei vittu mullahan olikin leivän paahin mikä tuola ringasi jo monta minuuttia sitte ja se paska on riikki, tää talo on täynnä savua, taita olla palokunta, joka ehti ennen ciata... vitun leivät että niistä lähtee enemmän savua kun alushousuista, jotka palaa wc-ssä kun kinkku palaa jossain muualla ja ojuluun on joku 3-4 tuntia... mutta se niistä. koittakais nyt ottaa rennosti ja ihan vaan antaa mennä välilä. sitä varten täälä ollaan. miä olen käyny tänään jossain muuallakin kun kahvia ostamassa kun oli ne isot kisat tuola jossain ja miä olin selostajana voimistelussa ja miekkailuun osallistuin pulsari-sarjassa, niin että voitte tunkea ne florettinni taskun ja kaivaa kynän esiiin, ja se on käsky!

erttäh,
niirnhg... ne leivät :P
'

noin voi käydä kun taustalla soi red one live at unit a 14 march 2001

dzb

siinä on hiphopparit ihemeissään, että muriikkia ilman niitä sanoja, mitkä mielessä pyörii...

mee malaan takkis kuva betooniin tai ho- ho- ho- hororr, kuten oli maalattu johkuu hiilivaunuun kun kätevä maalasi ja sami änkytti, mitä pitää sanoa (timppal, soita kotiin:P

lukemistoa:
suomen kielioppi, pirkko leino
lääkelaskennan opas, kaija kaalamo
ITSETUNTO vai ITSETUHO, tor-björn hägglund, kari pylkkänen, marjatta katajamäki
valitan käpsejä, mutta kirja on otsikoitun ja kansi örf, mikähän se termi olikaan, no kannen on suunitellut joku nin ja sille on sana ja siksi käpsit, kun ei ole karkkiakaan justin taimillakaan kelloa

olen asennellut, kuten kai olen todennutkin, yhta ja samaa windowssia kai kuukauden nyt (tänään) ja huomasin vasta nyt että aina, tai aina joskus aina kun maalaan tekstiä kopioitavaksi selain panee jonkun kumman örfmerkin siihe ja miä olen antanu sen mennä vaan kun tupakka suussa siristtellen kirjotellessa menee silmien ohi kaikkenlaista ikkuna kun on auki ja kaikenlaista rapisevaa ropelia tulee törmäilemään monitoriin, ja silmiä kirveleekin kuin olisi lapissa mäkäräisten ruokana, ja tuhkat putoaa syliin, eiku tulipesä...

niin, se ihmellinen kärpänen mikä siihe ilmestyy on joku saatanan kilke, millä vois hakea tietoa enemmän siitä aiheesta, mitä on kopioimassa (kuten tässä nimenomasessa tapauksessa oli toi päivämäärä Maanantai 13.07.2009 tossa, kun halusin sen kopioida, että menee ja kattoo, mutta
se ei toki ollut tarkoitettu teille ja nyt, kuten ehkä huomaatte tässä on syntymässä melkoinen möebiuksen vai miten se oli -lenkki ja ei pelkästäään vaan ihan kuin jostain uimahypyistä tai voimistelusta ikäänkuin tupla-heelliksillä että saa vaikeusastetta, enää ei ihan pienelä rekursiolla selvitä...

varsinainen kommentti sitte tohon kärpäseen onkin se että, koska siitä voi kaikkein viimeisimmätkin jo arvata miten paljon ja helppoa on seurata mitä ihminen tekee, niin miä olen alkanut luottamaan microsoftiin pikkasen enemmän, kun toi google alkaa olla vähään mikä on ja sitä niitten työkalupalikkaa miä taian vihata enemmän kun miä vielä ajattelen että sitä asentamatta miä saan googlelta hakutuloksina vielä varmemmin, jonkun niitten intressiryhmään kuuluvan linkin ja kasan adds by google-mainoksia ja vietän tunnin ettiessäni sitä linkkiä minkä googlella olin hakevinani, eikä sitä koskaan löytynyt. onneksi on alta-vista altavastaajana

ylämaanalainen-hakukone tietää ja betlegeus onkin sitten laittanut tuohon vielä musta-aukon kiertämisen, se nostaa vaikeusasteen niin korkealle että kaikki muu saa mennä pieleen niin pisteitä tulee niin että tuomarit menee jumiin kun ne pähkäilee vähän, ja vähän sitä on pähkäiltävä, ja
vähän on hyvä lopettaa, tämä täältä alpha-kentaurin vedenjuomajaisten uni-ver-sumin -mestaruuskilpailuista ja nyt hilla blombergille sinne pusikkoon missä jukolanviestiä supistaan, ja terveisiä siileille, ja hyttysilli myös, täälä - ei noita - neuloja ole, sillä täälä on pikkasen toisenlaista kun miekkailussa alkaa kohta pulsari-sarja, johon olen tästä suunnistelemasta, eli nyt hillalle sinne mettään

jotain suolaista kai pitäsi... (en taida olla lainkaan omassa sarjassani kun sanon pahasti, pitää lopettaa saunominen kai vähäksi aikaa ja käydä pesulla sen sijaan)

sanotaan jotain muuta.

on sellainen olo taas kun on ollu niin kivaa ilman viinaa, että nyt taas vituttaa niin kuin niin usein minulle on tapana että melkein tekisi miieli sanoa aina (niin usein että tekisi mieli sanoa aina, jos vähän supistellaan ja tiivistellään, kun ette työ saatanan paskat osaa lukea rivienvälistä vaikka ne on isompia kun kirjaimet). niin no mikäs se nyt sitten olikaan niin vittumaista, tässä meinaa taas helpottaa oloa niin että on sanottava pahasti että siltä edes tuntuisi, vaan taitaa olla sellainen onni nyt osananne että on jätetty sellaiset avaimet käteen valopilkkujen jälkeen, että olla sen verran nätti ja kiltti että itteään enemmän on todistettava kai sitte vuokraisännälle että tarvittaessa minuun voi luottaa ja voin miä kerran vuodessa sen todistaa selvinpäin olemaalla sen yhden kerran kun minulle passaa, ja se tässä juuri vituttaakin.

eikö ole aika luonnollista että tollaisesta yhdestä kerrasta on seuraksena sellainen tapahtuma että tänne sitten kävellään kissojen ja koirien kanssa soittamatta etukäteen ja sitten on ihminen siinä kunnossa että ei paljo ehi paikkoja ihmetellä edes, vaan kun on päinvastoin, suurin huoli ja murheenaihe onkin se että on kaatunut kuollleen kaktuksen päälle ja naama sen näkönen, mutta kasvia harmittaa, ja sitäkin enemmän.

no, on siis valopilkkuja ollu ja ne on menny ja olisin miä ja miä olinkin itteni kans, eikä siinä mitään. vuoden päästä sitten tietää miten tässä kävi näin ja silloin on sitten juomatkin varattuna, että alkaa vaan kasvattaa niitä aivosoluviljelmiään jossan petrilasissa nyt niin on sitte millä ihmettelee kun minä niitä olen tuhonnu ja sitte oikein urakalla taas.

kiitoksia vaan jo etukäteen. miä en nimittäin jaksanu katella mitä kommenttia muuan palauttaja on lienee laittanu, joku numero tossa palkissa oli ja se näky hävinneen kun tulin suoraan tänne päiväkirjaosioon, niin miä nyt jo etukäteen sanon etten sitte vaan provosoituisi, sillä kyllä sitä alkoholia nopiasti myös saan ja ei mitenkään viittis syödä banaaniakaan, jos meinaa käydä juomaan ja on tulluu syödyksi ruisleipää jo...

että terveisiä vaan oj etukäteen lespo-apinalle ja ei tässä muuta [tuut] [tuut] [tuut] [tuut] [tuut] no nyt se ei sitte ainakaan tuu kun se tuutttaa noin...

anttinne ihmeinensä

vittu jos sivuillani vierailee ihmisiä ja niitä satun sormellani sen verran osoittamaan kuin rotta käyytäliitymässä dsllii ja sitten onkin kauhisteltavana kuinka tulee joka korvingin tuutista ja etenkin sieltä missä korvatunturi on lähinnä myytti... vetäkääs tytöt kättä nyrkkiin ja kylli-täti jo muinoin piirsi tussi-kynällä selaisia kuvia kuin muille maalataan tänäin päiväna ja varmaan parhaillaan, jos on aika-intervallina, vaan ei kun on kysymys jostain ihan muusta ja juurikin niin ja teitin suusta... katsopaakas jos miä osaan nyt ja hukkaan kaikkein itelleni tärkeimmän päiväkirjamerkinnän tämän takia niin miä tulen ja miä tulen vaan yksinkertaisesti hikoilemaan vielä käymistäni enemmän näitä joutopäiväisyyksiä elvistellessä. onneksein luen vain sen seikan että minulle löytyi jostain mikrotukia niin että sain screenshottia ennen faciaalia ja oenpas miä ilonen että miä olen nähny david lynchin elokuvia ja tehdessäni itelleni taikaviittaa huomaankin jo niistä puhuneeni ja ikäänkuin... te, lespo-apina-parart lankesitte ansaani enkä minä teihin. vittu-pikku-vittu-pikku-suomisenollit-ja- tohtori tolosen pillerit iloiset allergiaa-aiheuttavat, mutta siitä mainitsemattomat lähdeaineet... koitetaas nyt sisällyttää tähän eli empetoida pieni kuva kuvaa vasten kuinka ja mitenkä ne elämää kantavat ja vastuuta pakoilevat lehmät sielä unioninkadulla oikein seuraavalla kerralla hyökkäävätkään. sillä olen täysin rauni-leena luukasen ufojen saartama enkä tahtoisi viettää vielä sitä rästiin jäänyttä, ties monettako kahdekymmenenviidettä (25.) tuntia ja minulla on univelkaa, uskokaa pois tai tahtokaa ulos. miä kuvittelen mitä haluan ja kuvailen sen kuten mieleni tekee... siis empedoimme kuin emmet tupakoi lapinlahdella (tule apuun eränkö, miä en pärjää yksin enkä halua enää parjata huutomerkkejäja kysymysmerkkejä ja erätulia ja älkäämenkö ja palatkaa asiaan merkkejä ja kaikkia merkkejä, millä asiaansa voisi edistää), tulinpa siitä muistaneeksi vallan toisenlaistakin asiaa ja sanalleikkejä norsunluu-tornista ja maxim gorgista, ja hesperian puistokin taitaa olla siinä joukossa, johon en nyt juuri viitta, mutta lauri kuitenkin... ja ansaituin kannuksin. eieie ei ja vielä kerran eieieieieieieieieieei ole nyt kyseenä mitenkään kannusjärvikään vaan ihan tämä ja hetkellinen asia, josta tuli akuuttia kanssa

näkyy kaikille, näkyvyys. joo ei näy. äytetään tää vaan niille kellä on sateenvarjo missä on ainoina näköesteinä keltasia hymiöitä, sillä sellaisa sateenvarjoja minulla on jopa myytäväksi tai apteekkeihin hukattavaksi asti ja niin minä niitä kadotn, kuin pilvi sateella pisaroita itestään valumalla... empeettiä kontenttia tulloo kun sae lakkkaa ja sille passoo ja minulle käypi ja minullehan ei koskaan lakkaa käymästä ja siitäpä onkin helppo käydä lespo-apinana jonena kimppuun. annnas katto kuinka käy ja seura kuvanasi, empaatti-lespo-apina

antti ala-turkia iso-A vielä isompi A ja ihan jäerttömän kokonen Tee- minusta kirjain, siitä jo onkin ollut puheita minun taholtani, muuta menkäi ja tehkäi se joukkohautanne ensin että pääsen kusellee, vitun aasit! pitääkö aina olla porkkana senkin eeellä minkä taittelee rautalangasta? pitääkö? onko pakko, jos sanoisin... etten sitä tee? onko pakko olla, jos sanon että ei göstäkaan tarkoituksella, pahaa tarkoittanut? ja olenko minä muka niin plagioitu että itseäni toistaessa, minun on mietittävä mitä musiikkia kuuntelen, ja jos sen rytmiin sanani tahdon laittaa niin että se ei lukutaitoa olisi haittava tekijä jos leevi soi taustalla ja sitä kuuntelee? sillä niinhän usein käy että jotain sanoessa tulee jotain sanottua, ja jo silloin on selvää että plagioituahan se on, ja minulle se menettelee, jos minua kukaan lukee ja lainatessa ei aina tarvi lupaa kysellä, kyllä sanojansa aikanansa joku tunnistaa. en aio nukkua pois tai maata sargofagissa vaan kuolla jossain merellä yksin niin ettei kukkaan tule edes ajatelleeksi että olenko hengissä vai joko minulta saa rauhan galleriassa joku lespo-apina tai jone nikula

antti ala-turkia iso-A... menikös se nyt taas goto 1 ja sillaviistiin?

ps ja muuten vielä sekin että ja sekin sanomatta jäi tällä kertaa, mutta onpa sitten märkätukkia ja keksipeksiä ja muukalaisia legioonassa ja jotain sanottavaa jollain muullakin kun en minä sitä kaikkea tee vaan osan vain kuvittelen

....

lespo-apinanasi, olisi ihan kiva olla, jos olist kookospähkinä, jossa on reikä ja olen keskellä valtamerta ja väkijoukkoja, niitten armoilla ja arvosteltavana, sillä sitähän minäkin teen kansa juon kun ei ole muutakaan tekemisätä kun juon kanssa ja rusketu en katon alla vaikka maukuuvaunu olisi ollut hausekmpi paikka kuin mikä tahnsa muu, kun leville matkustaa. digidigidigidii, vieläkin se sama laulu päässä soi ja soivana sen luulen aika kauan kun vielä lakkaa empetöitniti sisältö tästä ruudusta lakkaaman olemasta ja sitä hakeiessa on niin ja näinkin voisi kuvitella että voi se mennä päivä jos toinenkin kun on tullut jo yö valvotuksi ja sitä pelätessä on pakko valvoa kai vielä yksi ja lapset tulee sunnuntiana ja minä pelkään niin, sitä pendoliinoa välillä turun ja helsinging digidigidigidii... voi jaa sitä rataa ja sitä ratapihaa ja sillä pihallla kun on ruiskukka niiin voi tuomi ojaa on vailla kaikkien aatteitten äitilöitynyt kätilö, joka on kuuluisa teksitviestistä ja siitä että ryssien kanssa kun se nysvää ja hässii eeussa niin puolukkamehua on makunansa ja misseihinkään ei ole ollut sekaantuvinaan, vaikka lööpeissä niin väitetään. sillä onhan totta että valetta kai paremmin myy iltapäivälehdistö, joka aamulla jo enne keskipäivän postia ilmestyy myyntikojouihin, joista haen tupankia ja sitä minä poltan vieläkin. sitä samaa pallmallia, sitä jota mainostetiin niin että lauseenakin sanottin national geographicilla, breath deep, this is not your daddys marijuana
ja juuri mari ja juona on psykoosissani empeteettinä kuvamateriaalina ja sekös minua hävettää...

anttia ei hävetä mikään, hän vain hävettää muita enemmän. jo se että on nimi antti onkin kai kuin kastimerkki ja gangesissa kylpeminen ei puhdista...

antti, mitä sä teet?

ja kaikkea ei voi sanoa otsikossa, se on jo pikkuhiljaa, onpa nätti sana, tota nätimpi voi olla vain joku paavo väyrysen vääristymä tai mauri pekkarinen (kokoomus on niin pihalla että siitä en edes halua puhua.... oijioij*vixc+124* yskös tuli tohon näytölle ja kyllä onkin ruskia. olisipa kännykässä kamerana mega-vekara-ja-pikseli-poikineen, siis ihan vaan pätemisen halusta sanoin noin että voin sitten jatkaa että se juuri määrittelee yhen sortin lehmän kun ei ole neitsyt jo syntyessään niin ei ole vielä poikinutkaan ja mikä se on kuuluuu päivän vastaukseen kysymys. vain vastaus puuttuu, tuleeko tekstiviestejä? ensimmäinen... noin hyvään kysymykseen on pakko saada ainakin satatuhatta smsssää, toinen... tässä ei vetkutella vaan vedätetään, jos ei kuulu kolmeasataatuhatta smmsässää niin niin ensimmääinen toinen ja vastaus jää roikkumaan

kiitti. moi dungeon siege 1.1 ja windows xp odottavat.mormoonejakaikkityyni.länsiveskarija-kuuska -jaskari ja rauni-leena luukanen ja pikkusen menee vuosia hukkaan kun on abduktoituna aina joka 25. tunti mutta ei sitä voi oikein vasutstaa, se on vetovoimaa, minussa on aika vähän sitä, minussa tuntuu olevan kaikki navat väärinpäin ja enemmänkin työntövoimaa, mutta ennenkuin teen pienestä asiasta yhen ison asian kokonaisuuden ja luon uuden suppeamman luontaantyötntävänvoiman -teorian v.1.0 niin on vedettävä yhdet kymmenen vuoden kännit vielä... katellaan sitte

oikeastaan en ole ollenkaan onnellinen, siihen on montakin syytä, mutta salasanani taitaa taas toimia, se antaa hetkellisen onnentunteen siksi aikaa kun kirjoitan tätä, sitten on taas kohdattava todellisuus ja taloudellisuus ja sellaisista asioista puhuminen tekee minusta epätodellisen vihaisen, jos voisin vaihtaa väriä niin se olisi jo entuudestaan tuttu kelmeän vihriän keltainen ja pahaenteinen ilmaa (yhdisteeenä) raskaampi kaasu jota valmistetaan jotain happoja ja metalleja sekoittamalla, hyvin halpa ja tehokas keino, käy mausteesta makkaralle on yhden pisteen vihjeeni ja ei ole syanidia vaikka sukkieni väri se olisikin, sukkieni väri ei näköjään viereisessä kuvassa käy esiin kovin helepolla. on niin monta kertaa tullul ite katottua tota kuvaa nyt että pikkaser rupiaa ja alkaa vähän käydä, mutta menköö nyt vielä tovin. kuvahan on otettu tallinnassa ja miä en ollut silloisessa todellisuudessa ihan niin kova juoppo kuin olen nykyään, eikä minua tuolloin vaivaivaillut vielä se käänteinen anoreksia nervoosiakaan, vaikka oli se jo pikkasen käynyt ihon alle, mutta sellaista elämä on: enimmäkseen yksinkertaista arkitointen suorittammista vai miten vitussa se juhani aho alottikan maailman murjoman, oli pakko saada tähän aamun ja tämän viikon ensimmäiseen päivään ja tämän upouuden salasanani taakse jotain vakavaa, no mikään ei tietenkän ole totta ja sanatkin on varastettu canterburryn tarinoista, mutta se niistä ja minusta. salainen sanani ja salainen sähköpostini on saapuut perille ja minä elän pelaan ja valehtelen taas. niin..

tuosta valehtelusta tahtoisinkin puhua enemmän, mutta kun siitä vasta äsken kuulin että minulla on ollut batissa sellainen harrastus sitä pelaamattakin. näin ja nain natin aikana kannataisi varmaan miettiä noita ip-banneja ja tuumailla sekunti että olenkohan minä ihan sellaista tyyppiä että miä... noh, lopun saa sitten mietttiä botit ja hottentotit, minulla on kiirellisempiäkin ajatuksia vaikka en juuri nyt pysty yhtään sellaista seulomaan. on kamalaa olla liian humalassa ja hukassa sen takia että jone kusi idolit. miä en saata käsittää, vaikka olin käsitellyt. miä koitin sovittaa trukkinuppiakin käteeni kun sitä pähkäilin, mutta kun se ei ollut stefun muooilema eikä niin hinttiä puhujaa olekaaan kuin stefan 'stefu-vaan-kavereille-ja-sä-et-ole-du-er-molli-doligt-jalollipop' lindfors, tietenkin senkin pöhkö, se teki ne tuolitkin melkein ite siihe yhteen ravintolaan jossain yrjönkadun ja eerikin -kulmilla kun sillä on se kauhee fixaatio miestennimisiin kadunkulkmiin. et sä edes tota tiennyt tiädät

että sun kanssas on ihana jutella, tiätsä muuten aslfalttihommia kesäsin kun ei sua näy missään ja syskysllä olet niin musta tuntuu kun sun ihoon tarttuu melkein kaikki kii mutta post-itit ei pysy ja eikä muovikassit? hei, kai sä mulle juttelet edes tukohlmassa kun siel on se palestiinalainenkin? * höh *