IRC-Galleria

on siinä merkinnällä nimi taas. noitten merkintöjen nimen takiako miä tiän tätä päiväkirjaa. miä olisin kuollu astmaan kai jo jos ei olisi kiduksia ja alkometreittäin viinaksia millä miä kuleksin kassi napakasti kainalossa ympäri kyliä kyydin pelossa ja pelkoni melkoisin aihe on kotiinpääsy. miä en halua kuolla kotiin, mutta luiseva nainnen dungeon siegessä puhui mustasta tukasta ja poninhännästä. olen jo ajanut itteni kaljuksi, mitä enempää voit pyytää, senkin harpy. örf.

ja vielä toistamiseen örf, sillä miäpä näin elävänä muuan äijän joka laulo minulle pisuaarilla kalevalaa ja eikä vain laulanut vaan lasketteli, lauleskeli, päästä päästi nuotion muokaisia sanoja ja minä olin kuin kuusi miljoonaa volttia ja siitä sitte ohmin lakien mukaan jotain parametreja käyttäen kävi kuuloni sanat ja mieleeni mielleyhtymät. ne oli kuin haikuja kai ja sellaisia se sheldrake sanoo muodostavaksi kausaatioksi, karismaattinen johtaja ilman karitssa. voi jeesus saatana kun on taas jutut. pakko ahtaa kananmunia kattilaan ja hiiltä osana veden vetää pataan, on pikkasen verensokeri sekasin ja polla juomisssa niissä missä joku leukosyytti sylvesteri katteli että onpa kaukoputkessa voimaa ja marsin pinalla aivan väkisinkinkkinkin jonkun tahdoalaisenenenen tekemiä kanavia ja patoja on ja sielä on aquedukti ja sielä on, saatana, rooman tuhatvuotinen valtakunta ja puoli tulevaisuutta. vie hevonen ja saan kaikesta puolen.

miä en kerro tästä kellekään, miä olen yhtä kuplaa ja hypotermiaa, miä hankin tästä itelleni yhteisön ja perustan pelkojen lahkon, miä olen nasa ja saan kaukoputken, jolle miä annan isäni nimen, sillä onhan päivänselvää että jos hubbeli on homman nimi niin kukaan ei usko, mutta jos annan sille tarunomaisen säihkyn ja valheenomaisen taian niin jo on rahoitus kunnossa ja pääni koossa. melkein tekisi mieli itkeä onnesta, mutta kun toi göstä kummittelee ja se panee minua halvalla, juuri sillä lakritsalla, josta kaikki puhuu niiin ja kouvolassa ei ole enää harmonikka tehdasta, eikä kukaan käevel enää huopatossuissa, siski niitä ei valmisteta kun nokialla on saapaita ja kännykällä pääsee suomessa sinne minne kävellen ei ja niinpä sitten eletään ja ollan boheemia viikonloppuisin porstuassa ja voihan noita...

onpa se kummallista, kun levy ei lakkaa soimasta ja sitä tahtoo kuunnella... noniin :P

voinhanh pahoitella sillä en voi mitää, ei voimitään ei voimitään... niin teen naurun asiasta kaiken ja sekös se on sitte mukavaa. tätä en kovin usein tiä enkä tule vastaisuudessakaan, mutta joskus on pakko ja sitä ennen...örf...niin, mitäpä sitä säälimään. ei minuakaan paljoa säälitty, antaa mennä vaan! joko on vittu luettuna lepakkosiipien välissä että mitä se isaac asimov on kirjottanu ja sanonu omasta mielestään ittensä parhaaksi kirjotukseksi? no ei ole tainut tulla luettuksi edes sitä vitun dostojevskin perkeleen kirjoituksia kellarista. vittu, onko vittu, pakko olla niin vastarannankiiski että kun täytät 60 niin tajuat että olisi pitänyt ja sitä sun tätä, en miä ihan turhia hehkuta ja vinkistä miäkin otin vaarin, no vedä nyt vinkki kälysi käpyyn, idiootti, vinkki on pikkasen vanhempi sana, mene ja tilaa aku-ankka, vitun mormoni. isaac asimov ja the last question, mutta jos olet joku vitun pac-man aikakauden kasvatti ja haluat valmisruokaa niin kelpaisiko Who lives in the eleventh dimension? - Parallel Universes - BBC science?

josko ton jälkeen pikkasen alkaisi kiinnostaa asimov ja itse jumalat, jos ei nyt ihan the last question, mikä on kai tarinoistaan lyhin. mutta... muttapa, niinkin voisi ja jos ei niin sitten on sinun enää turha seikkailla sivuillani sillä nyt olen saavuttanut sen zenithin jonka olen täälä ololleni asettanut, loppu on vain jäämää... muista että tämä on kronologiaa. sinä luet viimeismpiä merkintöjä aina. sinä olet haaskalla ja paskalla. minun on kiva kunnioittaa yhtään mitään, mikä ei käy etanolilla, sillä minä käyn, ja tulen aina käymään häpeävän ajatuksen voimalla, kiitos universumi ja tuhat nolaa, kyllä miä jaksan vaikka päätä särkee. vedä migreeniä hanasta ja minua nenästä niin jo se nokka tuhisee!


muuta materiaalin ulkopuoleista, mutta siihen vittattua lukemistoa onkin vain se ja sama:
barry lyndon, william makepeace thackarey

ja harvinaisuutena kuulemistoa:
amorphous androgyneous - fat cat
sabres of paradise - clock facktory
geroge harrison ja gösta sundqivst

P.s. ja pieni psykoosi, mutta jos kappaleessa on tollainen loppu, niin voisihan olla nätisti sanottua että vähissä on mikään mitä voi kuulokorvalla kuvitella verrattavaksi? ei voi mitään, on vaan pakko vielä hiljasuuen jälkeen...

se mitä se käsitteli, tai siis ei se tai kukaan yleensäkään, käsitellyt mitään. on kai sitte lähettävä ostelemaan mehuja maantaiksi. pantava pahvia kassiin ja kynä että voin sitte tehä havannointeja joista kertoilen ihmejuttuja ja heruttelen vähän sielä sun täälä.

tuli kyllä niin totaalinen muistikatkos että on pakko vaan tujottaa tota himmiää lasia ja antaa sormien kuleskella nämmpääimillä sen aikaa kun näitä kirjamia sillä riittä, vaikka sanottavaa on tosi vähän ja sanomaa väähkin sääliksi käy, jos sellaista koskaan oli. luulen että oli kun on niin vaivalloista kirjautua sisään mokomaan hökömönköön kun on aina passwordit nin hukassa kun on kengissä nauhojen solmuja auottavana ja uusia vaan teen. kai se on sitte niin että pyörätelineille...

(varmaan heti muistan kun menen ja sitte hikoilen ja puhisen, mutta kolme pientä porsasta pelistä pois, puh-a-pah-a-poh. poona oli se keltä joskus oli tunturi-mopedi, pappa-mallia, mutta sitäkään ei ole enää... voivoi noita elämien tavuja ja aakkosia siinä pussissa, missä ei kenenkään käsi käy)

jos munuaiseni toimisivat, itkisvät ne niin
jos maksani tajuasi, niin se parkuisi likaa
sellainen jano minua riivaa, joka ei veellä sammu
eikä juomalla mitään hiton nektareita

on tulolollaan elokuu ja silmäni ovat tahmeammat kui kätteni sammal
ja suusta puheet, vaikka lakkaan, en mene
suo silmäni turvottaa ja sen vieressä talo, sillä piha ja tontti
karpalosta kooksi kyynel kun kanavat aukeaa, mutta vielä ei ole
elokuu

että vituttaa olla niin saatanan albanialainen paskanenä
ja tunkematta sitä mihinkään niiskuttaa

miä olin kovasti elänyt siinä luulossa että uskoin tuntevani jo alkoholismini laadun, mutta tankkauksesta huolimatta ja vähistä lääkkeistä piittamatta oli pakko tonkia esiin hassisen kone ja tällä tiellä, ja jo ennen sitä minä... mitähän vittua tää saatanan kallerian tietokanta taas neuvottelee että mulla oli joku ksekse. vittu että vituttaa tollaset, just on päässy tunnelmaan niin sitte tulee ja vituttaa

kyllä teillä on osaamista taskussa, ottaisitte vaan kädet pois ja panisitte näppäimille. nyt ei vituta enää yhtään, kuten lappareiden sketissä sanotaan. hei, timo (eränkö), ota töihin. tee mulle hommia tehtäväksi asti!

vittu kun on sydän paskana, siis...

tuli tosiaan niin voimakaasti huono olo siitä että enää vain juovuksissa saan mitään aikaiseksi, että onpa hauskaa, oikein siis jännittävää huomata kuinka pahasti on alkoholi soitunut, pitääpä oikein panna ittensä tarkkailuun kohta jos en nyt näillä juomisilla ihan maanantaihin selviä, tai siis on tätä vähän santsattava kun tuli niin kumma olo, mutta siis tätä kummaa oloa on oikein tutkiskeltava. aikeeni on rajottaa se tähän viikonloppuun, nyt ajatellessani ja kirjoittaasseni siitä, mutta ajatukset ovivat ja sellaisetkin, voivat hyvin helposti muuttua yhden pienen kirjoitusvirheen seurauksena, tai tietokantan käydessä huomauttelemaan että minulla on joku vitun merkintä keksen joka on tämä. nyt saa sitten pelolla katella taas vuoden taaksepäin että onko merkintäin säilynyt vai ei. ei ole pakko käyttää, voi sanoa, joo voi. mutta kun tästä ilosta olla naurunaiheena maksaa niin ei naurata yhtään, ei vaikka olisi vakavakin asia. nyt sitte pähkin ja ähkäilen että unioninkadultako se tuuli puhalsi hiekkaa silmiin vai olinko lukemassa tittiä?

no, mitin sitä tovin. noin, mietitty on ja yhtään ei ajatus parantunut. on kai pakko pähkäillä vähän...

samanaikaisesti egytpissä:

mutta katso tuota räkättirastasta pihalla, joka niin innoisssaan repii kastemadolta päätä, tai sitä toista päätä, niistä kun ei tiedä. oih. mutta unohdinko minä:

siis toki, hyyvää huomenta, hyvää huomenta, o-oiijos olen minä surusta keltainen ja ilosta sininen niin sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan. oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimein ja internetti ei kunnioita ektään..
siinä nyt taisi olla sen seittämän meren takaakin terveisiä, itte tunnistin jonku trad. ja jonkun alanggon, saatanan diftonggit ja miä en kerrassaan tiedä, mutta olen ihan varma kun väitän ja silloin olen aina väärässä, nyt onkin jo kerroin turvallisesti 1, että vexi salmi olisi aamulla aina heräilly, mutta voi olla joku muukin herännyt aamulla, voi olla voi olla, koskaan ei voi olla varma ja kehenkään ei voi luotta. oiiih

niinkö se menisi. ettäkö ihan juuri se epävarmuuessa eläminen tekee elämästä niin kirpiän että ihan sen takia sitä oikein odottaa jokaista heräämistä ja toivoo että silloin olisi aamu? no kai se sitten on niin. tervetuloa tähän päivään jos nyt on aamu, niin hyvää huomenta ja oloa osana sitä luomakuntaa jota internetti tervehtii. mileuusti olisin sarvikuonona arfrikan ja viilatulla örf ei kitiini, no ei tule nyt mieleen sen materiaalin nimi mistä kynnet on tehty ja ajatuksin karkasi heti, että kiitos vaan siitäkin.

noh. ei se haittaa. välillä annan se olla ihan vaan hyväksi itelleni että ei pysy ajatukset kossa eikä edes kasassa, mutta kun olisi edes niillä main missä ite kieriskelen kun heräilen tästä. on niin perkelen kylmä taas tässä talossa, tässä isäni talossa kun on lämmin vesi tipotiessään ja wckin oli hrm... ysköksiä tulee *örf* terveisiä vaan sinne unioninkadulle ja hyvää huomenta kans'.

niin ei mulla oikein muuta kauhutarinasta poikkeavampaa ole tässä vaiheessa aamua, mutta koitan vetää nopian nousuhumalan (ja sehän on aika turhaa kun on valmiiksi niin koomassa) niin eiköhän tästä joku ilonen kommentti irtoa. käyn rikkomassa pari kananmunaa, ei helvetti mitään vielä tupangit on tuossa ja maitopurkki, jota epäilen kyllä tuhkakupinggiksi ja lasissa on jotain hämärän väristä, sellaista kuin iltasellakin. iltasellapa juurikin älkää antako tuon harhaan johtavan päiväkrijamerkinnnän joka on tehty vuorokauden ensimmäisillä tunneilla, johtaa harhaan se en ollut minä se oli pseudonyymini. niin olikos vielä jotain? ei? no katson mitä olette saaneet kirvoitettua minusta ja palaan sitten kuuppani pariin.

hyvää huomenta rakas suomi ja irc-galleria

kyllbä jäiii pahatunlaisesti otsinko kesken... noh siinä kai loppu menis jotenkin että, mid hän vendrä tundee, niin kyl digan besää buu goloo vedättää tai jotain. tosi originielllia eesit-slammiä. muistiini huvittuksissa on sellainen käsityts että se oli heggi ginnunun joga puglas eesdiä, mud dällanen eesdi sobis hyvin bedeliugselle. ed derve-mogui sinne sähgyhvi vaanb, jos giinnnostaab jotgu duooreed vasdanaineed, mudda sanon kyllä hedi ei jos ei bassa olla joobis niiqus ja sinu gans

mutta eiköhän se ollu ttuolssa tältä erää. se oli työhakemus, jos jollekin äijä unionionkatu...err...yskös... hinkhink errr hink-tarkottin että hinkkasit ysköstä tosta ruudulta, mutta turha kai selittellä, antaa unioninkadun jatkaa tästä. terve taas ja morot sinnekin.. (anteeksi, jos se nyt mitään autta, tai minua lähinnä:(~~~~ err menikös toikin nyt vitui... :~~~~~~~P, voi tyPO SAATANA kaskoispiste : ~~~~ ( nonyygh***

VITTU SIIS VITT ETTÄ MIÄ RAKASTAN OLLA VAATIMATON JA VIHATA TAABERMANNIA KANS'

VITTU SIISTII, HEI TOMMY TUU MUNKAA, TIÄTSÄ HÄH MITÄH?ääääääää*****

DEAR TOMMY jennyjennyjenny vai mniten vityysa se menis, joku tosi lempee ja tambermannilainen hekutus tohon. tosi rohkeeta! joo, tosi rohkeeta! toi oli hyvä kommentti tommy, niilon vaimo kun pääsi lööppeihin niin sinä vedit tosi polittisen korrektisti; tosi rohkeeta. vittu, tommy sä olet sitte rohekee. vittu aurinko nousee ja ne peanee mua, niinkö tommy. mees tommy ittees ja herää ennen mua ja kultamunia. niin katotaan kuinka rohkee siä olet, vitun tumbleo!

antti-panttisi, hylylylyllyttääähköhmitähähä? yöäks-tommy-kotiin-taambarmanni-ja-riimejä-vitusta!
vedä pelle kampa jumiin tukkaas ja mee sikojenlahdelle kalaan, miä voin tulla syötiksi, vityn tömmy!

kuoleman haan ei tole kuoleman haan vaan kuoleman haen, tämä on ihan sellainen päiväkirjamerkintkä joka nyt oli pantavana itelle mieleen kun tuosta voisi huomalainen mielie hyvin äkkiä kuvitella montakin alkua millekin ajatukselle, jos humalaisella seillaisia on tai edes ythä niistä, ja jos se yksi niin varmaan tässä vaiheessa tai viimein silloi kun herää ja tämän lukiessaan herää, niin onkin erona se että tämä ei ollut ruutupaperilla vaan internetissä ihan, kuin härninä ja kiusana kuin ei olisi jo muutakin mieltä painavaa niin sitten tuollaista. mene miä ja luen miä kun tilaan lehen jossa on kuolinilmotuksia, niitä miä joudan ja niitä kerkiäisin, pitää kai tilata hesarikin. tervemorot

koulemann haan...
eikö... taivaan ja sen takaan
vielä kauniimpi näky ja mennessä huomaa
kuin' tähtien luomaa maisemaa voi kai
kadota vain jo yksin kun katselee
eii painoa, voimaa ei vetoa sellaista lie
ei kauniimpaa kuviota ei luotuna nähtyä
ei uskontokunnat voi moista luoda
on näkyni harhaa, ja tähtien varmaan tuo
...
...
jnejne ja se vanha tuttumme dostojevksi palauttaa maanpinnalle
lukeikai ihmiset kirjoituksia kellarista, huolein ei ole turha ja samaa tarinaa
en tahtoisi toistaa, se on niiin somasti siinä, minulla joku muu ja se tulee jos siitä on mihinkään niin se on jo tullut melkoiseksi, vain aakkosille on sijaa vailla ja järjestys keksittäväksi. niin, eikö ole ikävää että pitää keksiä miten sanoo asiansa kun joku on sen jo niin sanonut että ei halua ylittää, eikä verrata, mutta ei tahdo olla hounompikaan, mutta kun aikamme vertaiskuvana on niin vaikia olla kun on vähän kuin jälkeenjäänyt, mutta ei aivan sitä kun on jättäytynyt ja sillein voisi olla ihan vain vahingossa halveksiva eikä halveksittava. ja tässä se hieno ero. miten sen tekee?

miten sen tekee, ettei tule puistoksi?

sitä miettiessä luen tittiä ja ja jota sigaerttien maatta tai jotan tuhansia loukkoja tunnelleissa, jotka on tarkoitettu jännyitystä varten, eivät ansoiksi hautaryöstäjien. kaikki on juuri niin helppoa kuin arvelinkin, tässä seikkailussa ei ole muuta hankaluutta kuin se että joku tumpelo saisi säädettyä painevesipesurin niin hiljaiselle että se vain syöttäisi kosteaa ilmaa, pöllyttämättä sitä. laskeudun alemmas tai kiipeydyn ylemmäs, suunnalla ei ole väliä, pölly, tuolla mentelmällä ahtautuu joka lokoseen ja täyttää kyynelkanavatkin. on vain hetkien kysymys koska herään ja palaan todellisuutteen.

mitä vituttua tyä taas puuhaatte?! on pakko huudahtaa, tai ei se mikään pakko ole vaan refleksi, ensinnäkin on stubbi unissani kummitellute, toiseksi; näin unta armeija-ajoista. kolmanneksi; armeija-aikoina kärsin hengenahdisutuskssta alati marsseilla ja neljänneksi, muuta ei viimeiseksi, se ei johtut aina allergiasta,vaan oli myös kohtauksia kun mm. taisteluparinikin tunnustautui, tai ei nyt aivan mutta osottautui kuitenkin osaksi kepposta, jossa minun rintakehäni päälle oli kasattu risuista ja kivistä keko, ja aivan kuin keneknkään huomaamatta oli kädessäni ollut, rintaa vasten tupanki ja kun minä nukahnid ja näin mukavia, hengenahdistuksen tuomia ja luomia unia, ja niistä nauttiessani minua alkoi riivaamaan rinnassa kivpu, aivan toisenlainen kuin mihin olin lapsena tottunut torkkuessani olohuoneen sohvasilla nähdessäni factojen luhistaen ja niin myös tuntien rintakehäni painuen kasaan, koskaan siitä heräämättä, ja siksi kai nykyään, koen turvallisemmaksi kädyä selinmakuulle savuke sormienivälissä niin että siihen kipuna heräisin ja heittäisin sen hellanlettas kun se sattui ja olikohan se oikia tupanki vai natsa vain ja sitäpä on selviteltävä ja etsittävänä niin sen seuraava puolituntia, ja vaikka emme sisällä tupakoi, niin tuleepa tuota kadonnutta natsaa ja sitä ajatusta sen pelosta ajatellessa mieleen että, voiko tässä nukahataa ja niin onkin sitten hienona keino käydä maate niin että panee maatakäyden tupakiksi, ja kädet rinnanpäälle ristiin. siitä sitten vetellee henkosia siihen kun tumpin tönkkään ja ravistelee, ja sekin kuten jo sanoin kuvasin niin että sen kuuli sammuneen. mutta taju valvoo tai joku, pitää niin kintereillään että on pienestä pelosta vähän hereillä ja ikäänkuin siksi pantava uudestaan tupangiksi, ja poltettava siis sisällä kun tuo yksi natsa lensi, ja siitä on vain ajatus kuvissa, kuinka ja minne ei ollut osuva paikka, niin niin, vaikka itse palaisin niin on tässä vähän muitakin. en tiä kauppareissua en yli puoleksi päivän kämppää jätä kun on kova huoli siitä, mikä isäni on.

en jaksa nyt taas enempää selittää. joka keksii niin niin kertokoon, joka ei saa kysyä, kyllä sen oman psykologisen tulkintani kerron, mutta en rupia sitä näin lyheyellä lukemalla ja näin yhdellä kertaa ihan vain totena ja sen sellaisena esittämään. mieliteot on mielen hommia, miä halulla niistä juttelen ja vielä tahokkaammin miä päästelen niitä ilmoille kun ne on sanoja, mutta jos joku ymmärtäisi että en miä niitä ikinä teoiksi aio tai aikonut. asiat vaan käy niin että minun tulee ikävä sitä mitä miä en ole ollut ja miä otan takasin sen minkä olen saanu antaa, ja nyt on väärät ihmiset kohalla, ja viekkaanpa jopa, että parempi kaikikille. ja älkää tulko koittamaan. mutta silloin ne tulee ja sillä miä saan, kumpi meistä on saalista ja kumpi massa. miä voin näitä juttuja kertoa vaikka kivien takaa, mutta kukas silloin kuuntelee. ei eletä enää missäin lönnrohtin maissa tai puhutella koiraa ruotsiksi käskien. kyllä saa ja luvan kanssa ryssä nauraa kun anttila lentää ja kookoomuksensa kanssa, voi siinä miettiä, millaista häpiää tuotti isällensä, joka oli kenttämiehenä ja puunnostossssssa kymijoella.

vittu ja vappupirkko, anttila make ja googoole on kaukana siitä paskasta, minä en, tuu rummuille? - rotta rakkia haastaa.