IRC-Galleria

[ja musiikkia vailla. tupakan haen ja sitte kopioin ton pahvilapun hieroglyfit(* tänne, täälä luettavassa muodossa (huomautettakoon vielä että minä todellakin käytän ikärajaa 18 siinä kohdassa asetuksia kun näitä blogi-merkintöjä saa luveskella, mutta se joka osaa lukea osaa varrmaan myös ostaa alkosta viinaa isin ajokortilla. nimen ja ikänsä salaaminen tai jopa väärentäminen inter... tiesittehän että sanon näin. no kuitenkin. kusi tulee jo housuun eikä ole kuusi pilkottuna pannuun taloa lämmittämään niin on kiusaus laskea reittä vasten. se on tuo ns. lyrica-kusi sel

ainen on tulossa on aikaa noin 30s ja sitten on edessä housujen kastelu ja vaihto. tällä kertaa kerkesin ulos ja siitä on todisteena keltainen reikä, jonka pohjalla on vihreätä pihanurmea. oikeastaan aika kummallista, ja mielenkiintoistakin, kuinka se voikin (voikukkakin, pahus vie eli toivottavasti lannotteeni on liian voimakasta jopa sille) noin nopeasti toipua tallaisellla pakka...]

no ja mutta. on oikeastaan hyvä että olen työskennellyt vähän aikaa eri huoneessa kuin das worldwideheppi-hevone ja aasinsilta, ja kaivellut cd-levyarkistoani tuon dungeon siegen vuoksi, jonkun sijaistoiminto Lua-scriptin kanssa puljaamiseen, ja palannut skritti-koneen kimppuun, niin ja c++ on täysin unohssa sekin ja käyttiskin vaihtunut xphen, siihen jään, sillä ajaa siegen ja se on aika vakaa.

nyt olisi kiva jos muistaisi esm. kahvia keittellessä; että kun on pudottanut vanhan suodatinpussin, puruineen, selän takana olevaan roskikseen ja laittaa suodattimen pidikkeen paikoilleen ja kääntyy uudestaan ottaakseen selän takaa, mutta toisesta kaapista suodatinpaperia, huomata talon toisella puolella olevassa tuulikapissa havahtuessaan että olisi edes suodatinpussi hyppysissä, että muistaisi mitä oli tekemässä. olen onneksi opetellut jättämään sen sp-pidittimmen - vai mikä suppilo onkaan - auki, että ohikävellessä puita pataan laittamaan - herätyskellon muistutuksesta ja kello on siinä kahvinkeittimen vieressä. arvatkaapa kuinka kauan minulla kestää saada puita uuniin että pysyy mökki lämpimänä ja putket sulina, kun niissä ei ole glyserolia vaan ihan tavallista kraanavettä, josta kahvinkin keitän. ei minussa ainakaan pyromaanin vikaa ole, sen olen huomannu siitä että teen tulia, jotka ei pala ja sitte palellaan.

näin kun asiat pyörivät ympyrää tässä ympyriäisessä talossa, tulevat pikkutoimet, joihin ei lukeudu mm. siivous (ei edes siivoilu), tehtyä. muu tekeminen näyttääkkin sitten juuri tältä ellen käytä noita pahvilappuja, joita olen laiminlyönyt jostain viime (2010, onks to ijoku uus lukutyypi? trinäärikoodia, kato sitä sumeaa logiikkaa varten pitää olla tollanenkin... noh, nyt ei ohjelmoida enempää, vaikka skrittiä alka tulla jo kohta korvistakin, ei koskenkorvista, valitettavasti, vielä, mutta vaikka joulurauha on kai mennyttä, niin elän toivossa että joku loukatuista toisi minulle rähinävettä, että saisimme sovittua (ellen makaa katatonisena sohvalla televisio päällä, että olisi raskaampi hengittää ja huonommat unet kuin painajaiset, joita nuorena näin: nissä ei ollut sähkölaskuja ja muistutuksia maksamattomista alushousista, joita en ollut edes tilannut. nekin varmaan jo maksavat korkoineen toista tonnia, mutta no can do, kuten sanonta kuuluu. noin ne alkavat kertymään ja kohta niistä ei tarvi välittää, sillä kouri maksaa ja korkeinoikeus vahvistaa) heinäkuusta... mitäs minun pitikään sen pissalla käynnin jälkeen... pahvilappuja. niin noita rakkaita muistiinpanoja, joissa on lyhyttä ajatusta, ajattelin jakaa pari kappaletta, kun ei tullut kortteja lähetettyä, vieläkään, mutta jonain päivänä, kuten isaac asimovkin sanoi ja vertasi itseään jumaliinkin, minä en vertaa itseäni asimoviin vielä, mutta ymmärrän hyvin miksi häntä tituleerataan maailmassa eniten julkaistua tekstiä kirjoittaneeksi ihmiseksi, ainakin luulen niin. mutta pahvilaput nyt! (vähä niinku apocalypse now, mutta suomeksi)]

älä nyt tollaviistii jää, tai jää sitte. en miä sinua vahtimaan jää, mut' katellaa

-- sanoja ja lyijy kynällä, kiitos.

(lyijyä on ennen käytetty mm. hoveissa myrkkynä, mut' nykyään voi olla narri muutenkin niin muualla ett' en vielä hoviin mene, enkä halpaan, jos se on kallista. tuli muuten kalliksi siksi kai on kylmä talo, eikä laiskuuesta.

kun vei sonera, fonectan takia - mitä se omistaa minulta 9v vanhan liittymän, ja siinäkin hujasivattenfall, sitä kahvia yhdistää kaski ja stubb... just olin saanu itelleni kultapossu-bonukset ja niin painosti vaihtamaan liittymää yrityslittymästä johonkin houkuttelevaan kytkyyn että menin siihe halpaan ja se vanha simmi haluttiin niin hanakasti pois kun siinä oli tilaa neljälle puhelinnumerolle enemmän kun näissä uusissa, niin ne viikon parin kuluttua siitä kun suostuin kaupaan kun lupasin harkita ja se lupas soittaa niin siinä sitte piti pitää molempien sanan ja minun jälkeen liittymäsä vaihtaneille tarjottiin jo kaksi puhelinta ja se rinnakkasisimmi molempiin luureihin. kyllä heräsi kiinnostus sim-kortteja kohtaan niin että lainasin naapurilta tommosta ohjelmointi-moduulia ja kattelin miten sielä bitti vilisee mutta vaikia on lähtä sitä käänteis-insinööraamaan, mun matematiikalla. yksikköympyrällä ei vielä näillä koneilla ja grafiikkaraudoilla pyöritetä sellasta kuvaa mikä puree, mutta maailmankuva on jo tehty äärettömäksi ja äärettömän pienillä elementeillä, siitä erikseen...

no, kuitenkin soneralla siis tietokantaa sorvaa botti ja postaa muistutuksia ja kun olen niin saamaton että en muutenkaan välillä vastaa puhelimeen saati soita, niin ne sitte sulki sen liittymän noin 3kk ennenku olisin omistanu sen paskaluurin, jonka ehin just huollattaa. ostin vielä muistikortin että sain hermes -kappaleen, jonka laulaa pepe willberg ja muutaman puhelinnumeron talteen ja kun siihe oli päivitetty käyttis, niin johan toi vitun kone imasee sitte siltä ulkoselta kortilta osan vanhaa käyttistä ja on jumissa, ja minähän en sitä saanu uuestaa huoltoon kun siitä olis vilä hyvitetty yli 170e, mikä oli aika hyvä ajtellen että se oli n72 vai mikä se kokeilupuhelin olikaan, mistä ite pitäsin jos nokia pitäs siitä huolta, muta se toimii sillä samalla mallilla kun mikkis, ehkä vielä rumemmin. se mikkis aika pitkään kuitenkin jako tukea win98 niin että sillä sai iellä mennä pankin sivuille. niin ne soneralla palikttee pitkästä ja uskollisesta asiakkasuhteesta.

sitoutuminen, miä olen sitä sitoutumista nyt aika aktiivisesti harrastellu ja tehny työksenikin ja ihan työhön rinnastamaan muotoonkin, josta kohta pahvi erikseen, kahvia ei vielä ettei tämä hajoa käsiin, kuten jo on käynyt... eli sonera meni sillee, ja sellaseks se tuli kun siitä tuli telia sonera. niin kaikissa käy fuuriot muuttuu vitun fissioiksi kun huomataan että ollaan tekemississä anttimaterian kanssa (anttilooppi, se rehtorikin aina ala-asteella lausu ja kaks vuotta yhdysluokanmuodossa kun sitä kuuntelee siinä toivossa ettei tarvi tupalata ja pääsee hevon huitsin ylä-asteelle niin siinä on aika vilkas poika takarivissä kasamassa pulpeteista itelleen valtaistuinta). no tämä nyt ei mennyt lainkaan kuten pahvissa lukee, vaan niinkuin oli tarkotettu. minä noita pahvilappuja kirjottelen noin että nämä vähän isommat muistiinpanot saan näyttämään tältä. jospa joskus kuulisitte miltä ne kuulostaa ja lukisitte ääneen niin aika jouhevalta. miä olen tätä beatnikkiä harrastanu ihan vahingossa ja roimasti välillä rappaillutkin, mutta kyllästyin siihenkin.

sanoin jo ääneen jossain aika merkittävässä asiayhteyssä että alkaa taas tuo numero kolme pyriä niin että ihan kun toistaisi itteään tai joku minua. kolme sekuntia, kolme minuuttia, kolmekymmentä minuuttia, kolme tuntia, kolme päivää ja yötä, kolme viikkoa viikonloppuineen, kolme vuotta ja kolmekymmentä vuotta. kohta siitä on menny kolmetetoista, aika iso tää mun viimeisin projekti ja vaan kaks postikorttia ja niitäkin kohta pusannu kolme vuotta. onkohan minusta sanojaksi vai tekijäksi? tuota, miä sanoisin että sekä että ja se näkyy juuri tässä

nimim. num3rotta

p.s. hcbatin herrasväki (ei hovi, vaikka sielä sellasiakin piirteitä välillä on, silloin ainakin kun minä olen silä oleskellut.. mitäs minä sanoinkaan...) neuvo kattoo ja tein niin kun vielä kehotettiin kattomaan utupeesta kuinka sarja määritteli irc:in :P kas kun ei muttunu palloksi toi merkki, niniku siinä mun nokiassa, mikä on a, niinku alexander) lainassa ja b, niinku stub++c) hukassa, äänet päällä, tyynyn tsv. vaimentimen alla (on se laturissa kii niin että kyllä sen helposti löytää. pitää olla tollasia niksejä kun on asioitten kanssa vähän erilainen toi muisti kun puhumisten, lienee toi näytelmien lukeminen tehny muistin sellaseksi sitte)

*) veikkaan että teillä on edelleen roman polanskin the tennant -elokuvan mentävä aukko sivistyksessä ja tuo ei aukene teille. kysymys on kerrostalosta, jonka asunnossa on ikkuna vain sisäpihan puolelle ja vastapäätä, hieman alempana, on halvempia asuntoja, joissa ei ole omaa vessaa, vaan on siis käytettävä rappukäytävää ja yhteistä hotelli helpotusta eli vesikomeroa, jossa on ikkuna, tietenkin asiaankuuluvalla himmennetyllä lasilla, joka luotuu siluetteja valon ollessa päällä... keski-eurooppalaisen tasaisen pitkissä pimeissä illoissa, kun palaa töistä ja on tunnollinen muutenkin...

(jätän ton toisen pahvi, jossa lukee sattu käteen ja pahvi lapulla, toiseen kertaan. pahoittelen kirsi virtanen -maista katkopuhetta, mutta sellaista se on, en minä sitä tyylittelyksi tee, se kuulostaa yleensä rumalta ja on vielä rumempaa katella kun ei tiedä kumpia käyttää - vai , kun ne on samanarvosia tossa kohtaa... luin jostain että ei ole opetellu tai oppinu aidon k&r c operaattorien purkujärjestystä, ja se kertoo sen kirjassa visual c++ in 21 days... vittu miten vakuuttavalta pohjalta lähetään, mut kyseessä onkin visual c++ ei c++!!!!! vaikka se on kuitenkin tarkotettu visual c++ ja siinä samalla opetellaan se vanha kieli vähä niinku salaa, ja kirjan tarkotus on olla nutti eli jos on hallussa c niin tuosta vaan c++ hanskaan ja kuinkas sitten

[sopivasti tulee mikko niskasesta kertova dokumentti ja minun on helppo
samaistua tuon miehen ilottomiin, mutta hauskoihin rooleihin ja elokuviin]

"taas on tapahtunut se, mikä aina tapahtuu ihmiselle, joka seurustelee itseään
wiisampien kanssa: omat sanat kääntyvät itse sanojaa vastaan. Ja vielä kun
asiat on varmennettu niin että esittää pikkku-liberaalia äärinmäisyyksien
joukossa, on hyvin helppo kuvitella miltä antimateriasta tuntuu, kun se hoippuu
suuren vetytörmäyttimen mangneettikentässä positronina väistellessä - lähes
valonnopeudella liikkutaessa hitailla hermoradoilla, ilman refleksejä
- materiaa"

minä olen hydra, minulla on monta päätä ja jokaisessa päässä minulla on
seitsämän ajatusta, mutta näillä räpylöillä ei kirjotella isompia ja vielä
vähemmin lennetään. on annettava päille aikaa sanoa ja suunnitella (kato);
antaa mielen lentää ja kuvitella sen niin tekevän, jos ei välillä niiden,
kuten usein ei nykyään käy - tiedostan sen ja olenkin ottanut askeleita
siihen suuntaan että muutos tapahtuu siihen suuntaan, johon itse tahdon
taipua, enkä noitten pillunaamjen ohjeita enää vaan panen pataan niitäkin,
kannibaaliksi meinaan ruveta kai. ken tietä ja kuka sen tuntee... nahoissaan.

välillä - aina kun joskus ei ole kokoajan - minulla on sellainenkin
mieli että ajatus kulkee, mutta liki parin vuoden hoito hiton
hienoilla vitun vituilla alkaa tehdä aviosoluille sitä mitä ennen
teki alkoholi. tämä on avohoitoa, minä kohta panen pillerit pussiin,
ja siitä on kokemusta: toista kertaa en mene johonkin kahdeksaksi
vuorokaudeksi valvomaan, ja saamaan siten terveen paperit. miä
käsittelen asioita ja miä luulen että miä olen valmis tekemään jotain
todella pahaa, ja valmis luopumaan ajatuksesta: pitää uskaltaa ajatellla,
ettei tarvi tehdä. tuo aate, joka ei ole motto tai aforismi, jonka mukana
(enää) elän, vaan siitä on tullut totta. kohta paikka jossain ja minulla on
risoja housuja, olen vielä sen verran ylipainoinen että en mahdu noihin
vermeisiin, mutta "jonain päivänä".

en pidä siitä minästä, joka olen ja miksi tunnen olevani tulemassa -
jossian määrin jo tullutkin, pillun pahasti. tämä lääkitys ja tämä avohoito,
ja nuo nurkissa kolistelevat kuvatukset. miä itken ja ajattelen waltaria ja
isääni.

en kuvittele olevani ainoa, joka on kasvanut vahvan isähahmon alla ja
tämän tekoihin ittiään vertaileva... vähän muutakin, jotain päinvastaista
jopa, todella ja täysin, mutta olen päässyt tuon todesta perille ja
keskitän tekemisiäni korjaamiseen.

kärsiää pitää ja niitä kärsimyksiä pitää enitsestään lisätä ränkkäämällä
lääkitystä niin että ei saa nukutuksi, edes sitä vähää minkä rennoilla
lihaksilla teki, ja alkaa tehä kovastii mieli ajatella että mitä on tullut
sanottua ja mitä on tullu tehtyä. on nähkääs niin että minä en paljon
muista tai yritä muistaa asioita, mutta ajattelen aina muita enkä oikein
koskaan itteäni ja siksi näin käy kuten on käynyt. päähän tai joidenkin niistä
mieleen tarttuu aina jokin likainen ajatus ja niin alkavat asiain tapahtua,
miä kun vähän juon viinaa niin miä saan paljon voimaa ajatuksille; miä
muutun aika perusteelliseksi. Homma tomii kutakuinkin näin - veikkailen
tässä omaa pykologiaani - mutta ensin tokasen että, vaikka sen näin
jälkikäteen tuntisi tai näin etukäteen niin sitä ei ihan niin vain hallita:
traumat, katsokaas traumat ovat kovaa, lujaa, hyvää, huonoa ja pahaa mieltä
peitellessä kertyneet yhteen niiistä päistä ja yhteen niistä mielistä ja kun
sitä ei voi tietää missä päässä se mieli on niin sitä ei voi hallita. enää en
aio - toistaiseksi - edes yrittää; se homma menee näin:

menen sitte, vittu, niin menen että täällä on se tieto, joka kertoo
siitä mikä on ero sille mitä on tehdä ja ajatella tekevänsä ettei tarvi
tehdä.

mennään näillä,
watafat

P.S. itte saa aina, vittu, olla joustamassa ja sen takia että toinen tai
muut saa olla omia ittiään "pilililiuluililutulipallihikihihi", ja minun pitää
sitte hilliltä menoani, vittu, kun puhun ja kerron salaliittoteorioita tai
ehdotan että kannattaisiko ruveta harkittemaan että kuuntelisi minua
ja opettelisi jonkun pienen ohjelmointikielen että tekis jotain kivaa? Ei.
että minua välillä on vituttanu paljon, mutta nyt meni joulu niin vituiksi
että jos oli perinne mielessä niin sen unohan enkä toista kertaa enää
yritä. olihan tuosas, parisen vuotta sitten sellaisia aikoja että joulu- ja
uudenvuoden juhlintaa vietettiin tässä talossa, mutta olen karkottanut
kaikki ihmiset ympäriltäni sillä että paskanaamat jauhaa paskaa selän-
takana. mitä tollasilla tekee? samanlaisia paskoja kuin kaikki muutkin:
aina saa ja toteutuu se mitä on elää menetyksen pelossa, on siis
parempi että se tapahtuu näin tai niin, kuin noin. imekää pillistä omaa
kustanne saatanan pikku-lokit. miä vedän pataan, armotta, kun miä
näen näkyjä. miä olen päättäny sairastua skitsofreniaan (koska lääkäri
niin sanoi) ja toimin sen mukaan: nyt olen varottanut, seuraavan kerran
uhkaan ja teen sitä ennen. ruuvarilla minä korjaan tietokoneita nykyään.

(harja terästä ja harja rautaa, lasisia lauseita lasten suista, muoviruusuja,
omena puista: niitä miä kylvän ja niillä elämäni tien niin että voin aasillan
sitte käyä kun on kaikki minua lyöneet ja minä kaikkia sylkenyt)

miä hajotan ja hallitsen itsehillittömästi, vitun paskanaamat! syö joulu, kun
se on tapa. vetäkää käteen ja hihaan ne kinkut, vituttomasas valheessa
elävät paskat. kuolma sioille ja diftongeille kans', miä otan loparit, kiitos.

P.P.S. Se joka kaiken ymmärtää ei tue tai tajua, mutta olen siirtynyt merkintöihin, jotka olen kirjoittanut jo etukäteen enkä enää niinkään ota otsikosta hakasulkuja, laita musiikkia soimaan ja sillä rallattelisi vaan olen synkkä, synkkääkin synkempi ja musta mieleltäni. minä luulen että... ja se että luulee ei ole tiedon väärti, vaikka kuinka luulisi. on ikävää että en kykene enää tajunnanvirtaan ja siihen on vain yksi syy ja lääke nimeltä lyrica, se tappaa mielen ja kuvituksen vaikka on määrätty hermokipuun. miä rakastan neuroleptejä, ja vielä sellaista paskaa että entiselle alkoholistille tuupataan tommosta paskaa ja joku toinen tokasee, "sehän metaboloituu maksassa". mitä vittua toi tarkottaa? sitä että maksa kärsii vaikka en joisi viinaa? kun kerroin että juon kahvin (maitokahvin) lisäksi vettä ja syön niin että tulen nauttineeksi nestettä noin 8-10l vrk, niin minua jo kehotettiin olemaan juomattakin. eikö hienoa, mikä hieno lääke, ja mikä hienointa, se toimii niin että juomalla nestettä (paljon) lääkkeen teho voimistuu, valitettavasti se myös helpottaa nilkkakipua, mutta on olemasa vaihtoehto, jota en tänne tule enää tuhlaamaan. sen käytän (vuoden 09 heinäkuussa keskeytyneen) DS (Dungeon Siege) -projektini jatkamiseen. sillä jos en omaa alustaa tee enkä apua saa niin game makerilla, dungeon siegellä, lualla ja c++lla sorvaan mekanismin jossa... jne. jne. jne.

[toi soi. harmittaa vähän kesekn ton pukea ja lähtä pahantekoon, mutta kun ei lupausta tulla ja selviä, sopia täälä pietty vaan lyötiin luurilla niin menettelemme seuraavanlaisesti kuvatuin menetelm. pankai kellonaika muistiin tai ylös :P... katotaan onko se Antti vai jussi-eno vai kuka minua kehuu tai kiittää, jotain hyvin äkkinäistä ja rumaa miä teen. ja se tapahtukoon. vitun nistit ei minulle huutele että, mikä vittu sua nyt vaivaa!? sanotaanko näin?]

katsotaan kuinka tässä käy. koska tätä juttua jatkan kun ulkona pikkasen lunta polen, kun on niin että bensasa polttamalla ajatukseni ovat nopiammin perillä kuin puhelimeen puhumalla. katsotaan kuinka moni on niin tosissaan kuin Ne sanoo olevansa. katsotaan ketä Ne on ja onko Niistä mihinkään, tai pitävätkö Ne edes sanaansa. katsotaan, ja sen luette. nyt on kello 2217 ja puen, sitten menen, kun ei tultu kuten luvattiin uhossa. otan ton joonaksen kirveen mukaan, jos se oln vaikka ollut jo jonkun postilaatikossa.

[näin kauan kesti aikaa laittaa pukeet, joilla kulen sanomaani sanomaan selkään otab tai sanon asiani, niin tekoni teen niin polkuni kulkee että teoista puheen miä tällä rupiamlla käyn pitkävihaseksi vaikka en saisi lainaan wiredin tuotantokausia. miä luotan vaan yhteen ihmiseen ja se on harri. se riitti minulle ja se riitti silloin muille, miä olen sen häpiä ja hänen kehu siitä että miä olen, muut saapi arvailla. niin menköön elämä, ja niin se on mennyt... no sampylässä ei ole aina ollut juustoa, mutta muuten aika ok.


olenhan miä sekaisin, kin, mutta voi jeesus, ei paljoa auta on oltava joku muu, tule ja auta, minua vituttaa tämä tekosyynäolo niin ja kesken hyvän (squigglasonic) miä judun tekemään tämän matkan. ja kohteena on Antti vaikka Jussi lähetti kapitaali-tekstiviestin. miä rakastan jussia, mutta jos te tuntisitte hänet, niin....

minä olenm

Abantti, minä laulan ja soin,

uskotteko?

[katso, ja hän katsoi ja Ne ihmetteli, sillä minulla ei pitänyt olla mitään kaimaania vastaan, olenhan saharan kasvatti. onko hän tulossa vai valehteleeko vain]

ennen näitä yksisoilusiksi tekeviä lääkkeitä minä olisin saanut sellaisen raivokohtauksen että olisin kävellyt vaikkapa juhannuksena noin 35 km ankkalinnasta valkealaan, ja vahingossa särkenyt ikkunan.

nyt minulla on voimakas lääkitys niin että makaan sohvan pohjalla kunnes saan päähänpistosta pinttymän ja kaikki menee pieleen kun puupää ei tajua ajatella saati älyä, ja läppää puhelimella korvaan.

minun on suoritettava puninta. muistitikulla on rojua ja tavaraa ja cd-levyllä myös. tarvinko kaiken tai löydänkö sen jos isäni talo poltetaan? ei, vastaukseni on ei, ja en piittaa. luurilla korvaan lyöminen on edelleen teko, jota en aio katella ja kunnella ja kohalleni ottaa niin että en siitä rangaistusta tekisi. Antiiii löi luurilla korvaan ja - kai - kysyi että, "mikä, vittu on sun ongelma" no palataanapa siihen mitä en ole kertonut täällää. Jussi, jospa Jussi olisi se joka on kaikki ongelmani aiheuttanut sillä että hän arpoo lukiessaan ajatuksiani ja kun minä koitan soittaa jollekin ja esiin tulee, ikäänkuin huomaamatta jne. jne. jne. tunnistatteko te vanhan tuttumme?

minun on pakko toimia. minä lähden kaupungille ja tieni vie putkaan. elämän teot ja elämä on niin ennustettavaa kuin minun ns. ystävieni toimi on minua kohtaan. minun on aika alkaa rangaista väärintoista. tahtoisin sanoa jotain ja aloittaa niin, mutta ajattelen että sen aika tulee. minä otan selkään siksi kun minusta viljellään valeita, ja teen väärintekoja ihmisille, jotka eivät ymmärrä ajatella että heitä on manipuloitu toimimaan minua vastaan. olenhan paranoidi, jo on lääkkäriokin sanonut niin, mutta näillä ystävillä ja näillä kavereilla... mitä voisin odottaa?

yst.terv.ja terv. til. kov. heik.

Ahmikävitamiiini, mutta minä olen vain juovuksissa,
taidandkin kysyä antaisiko Jussi kyydin, kun se tovi sitten
pyysi vastaamaan puheluun, jota ei ole tehnyt. Kerros Jussi
kerrankin totta kun puhut tai edes niin että puhut minusta niin vähän kuin minä väkivoimasta tiedän ja kuinka olisin täksi jouluksi tahtonut kertauksen joulusta jostain parin vuoden takaa, ja nyt kaikki on mahdototna!

miä alan pitkävihaseksi ja miä kaivan siihe vihaan Paualan ja Markon, arvon kuoleva on....

jää nähtäväksi,

Antti Ala-Turkia

[olipas roisia - vähän houkuttelevaakin - kuvaa etusivulla otsakkeen flow all. sain siitä ihan uutta intoa ajatella että eihän mun tarvikkaan hävetä sanomisia, toiset on enemmän alasti]

[What would you think if I sang out of tune,
Would you stand up and walk out on me.
Lend me your ears and I'll sing you a song,
And I'll try not to sing out of key.
]

(meni pasmat ja plasmat tossa nin sekasi' ett' en tiedä ollako digi- vai wikileak(s?) niin panen itteni yhen aivosolun jäähylle toimin kuten ajattelin)

katsokaas (tai kuvitelkaa), mahtaako Teillä olla sellaista ajatusta päässä että kyllä ne tietää, tai ollut joskus.

Nyt, jos ajatuksesi on ei, on turha lueksia enempiä. miä kerron kuinka miä läksin ulos pakkaseen vain kiertämään tämän internetin osoitteen tätä taloa että tässä huoneessa saisi olla ja sanoa kuin kukaan, edes ne tai Ne eivät kuuntelisi. se_suuri... katsokaas, se musta mutta, joka aina häärää ja tänäänkin on häärännyt koska minä olen täällä ja teen tätä. Älkää olko ja te lakkasitte olemasta, ne ketkä repellasivat taikaani kaatuivat kun sanoin että kohta on joulu, ja se on kalenterissa ja löin jouluvalot päälle niin viiminenkin niistä, mitkä on ne. lakkasivat hetkeksi lukemasta ajatuksiani ja kuuntelivat... turhaan, minä ajattelin, sillä ne, minun ajatukseni oli jo kerrottu noille ja niille. auto, jossa on benssaa kertoo nopeammin kaikille ketä pelätään ja miksi. tekstiviestejeni suomentaja on siitä ykkönen että voin vain kiittää, onnekseni myös onnitella, miä nyt en ole ollutkaan tällä kylällä hankkimassa taikurin mainetta että salaa möisin itteäni tai aatteitani. mutta palataanpa siihen kun minä heräsin, ja mihin

[tauko
paikalla
saa
polttaa

ainii noi sulut noh {lue se toi} jaa täääälä ei pela edes noi välilyönnit, mee, vittu rakkausrunoihin, sanois kai joku Niistä, no ja kun kävin sielä ja ne säilytti tavaraa vaan 4kk niin se vähän itketti, ymmärrättehän. tämä on elämää ja otteita sairaskertomuksesta. kuulin että on tullut senkin kohdalta lakiin muutos, että potilas ei saa enää kaikkea mitä hänestäääää... se on totta, uskotteko? Ne sanoivat
]

Joe Cocker - A Little Help From My Friends - Woodstock 1969
http://www.youtube.com/watch?v=uQYDvQ1HH-E

tohon, ringon kappaleeseen miä heräsin, kun oli käynnistynyt BBBCCC Entertainmenteltilta (lähdenpäs tolle 'ennakoin kavereille millä tuulella antti on, koska olen jussi' antti varmaan on tappamassa kaikkia kun ja kun ja kun ja kukas se oli kuka oli läpsimässä ja ketä?

no oli se, ja miä en sanonut että ei mutta tiesin kyllä että tässä talossa ei muut riehu kun minä. no, kuitenkin se ohjelma jossa laulu soi ja johon heräsin oli ns. kuorosota eli bbc-versio nimellä last choir standing eli suomeksi vähä kuin viiminen kuoro parhaiten nauraa, mutta jos kysyttäisiin kylän timoteeaamikkoselta niin se varmaan sanoisi että jenkeistä aluperin ja nimella kuoron johtaja tapetaa ekana ja sitte minusta puhutaan paskaa. no, tämän perustellla aika onnistuneesti, onni onnettomuudessa on se että minut on onnistuttu manipuloimaan ensin niin että voi sitten sanoa ja laukaista pikku pikku bikiineissä juuri sellaisissa missä ja ala-astella ollaan ja tehää jotain kaskvuelokuvaa ja miä vetelen jugurtti-purkin tuuleen ja saan siitä jälki-istuntoa kun pakotetaan jäämään välitunniksi sisään sitä syömään. ei, kato, vielä tuolloin ollu sellasta aerodynaamista älliä että olisin huomioinut että tuuli kantaa sen jOgurtin noin 30m sivuun ja siitä pakkosyötyöstä sitte _taas_ istutaan. vittu, kohta istun taposta, enkä kato kuka on tiellä, mutta kyllä miä kohteen otan. kuinka sitte vahinko kaduttaa on ihan lääkärien päätettävissä, sen kai voi arvata :P

vitun rottamainen kaveri siä olet, kiitti kun kuttuit kotiisi ja elämään...

olen maannut ton vitun sohvan syövereissä nelisen kuukautta, niin että olen kiitellyt ja kehnut, mutta enpä arvannut että ajatuksiani lukevat niitä myös julkipuhuvat tulkittuaan. lähetein kavereilleni nätin tekstiviestin, jossa uhkasin panna ikkunoita sisään kun tulen hakemaan puhelinnumeroa, nämä nuo eli Ne kun eivät 'varmaankaan siksi vastaa kun minä sanoin että antti on vihainen antille vai olikos se niin mutta kuitenkin'... kiitos somasta toimminnasta. mitäs jos suomentaisit ton mun tekstiviestin kaikille neljälle niin että miäkin sen ymmärrän, ainii, siä vaan luet ajatuksia, mitä vittua siä voisit sanoa ja sitaatti (mul on puhelmiet hukassa, ja mieli maassa, ei se yksi kuristus sinusta sankaria tiä!)?

(Do you need anybody?
I need somebody to love.
Could it be anybody?
I want somebody to love.)

haaveilevat rikastumisesta, ja pelit ei kiinnosta. niissä olisi rahaa, ja minullle kutsumusammatti eli ohjelmointi, mutta ei, ei kelpaa. pitää tehdä jotain enemmän... tiedättehän ette sanotaan näin että vain ei, kelpaa. ymmärrättehän?

(Would you believe in a love at first sight?
Yes I'm certain that it happens all the time.
What do you see when you turn out the light?
I can't tell you, but I know it's mine.
Oh, I get by with a little help from my friends,
Mmm I get high with a little help from my friends,
Oh, I'm gonna try with a little help from my friends)

ahneutta, antakaa mulle ahneutta ja miä hylkään Teidät!

epäkiitollisesti kuin ihminen, sika ja ruma, lihava paska vo namen est,

Fäggis

(sanoisko kukaan että miähän sanoin?)

pssnkkertoin_autaminua_vähän, joulun_yli, jos_edes. kato niin se on.

[vähän vissii johtaa harhaan toi otsake, mutta korjaillaanpa alle laskettua]

ihan oli vessassa, kun katoin pöntöön - sitte peiliin - mihin pissani laskin ja vaaleata oli mutta ei niin vaaleata kun juopotellessa tai juodessa niin voin hyvällä syyllä valehella teille saman kuin itellenikin: en ole mitään juonut, en ole juovuksissa, en tiedä miksi olen täälä, mutta minulla on (ollut?) olutta, joka lähtee nyt repussa pakkaseen ja sitte sitä saatan juoda jos saunotaan.

tulikohan tämä nyt taas tarpeelliseksi...

tää on varmaan sitte se,

fäggis

P.S. masturboikaa toisianne, onanoikaa iteksenne!

[tässä on nyt sellasta luppoaikaa, en tosin tiedä mitä se tarkottaa,
mutta ajattelin viettellä sen sanoin, ja urkkia onko Luppo-nimi vai
ihan van luppoaika sellasta joutenoloa kun odotellaan]

on kova tilanne päällä. takassa, jota ei ole - on kiva kuvitella
olevaksi kaikenlaista kivaa ja näyttävää, mikä vielä kuulostaa
sellaiselta että muut olisivat kaeellisia. sillä, ei tämä yksien
seinien sisällä yhessä paikassa kivaa ole, eikä oikein erityisen
viihtyisääkään vaikka onkin vielä pyöreä talo eikä vain pyöreä...
no tehän tiedätte, minä en tiedä mistä puhun kirjoitellessani.

olihan varsinainen asiani aie tuumia että minä kun en tuota kieli-
oppia oikein osaa enkä välimerkkejä tiedä mihin niitä pitää sulloa,
niin kuvittelen että minä olen niin tärkiän sanoman sanoja että
se on saatava muillekin selväksi, sillä minä kirjotan niin henkilö-
kohtaisista asioista, että ne useammin kuin aina saattavat -
varmaan jäävätkin - käydä vaikeiksi ymmärtää ja tulisi siksi -
vain siksi - kertoa yleistaijuisemmin. jotenkin niin että niihin,
siis näihin, voisi jotenkin samaistua, jotta jaksaisi lukea. ja
jotta jaksaisi olisi minun saatava kustannustoimittaja, sellasta
on minulle vähän ehoteltu ja sellaselta taholta että se olisi kiva,
mukava ja mukavaakin vielä. mutta vielä sellaista ei ole vain
se aie ja kuvitelma.

nythän tämä on tällaista jaarittelua vain, mutta taaempana on
oikein sellaista paskaa, jota kuulin jouluna ja tulen varmaan
tänä joulunakin kuulemaan kun on tulolla joulu.

katsokaas tai oikeastaan kuulkaas kun radiossa joku äijä vähän
jaarittelee ja sanoo aina väliin: niin niin, olen juuri tulossa
siihen, älkää pitästykö, ja se jaarittelija, jos sen jaarittelun
jaksaa kuunnella loppuun, sanoo juontaja-toimittaja olevan
itsensä frans emil sillanpää.

en tahtoisi olla samanlainen jaarittelija. tahtoisin jaaritella
eri tavalla, mutta niin että sitä ei myöskään oikein jaksa
kuunnella, mutta kuvitelkaas että sellaista lukisitte!

vaan jos kuitenkin tahtotte sellaista jaaritelua, ja pahempaakin
lukea niin sitten astuupi taas kuvaan vanha tuttuni, ehkä
teidänkin, fjodor dostojevski, joka ikäänkuin pseudonyyminä
(taisi olla niin että alunperin olikin) kirjoittaa jaaritellen
kirjoutuksia kellarista.

kirjotuksia kellarsita -jaaritteluun minun vehkeilyni on tosi
alkeellista, mutta tähtään tuohon.

jaarittelemisiin,
Antti aka fäggis alias arafat

[ruusa ja muusa iloiset porsaat, jukka virtasen sanotuksia]

nyt pitäisi päättää kumman päivät päättää, kohta on joulu.
joulu on kalenterissa se kohta, jolloin ei tapahdu mitään ja
siihen on varauduttava sillä varauksella.

tekisi mieli olla tekemästä päätöstä ja tehdä matka, vaikkapa
hollantiin. eikö eutanasia ole sielä sallittua vai pitääkö
olla kansalainen saadakseen sen edun tai oikeuden? vittu,
jos pitää kansalainen olla niin en kyllä mene, en edes lähde.

enhän miä nyt (vielä ainakaan) ole menossa itteäni tappamaan
sikaa jouluksi vaain, ja jos kansalaisuus olisi vaade niin mitäs
järkeä siinä olisi että lähtisin sinne, vaikkapa juomaan VIINAA,
jotta muut saisivat käyttää, sen aikaa kun varron kansalaisuutta,
porsailleni !? on keksittävä jotain, muuta ja mutta kumminkin -
vedän kanin hatusta.

ai, mutta kania pitäisi odottaa pääsiäiseen enkä ole ollenkaan
varma olenko nähnyt hatullista kania, hatullisen kaneja kyllä,
televisiossa, siellä ja siitä mistä kaiken tyhmyyteni ammennan.

jospa menisin punaisen ristin reilille: ensin imatralle vai oliko
se joensuu, jossa koulutetaan leirille ja sitten avustustyöhän
afrikkaan. joisin... eikun uisin joessa jossa on virtahepoja.

menisin vain en hakisi - tietenkin.

luonnottoman luonnollinen kuolema. panisin päähäni lippiksen,
joka todistisi uhrin olevan minä.

missä hitossa mun aivot on?

hippopotamus XVI aka hätänen fäggis

jo vuodesta MIMLCXXXII, komputerila siis,
häkänen lämpöä taloon ja hiili-mono-oksidia kans'.
häikkä pois ja porsaita äidin oomma kaikki, eiks' je!?

(siinä nyt tuli housun koot ja kauluksen paksuuskin eli
sijan sijaan vastaan mitoiltani härkää, mutta olen vain
iso sika, ja tyhmäkin vielä, vähän tyhmempi jopa.)

hei hei hermes tuli ja sillä oli viesti juuri sinulle,
luen sen ensin ja kerron sitten koko maailmalle. lukemisiin.

[se nyt kuitenkin olen minä ja ittiään on aika huono väärentämään, (voin opettaa yksivärisellä offset painokonellla kuinka tehdään magnatudi ja katellaan loopilla että onpas toi piraattilaiva lähellä. pitäskö leikkiä hippasta vai viedäänkö vaan lastimaahan vai otetaanko ylipainoa?])

erinäisen ja sekavan keskustelun jälkeen on sulkumerkit täysin sekaisin ja kaikki epätietoisempia kuin koskaan mitä on tullut tehtyä ja mitä sen takia on tapahtunut.

pieniä asioita on kuitenkin selvitettävänä kun on ollut melk9o vilkas päivä tasoristeysonnettomuuksien takia ja luultavasti se ladan kuljettaja menhtyi kun oli vaan sian lihaa kuskinpaikalla...,.

no nyt äkkiä kaikki tekemään niinku arkkityyppi sanoisi ja lupaisi jotain. ja lupaanhan imä, linnaa tai vankilaan tai jotain epäitsekästä siä tulet tekemään jos minua tottelet, mutta miä tiiään kyllä pari kaveria jotka on ihan saanut tottelemaankin: jos miä teen sinulle lähetteen, miä sitte 32kk päästä kyselen että miten aggressiivinen siä et ole.

tossa tukku noita millä teet itestäsi lampaan ja sitte kun on kaikki syöty, enabolituu, muuten, maksassa... mitähän se meinaaa, vai pitääkö papuskan kuullen pilkkana kun ei tiedä että ajattelee varmaan miten saksaksi sanotaan, mutta osaa myös venäjää. lääkäri hyvä, älkää tehkö minulle niin että minä soitan teille ja puun vastaajaan.

minun tyttöystävätär, joka näytti tältä, näyttää tältä ja minä syytä nanoreksiaa. voitteko ymmärtää että grayn anatomia on tv-sarja, jota en ole tullut ajatelleeksi seurata, mutta katttelen välillä housea, kun on toi jalka niin kipiä.

välillä miä olen hereillä kun tulee aamu-tv eli ylen, niin sitä, mutta älä nyt ota todeta kaikkea sitä mitä sanon sillä osa, melko suuri osa, jopa suurenmpi kuin kuvittein on kuitenkin osoittautunut tilastolliseksi tosiasiaksi.

eläköön tilasto, väggis hirtti ittesä ja toisen ekaa, toistamatta pahaa tai tarkottaneeksi sitä tullen epäonnistuneeksi,. - päivän itsemurhaajakanditaatti itkee enemmän kuin eilinen

kanditaattja oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, voiko sitä olla vaan kaveria ja leikkiä sitä vai pitäskö panna turpaan tollasia runkkareita? inksasta löytyis nyt kaksi½

kirjat kotiin! osote voi olla jo vanha tuttu ja on pari päivää eletty pikkolopakkosista ja ite kehutaan että miä olen lainannut kun syytellään että olen myynyt!

ihan pikkasen minua vituttaa, ja minä olen vihamielinen, ajatellessanii niin.

MIÄ HALUAN: c64 jonkun referenssimanuaalin kotiin. miä halua että minun kirjat, joita miä olen lainannut, tietämättä kenen ne on olleet, miä haluan jokaisen kirjan itelleni että voin niitä palautellla. tämä on
viimeinen varoitus!

sunnuntaiksi putkaan tai kirkkoon, eiks' je aa ei ole auki. hommat on jaettu.

[ja tein itelleni asiat vaikiaksi ensin että mietin sitte kuinka vaikeiksi ne teen muille, liittyy rojektiin nimeltä-Karateka, se on tutkimista sillä kuinka nopeaa eri tilanteissa tulee toimintojen olla että mm. tai erityisesti tomintapelejä voisi pelata ns. vammaset ja Karateka c64...]

niin nyt miä hakkaan hirmutuloksia jossain kansainvälisessä shootemupissa kun miä käytän niin hidasta konetta minkä miä löydän
ja pyörittää riittävän tietourvallista selainta (linux bootti-diskillä. siinä
on suora telnet-yhteys koneeseen, jos on palomuria välissä sen voi kiertää, jos palomjuurina on mssän-oireyhtymälle rakennettu palomuuri.

niin miä hakkaan hyviä tuloksia kun mulla tulee eniten time-stop -bonaria kun on niin laiskakone ja hiiriohjaus.

joskus tuli hifisteltyä että miten se yksi hypen aihe eli fuzzy-logig toimisi prosesssinohjauksessa, niin testasin sitä tolla pc-joilkkarilla kun siinä on potentiometrit tietoantureina.

nyt tuumn että pitäs palautella mieliin pikkasen niitä hommia mitä on ajatellu tehä ja joskus vähänaikaa meinannutkin. ja siitä siis toi projektinimi Karateka....

vähän erilainen Karateka eli Tekkenin ajattelin panna mullan alle eli suuria kuitelmia, joka on luettavissa vaikkapa ääneen sanoina. olen jokskus kehoittanut ottamaan jonkun pätkä näitä puheita ja puhumaan se omanaan kun seurue on on saunonut kovasti ja vastaanottavaisella päällä, takkatuli tehostaa vaikutusta (ja joskus myö alkoholi alentaa se_suuri-reaktiotoa niin että saa miltei taukoamatta esittää pitkiäkin asioita.

nyt jos marco bjurström tai jari sarasvuo olis paikalla niin ne vaan ulisis lattialla toisiinsa käpertyneinä ja sanois että tuntuu hyvältä, näin minä itteäni markkinoisin jos miä möisin itteäni sanomaan että mitä miä ajattelen, no miä ajattelen että jos minulle tulis wii-ohjain, jonka kuulemmma kai saa toimimaan pc-ssäkin, niin sellanen olis kiva. kattelin että oli Game Maker -nimiselle ohjelmalle joku tehny kirjaston sellasen ohjaimen hypistelyyn.

miä en ajatellu tehä golf-pelia, mutta toi olis kiva kattoa kuinka se pitäs tehä Karateka.ssa.

sellasia,
[välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti][välilyönti]

oho, unohtu näköjään sanoa miten tein asiat hankalaksi:
mul on tulet loppu ja täytettävä kaasusytkäri, sellanen takkasytkäri eli siinä on kuoret ja päälsee hyvin käsiksi elektroniikkaan niin miä tein itelleni siihe niin että virransyöttö tulee sarjaportista ja siihen ladataan virtaa pelaamalla noita mun ohjhausrutiineja testaillen, niin
on pakko pelata että voi polttaa (kun ei saa huijata itteää ottamalla tulta kynttilästä tai ropaamalla sitä omaa ohjesauvaa. .ohjausauvvaa ohjelmaansa ei ohjelmaansa asaa ropailla että se lataa millon miä haluan vaan se lataa millon haluaa. nyt oli kauhia työ selvittää mimmonen viive on tuplanäpäytyksellä että saa tulta ja kun se eka kerran sytty niin miä olin niin opea että se sammu ja pelästyin että siinä meni se mahis, mut' tein pari kokeilua vielä hiljaa niin sit sain tulta niin että ei palanu parta, kulmakarvat vaan sillä ekalla kerralla...

nii ei se nyt niissä potikoissa se juju ole vaan siinä että pitää ottaa näytettä ja olla riittävä tai haluttu tarkkuuskin vielä.... nyt jokainen tietää että toi on pikkasen sitä hommaa että se on iteoppivaa.

vähän kun toi hiiri tai miä.