IRC-Galleria

[tupakkaa mulle tai tulen hakemaan]

"Our general thesis is that, in principle, cognition fulfils behavioral aims
and is shaped by behavioral constraints. The same is to be said about
intuition which is a particular form of cognition.

Intuition has its roots in the syncretic type of thinking of the child and of
human beings in the early stages of civilization. But it does not survive in
adults and in highly developed cultures only as a mere residuum. We claim
that intuition expresses a profound necessity of our mental behavior.

During the very course of our reasoning, of our trial-and-error attempts,
we have to rely on representations and ideas which appear, subjectively, as
certain, self-consistent and intrinsically clear. We cannot doubt everything at
every moment. This would be a paralysing attitude. Some representations,
some conceptions have to be taken for granted. They have to appear, subjectively,
as autonomous, coherent, totally and directly acceptable cognitions in
order to keep the process of reasoning working fruitfully.

An intuition is, then, such a crystallized - very often prematurely closed
- conception in which incompleteness or vagueness of information is
masked by special mechanisms for producing the feelings of immediacy,
coherence and confidence.

Such mechanisms have been described in the research literature, but very
often without any apparent connection with a theory of intuition. In the
present work an attempt has been made to take advantage of these research
sources. Studies in overconfidence, in subjective probabilities, findings
referring to mental models, to typical errors in naive physics, to misconceptions
in mathematics, to the evolution of logical concepts in children etc.
represent, in fact, rich potential sources for a theory of intuition.

I should like to emphasize again this interesting phenomenon: simply
because intuition is tacitly but firmly considered to be a primitive feeling, rich
sources of information, based on experimental findings, have been ignored by
most of the theorists. A primary purpose of this book has been to overcome
this obstacle.

INTUITION IN SCIENCE AND MATHEMATICS An Educational Approach

EFRAIM FISCHBEIN
School of Education, Tel Aviv University, Israel"

siitä se lähtee, taas

miä meiltä moi

[intermzzoa edelleen. pitää pitää draivi päällä tai käy tekemään tupakkaa enemmän mieli]

"Understanding the nature of humor is a
problem for psychology. Humor, comedy, and laughter are important and engaging
aspects of behavior. Consequently, they have received attention from many perspectives
and approaches. The amount and diversity of relevant information should have
made this book impossible to write. The material for a work on humor is widely scattered,
both in space and time. Even if the focus is on psychology, all the other areas
touching humor need to be examined. Not only empirical research, but rational and
literary thought must be included. Rod Martin has not only brought this material
together but turned it into an easy read. To borrow a simile from James Agee, it must
have been like "putting socks on an octopus.

Peter Derks
Professor Emeritus
College of William and Mary"

""

"Humor is a ubiquitous human activity that
occurs in all types of social interaction. Most of us laugh at something funny many
times during the course of a typical day. Although it is a form of play, humor serves
a number of "serious" social, cognitive, and emotional functions. Fascinating questions
about humor and laughter touch on every area of psychology. Surprisingly,
however, despite its obvious importance in human behavior, humor and related topics
like laughter, irony, and mirth are hardly ever mentioned in psychology texts and other
scholarly books. Although there is a sizable and continually expanding research literature
on this subject, most psychologists seem to have little systematic knowledge
of it.

--

We all know what it is like to experience
humor. Someone tells a joke, relates an amusing personal anecdote, makes a witty
comment or an inadvertent slip of the tongue, and we are suddenly struck by how
funny it is. Depending on how amusing we perceive the stimulus to be, it might cause
us to smile, to chuckle, or to burst out in peals of convulsive laughter. Our response
is accompanied by pleasant feelings of emotional well-being and mirth. Most of us
have this sort of experience many times during the course of a typical day.

Because humor is so familiar and is such an enjoyable and playful activity, many
people might think they already understand it and do not need research in psychology
to explain it. However, the empirical study of humor holds many interesting surprises.
Although it is essentially a type of mental play involving a lighthearted,
nonserious attitude toward ideas and events, humor serves a number of "serious"
social, emotional, and cognitive functions, making it a fascinating and rewarding topic
of scientific investigation.

The topic of humor raises a host of intriguing questions of relevance to all areas
of psychology. What are the mental processes involved in "getting a joke" or perceiving
something to be funny? How is humor processed in the brain, and what effect
does it have on our bodies? What is laughter and why do we laugh in response to
humorous things? Why is humor so enjoyable? What role does humor play in our
interactions with other people? What is a sense of humor and how does it develop in
children? Is a good sense of humor beneficial for mental and physical health?

As is evident from these and other related questions, humor touches on all
branches of academic psychology (R. A. Martin, 2000). Researchers in the area of
cognitive psychology may be interested in the mental processes involved in the perception,
comprehension, appreciation, and creation of humor. The interpersonal
functions of humor in dyadic interactions and group dynamics are of relevance to
social psychology. Developmental psychologists may focus on the way humor and
laughter develop from infancy into childhood and throughout the lifespan. Personality
researchers might examine individual differences in sense of humor and their relation
to other traits and behaviors. Biological psychology can shed light on the
physiological bases of laughter and the brain regions underlying the comprehension
and appreciation of humor. The role of humor in mental and physical health, as well
as its potential applications in psychotherapy, education, and the workplace, are of
interest to applied branches of psychology such as clinical, health, educational, and
industrial-organizational psychology. Thus, researchers from every branch of the discipline
have potentially interesting contributions to make to the study of humor.
Indeed, a complete understanding of the psychology of humor requires an integration
of findings from all these areas.

Despite the obvious importance of humor in many different areas of human experience
and its relevance to all branches of psychology, mainstream psychology has paid
surprisingly little attention to this subject up to now. Humor research typically
receives scant mention, if any at all, in undergraduate psychology texts or scholarly
books. Nonetheless, there has been a steady accumulation of research on the topic
over the years, producing a sizable body of knowledge. The overall aim of this
book is therefore to introduce students and academics in psychology, as well as
scholars and professional practitioners from other fields, to the existing research literature,
and to point out interesting avenues for further study in this fascinating topic
area.

The Psychology Of Humor An Integrative Approach
Rod Martin"

""

siitä se lähtee

luen itseni humoristiksi

miä meiltä moi

[syke muutenkin yli 200 ja siihen kun pumppaa ton intemezzon kuunneltuaan sen neljä tai nelisen tuntia laput korvilla vasempaan yle radio puhe ja oikeaan rus 1 hollantilainen satellitti- radiokanava, jolla puhutaan paljon ja soitetaan väliin kakofoniaa ja väliin kuuntelijoille niin jo alkaa tupakanhimo, joka johtuu sen puutteesta, tekemään kummia... sen puutteesta...tupakanhimonpuutte vai? no, ei. tiedätte kyllä mitä tarkoitan vaikka en taida sitä sanoa. ja vaikka taitaisin osata tai tietäisin taitaa, niin taitaisin jättää korjaamatta. jotkin asiat on ymmärretävä sellaisinaan tai pidettävä jonkinlaisina vakioina, joihin tulee sitaatissanikin olemaan viittaus, siinä kohtaa kun käsitellään intuitiota oppimisessa. copypasteiluun pikku floodin tajunnan(puutteen) kautta, mars]

niin kummia ovat ajtukset ja arvelut siitä mitä kohta tiän kun ei ole tupankia että itku tulee ennen naurua. ja sekös harmittaa, ja ketä?

niin, minua harmittaa. on niin vittumainen olo, että siihen ei taida olla edes pilleriä. pitää kai alkaa vaivata ihmisiä puhelimella tai jotain, se_suuri sitä ennen minä heitän jakeluun parista kirjasta sitaattia. (ja niin ovat linnut lokkeja, niitä lokkeja siiitä laulusta jossa niin sanotaan. ja niin ovat ajatukseni lintuja, siitä laulusta jossa on lokkeja. ja niin minä ajattelen taas vain lokkeja kun on niin lokki olo, että tuntee ittesä ihan luokattomaksi tässä kastiajaon ilmentymässä nimeltä suomen tasavalta, jonka miä nimeän antti-hoffer-ajan tultua suomen demokraattiseksi tasavallaksi ja sitte saa syöttää uimareille ja kuulantyöntäjänaisille samaa rehua mitä oikein iso ja terveen näkönen possukin on syöny ennen kuin minä sen potkan syön)

katsokaas kun minulla on taas edessä valvomisen aika torstaihin asti niin hoidan sitä (lievitän) ikäänkuin vaveutumalla ja sehän tapahtuu lukemalla likaisia kirjoja, montaa ja samanaikaisesti, koska keskittymiskykyni (tai sen puute) sen sallii. ja mitään ei jää päähän. siksi onkin kiva siteerailla. ei tarvi osata, eikä muistaa. senkun on vaan ja siteerraa. on kun himanen ja saarinen ja sanoo että descartes niin päässä kuuluu poksahdus ja mieleen tulee mielleyhtymiä niin että tietää kyllä mistä puhutaan, puhuttiin mistä tahansa.

mistä - ei mistä -kysmys vaan mistä -johdos - siis tulikin mieleeni nimi didier diderot (tai jotenkin noin) ja leffa, jonka kävin katsomassa hänestä joskus jossain helsingin taideyössä. minulle jäi siitä jotenkin mieleen sellainen vaikutelma ja kuva että hänen teoksensa encyclopedia olisi ollut jonkinlainen sanakirja, jonka hän olisi kirjottanut niin että antaa sanoille ihan oman merkityksensä, ts. vähän niinkun huuhaata, mutta kun siihen liittyi salssa painamisen työ, niin se olis ollu jotenkin descartelaista touhua. näin ei ole, ilmeisesti, vaan encylopedia on oikaestaan tietosanakirjasarja.

en muista kovin tarkkaan tuotakaan. siitä on kai 12v kun tulin surffanneeksi ja silloin ei tuosta kirjasta löytynyt internettien maailmasta oikein mitään tietoa edes engalnaiksi tehdystä painoksesta, saati suomenkileisestä laitoksesta niiiin se jäi siihen, kunte niin moni asia minulta aina jää, melkein kaikki. ikävät asiat, itselle harmilliset ja pitäaikaista haittaa ja mielipahaa tuottavat toista, kanssaihmsitä, kohtaan tehtynä tehdyt itseinhon ja niin rankaisemalla itseäni tehdyt asiat olen perin perinpohjainen viemään loppuun ja päätökseen yhdellä kertaa ja olen siinä melkoinen osaaja. onnistumissuhteen luulen olevan lähellä kasia makuulla eli ääretöntä eli infiniteettihän se sieltä kurkistaa (infidelityn muodossa), kuinka somaa onkaan tuo ja tämä ja se ja kikki se muukin, muun muassa ja muun ollessa, kuten aina on usein kun minä sanelen.

vaan jospa toi toinen kone olisi jo buuttaillut niin että voin muistitikulla kuljettaa taas bottini valikoituja lainauksia teidänkin tietoon.

kiitos kiinnostuksesta ja inhoa realismiin,
aikapoika suomen demokraattisesta tasavallasta (anabolinen SDR)

[miäpä luulen että miä etin kylie minoguen i shouldn't be so lucky vai miten se porhaltaa siinä kasarihitissään. joku 18-19v oli kun se jyräs australiasta lontoon listoille]

[koitanpas miten tää tietokanta reagoi jos teen välitallennuksen ja koitan jatkaa muokkausta. se välillä tekee niin että se sanoo että on merkinnän muokkaus kesken ja vaihtoehtona on jatkaa muokkausta tai peruuttaa muokkaus, jonka muokkauksen peruutuksen seurauksena koko vitun merkintä meni poikki. mutta niitähän käy, voisi olla huonomminkin. voisi olla niin että ei vaan huomaisi että merkintöjä alkaa katoilla salamyhkäisesti. siitte äkkiä emacsi tai c64 emulaattori (varmaan lataa vielä nopeammin kun 1541 kun pure byten heebot tekee duplikaattorin vai mikä d2d-copy se oli. no kuitenkin... se olis vähä liian hc-kone mulle amiga olis lepposin se puolen megan muistilaajennus että saa cpu hääräillä sielä ihan itekseen kun alamuistia sitte jaetaan grafiikan, ruudunpäivityksen ja äänipiirien jaettavaksi. tosin kun...

niin se välitallennus]

nohnih. en miä siiis noita skene-hommia ole sillee puuhaillu. mutta pitäskö sitä ensi kesänä assemblylle vai vieläkö sitä pidetään. tuntuu että ei ole tällä kylällä yhen yhtään ihmistä, joka ropeloisii koneita niin että olisi kukaan tullut sanomaan että se ohjelmoi.

mitäs jos se kuitenkin on niin että ascii on mun taivas ja miä hypin pilveltä toiselle jossain ivory towerissa. voi jukra kun miä sitte olen saamaton. miä en saa postikortteja edes tehtyä. onkohan minuu tullu parkkinsonin tauti kun miä ostin tähän koneeseen muistia lisää niin tässä on kovasti enemmän ohjelmia ajossa bootista kun ennen. tää on tää msdos telnet vähä tämmöstä. on nää merkinnät vähän mitä sattuu kun ei saa tota jotain duplexia väännettyä että ehkottais aakkoset, joita painelen, näkyisivät minulle ja silloin kun oikea pikku pikku pikku sormeni yltää takapesälle niin sitte tulee ruutuun ^H ja help ei toimi. joku vainonen näköjää kyttää että ei tulla palveluihin telnetillä. ei ole tultu enää vuosiin, eikä oikiastaa koskaan kokeiltuakaan kuin sen mitä nyt ensikertaa jotain httpdtä värkätessä tai kun tuli suuniteltua tuota c64-ultrapeliä M.U.L.E. nettiin monipelattavaksi mutta sekin sitte jäi ja nyt pitäs keksiä joku uusi kiva lelu alusta tai tehtävä oma, ettei tarvi tehä valmiiksi tota mikä nyt tuli ekana mieleen.

alkaa tulla sellanen olo että miä maalaan kohta itteni nurkkaan. jumalauta, just kun baba lybek otti pinnoja, jos miä nyt sellasia lasken, niin tulee joku vitun sinooperi virtanen siihe sössöttämään että se joka väittää ettei koskaan valehtele on suurin valethelija, ja miä olen edelleen sitä mieltä että miä vaan törkiästi väitän että miä vaan puhun totta. miä en lupaa mitään, mutta en lupaa tehä mitään tai olla tekemättä. miä vaan olen ja tokenen. pitää vaan hakeutua yksinkertasesti sellaisiin tilanteisiin, että on hämillään siitä uudesta tunteesta, jota ei tunnista siksi. ja ei voi tietää onko se pelko, ja muuttuuko siinä nopeammaksi vai ovatko muut hitaita. onnea on usein siinäkin mielessä toki melkosesti osannu ottaa kohdalle niin että jälkeenpäin vasta tajuaa että sehän vittuili koko illan, enkä miä tajunnut. nyt jos olisi tuossa niin sitähän miä koskettelisin enkä niin paljon itteäni.

[pitääpä laitta kumihanska vasempaan käteen ja ruanansuun allu tuppuraisen olonen ja makunen pölli-peikko. tulis ja pöllis paikat mun hampaista, että saisin tekarit laakereilla ja brutuksen kans'.

tähä väliin se välitallennus ja sitte jotain ilosta hömppää tai tosi krapulaista...l joo vittu miä sanon että tero vaara. vittu, lennonjohtaja... menes tekee kesähitti lapsenlapsille, jätkä. ja sano sille yön jätkälle että lakkaa esittämäsin. ihan pönttö kaveri kun katteli jotain idolsia. vittu stylisti. voi helvetti. miä ajattelin sitä vitsillä, mutta sitte kävi ilmi että se on totta. mutta siis onhan se rasselitasku roudari "jäbä skeba mikäli mä mitään soittamisesta tiedän"-jonne mut ei aaron, mikä sen nimi nyt olikaan. se on vähä niinku seppo hovi, mutta se ei kehta esiintyä tv:ssä, vaan esittää. ihan remu aaltonen -tasoa pönttö sekasin, ja silti myy itteään katteella.

no sille ei voi mitään. tämä nyt ei ole aivan sen tasoista lärpätystä että sitä tulisi ensimmäisenä, jos lainkaan mieleen että mm. suuresti arvostamani juutalainen nietzche, riitaantui wagnerin kanssa. ja alkoi sen tähden haastaa riitaa yleisönosastokirjottelulla. miä nyt olen sen verran jo vähä niinku pakotettu jo pian jättämään jotain pois ettei minun sitten kysyttäessä tulisi aina alkaa kauempaa että tulisi kerralla selväksi että minä kyllä tervehdin ja voin jäädä kuuntelemaan, mutta odotan vain, melko usein tahattomasti kuitenkin, ihan täysin. niinkuin joskus levyraadissa oli vakiovieraana? ööh no olkoon nyt sitte noin, toi toi. kukas se rokonarpinen dramaturgi nyt olikaan. voi voi kun en minä muista.

on tehtävä välitallennus ja haettava kahvia ja yksi pölli. miä salaa kyssään täs sisällä kun on niin hauska vaan naputella konetta ja olla telnet ajossa. enemmän olis toki hyötyä jos lukisi tällaisen ajantuhlauksen jatkaminen, mutta kun tässä nyt on taas kalenterissa mukavasti tilaa kun kävi niin hassusti että oli taas jollakin niin kova kiire kotiin että ei ehtinyt palaveriin. tai ehtihän se ennen kuin se alkoi, mutta homma on helvetin helppo hoitaa niin että vetoaa ulkopaikkalaisuuteen ja sanoo käyneensä sielä sun täälä ja sitte sillä pölvästillä on kotisivuilla gpr-mappi päällä näyttämässä viimistä sataa kilometria. onnittelut, olette juuri ansainneet työetuna puhelimen, jota saa käyttää vain virka-aikana omiin puheluihin.

ostaisikohan välitallentasse vähän johdannaisia. meinasin suomalaista maitoa, jos vaikka hamstraisi vähän kun kohta on taas torinnurkat täynnä jäätelökioskeja. voi nyt vittu senttään. kai miä nyt saisin olla sit edes vestiornin portsari. ei siihe kippoon koskaan kai muut laittanu rahaa kun me. siis ei tuossa 80-luvun puolivälissä tullu turistille mieleen että tempasempa itteni tuonne anjalankosken inkeroisiin ankkalinnaan kun sielä on smurffikylät ja marin tuvat ja hepovuoret ja kaikki porttiteoriat johtavat pannaanispittiin vai mikä se nyt oli. tulipa maion himo. ei maitosuklaan eikä suklaankaan, ihan vaan maito niinku maitona.

pannaas toi utubesta toi Dedicated to those affected by the disasters in Japan. Our love and prayers go out to you. Thank you to my brother for playing the drums. My . on sen verran lujan luokan rumpali että ei saisi nauraa, mutta mitäs hauskaa siinä olis jos sillä ei olisi esim. downin-syndroomaa tai jotain millä saa vitusti rohkasevaa palautetta. ei ole hirviän salaista tää minunkaan elämä tai sitte miä en tiedä mitä kaikkea miä teen kun en miä aina oikein tunnu, melkein ei koskaan ole mitään epäselvyyttä... siis siitä että olen lasika. milestäni en ole enkä ainakaan aina, nyt olisi ihan hyvä olla jopa vähän laiskempi, mutta koitan vaan olla pitkästyttävä

paskat miä käyn laittamassa remotionin tai hong kongin tms ambientinbabientit jytkyttelemään ja suhistelemaan metrovaunuääniä ja puhumaan japania asemalaitureilla, kaduilla ostoskeskuksissa ja pelisaleissa. kaikki pelais jotain hämärää homma ja telnetit vinkuis. olis siistiä ja niin älyttömän mahtavaa. ihan tulee mieleen että kaikki mikä kiiltää vois olla makiampaa. miä otankin vettä ja vähän sokeria suuhun raakana. pitää hätäkeinoin piellä sokereita sillä tasolla ja kestolla että voi sitte verenpaineen laskettua varautua siihen että on pehmiä alusta. onhan se nyt koitettava jotenkin kiroilla tämä päivä tuonne kolmeentoista ja sitten vaikka. no voi nyt vittu, minunhan piti jotain puheluita soittaa ihan kuin hoitaa asioita, mutta joutaahan ne maanataina kun juttelen viikonloppuna yksin ensin ja sitte yksissätuumin tekis jotain merkityksetöntä, minkä siksi voisi jättää jopa tekemättä niin tulis vähän niinku kaks kärpäsestä härkänen ja en kyllä taas ymmärrä että mistä suusta miä tulen.

niin se [välitallennus ja maitoa ja joku madonnan vanha mahtava like a virgin. siis se eka video. kovaa tavaraa, pitkää leikkausta ja välillä on kentällä orkesteri ja välllä on basisti oikeallla puolella, vähän niinku sellanen raakile, mistä lars von trier sitte jalosti dogman. 80-luvun musavideoista? niinkö miä nyt tulin esittäneeksi että miä voisin ajatella? kaikenlaista humpuukia miäkin ajattelen jonkun sanomaan että missä tässä on se avainsana, jolla miä muistan jonkun 52 korttipakkaa?

[tallenna ja peruutamaata ei hemmetti miäpäs etinkin ritchie blackmoren tiluliluttelut snowmanista. harvoja kipaleita missä tykkään kitarasta ja vielä sähkökitarasta vai miten sen sanoisi]

[panenpas vielä ton sibeliuksen intermezzon kun ei oli lukijakunnassa sellaisia, jotka kuuntelisivat sostakovitsia. katsoin eilen televisiotakin, runoraadin; niin että jäi ensinmäinen runo kuulematta mutta sain tallennettua virtasen [jukka] kommentin. olipa muuten poikkeuksellisen hyvä, ja vielä baba lybek vai miten se kirjotetaan, se joka tuomaroimalla juontaa, ja lukee, käsikirjotusta... noniin]

xyz=ex why zee
ex why zee
wax my shoes => life on Zoo (ei artikkelia)

Thing called by Name
Madhava sta Mandelbroe en

To Make sense of the injpossible (hyväksikäyttää)

Al-Khwarixmi
katotaan geometriaan
pahvilappuja internettiin

al_jazbra = uudelleen yhdistyminen

Rubikin-kuutio(z)
pirunnyrkki(z)
punainen risiti ja
-puolikuu
kuoli puu
kilo höyheniä
painonsa rautaa
kulta on likaa

El x Ample (kirjotettu niin että se näyttää tolta, pahvilapulla)
by Tangerine
What ever numbers
you take (You take)
Square and the root

Let me bie
blind by
both my eyes

Old habbits die hard (rabbit and rabbies in a hat of tricks)
äkillisellä tulkinnalla
panemalla kuin kani
vuodessa kärpäsistä
syntyy maapalon
kokoinen möntti, jonka
massa ei ole sama

Pizza polognese
aaltoviivaa~~~~~~~~~~~~kuten edellä
alleviivaan_________________gutten tag
editorissa on kahdeksan pikseliä aakkosta kohden

Asiayhteys oli hankala
eikä suomentaja tarvinnut (nut)
matematikkoja, pihallani
käy palokärki
kiitos papan, että
uskoi

His name was Tanrtaglia, (kuuntelen Tangerin dreamsia)
(and/slash/kusi/mutta/voi/kun/butter) but he certainly didn't look
like one... err... heraldic
(heroic) mathematician...
...err...the architect of new mathematics

At the the age of twelve he had been
slashed across the face by
(achromatic eyes)
rampaging french army (surely not by the whole army?).

The result was terrible facial
scar and a devastating speech
impairment(s)[siksi ei koko armeija, kun yksi arpi?]

In fact Tartaglia (Leonardo of Bolognese) was
the nickname he had been given as a child.

A mean stubberere(*

--

näin päättyy tämä satu ja alkaa tosielämä

*) Tartaglia(** oli lempinimi (tosi lempeää, antaa liikanimi?),
joka tarkoittaa ärkyttäjää, kuten käsialani, kun är näyttää ännältä,
vai miten se menisikään. Stutter on änkyttää stubid on typerä ja ei me suomalaiset olla ainoita, jotka englanninkeilellä leikkii, stubborn suututtaa...

**) tartagliaan minä törmäsin reilu kaksikymmentä(20) vuotta takaperin, vai miten sen sanoisi, kun etsin keinoa laskea neliöjuurta tutkiessa yksikköympyrää. Eli eli Elizabeth Taylor, joka erakoitui kun kuoli Michael Jackson... taidankin kaivaa ennen Göstan panisitko kunnolla Michaelin Earth songin.

sitte tervehiin Mikaa ja tapan Heikin. Nyt on nimittäin niin että ensitapaamisella (siis se ja sama seuraavalla, eli ensikerta kuten seuraava, kun tuntuu kaikki ensimmäiseltä kun saa viisi minuuttia kerralla aikaa sanoa ei mitään ja kuunnella valeita, vaikka minun pitäisi ne kertoa ei sen joka on se ja siksi) lääkäri saa turpaan. lihavat lääkärit ei enää varaa aikoja viideksikymmeneksi minuutiksi. pidä minua vastaanotolla viittä ja ajata kyytejäni sadasta sataankahdeksaankymmeneen kilometria, kolmen ihmisen voimin, jos ei sitä valtio maksa. vanhempani ovat maksaneet valtiolle pian enemmän kuin minä ja kuitenkin vakuutusyhtiön olisi pitänyt hoitaa kuntoutustutkimukset ja toimenpiteet, jotka ovat nyt ohjeistettu vain elintasoa kohottaviksi toimiksi, koska en ole edes uudelleenkoulutettavissa työelämään.

Onnekseni voin hokea että en olisi koskaan enää töitä halunnutkaan tehdä vaan asioita, joilla on merkitystä. opiskella tanskaa ja venäjää. tuntuuko kaukaiselta? venäjä ja tanska, omaavat määrittelijän idiootille, jonka minä tahdon kuvattavaksi suomalaisena. Älkää peljätkö minua, vaan naurakaa minulle, sillä olen sanonut, ja hokemiseen asti toistan: ei ole itseironiaa, on vain ironia.

sen edestään löytää minkä taakseen jättää, ja sen minä teille olen tekevä.

P.S. aikuispsykiatrisen poliklinikan johtava lääkäri (kirugi koulutukseltaan ja puhaltelee alkometriin, absolutistina, enemmän kuin minä) ottaa multa turpaan. haluatteko nähdä? tahdotteko ilmottautua? se läskimaha on 20kg isommassa painoluokassa, mutta miä vedän sitä korville kyrvällä ensin ja sitte saalistan sen sukua täälä, internettien maailmoissa. minun vihalla ja vainolla ei ole mitään rajaa tämänpäiväisen höykytyksen jälkeen kun miä eilen jo tulin siitä sanoneeksi että valvottaa ihan vitusti. nyt vituttaa, ja haku päällä se vituttaa vielä enemmän, mutta jos minun on ennen vakuutusyhtiön lääkärin autoa korjattava jonkun ylipainosen lääkärin kasvoluusto, niin tapahtukoon niin. hengellä voiman, vimman ja kiihkon, joka minussa elää sen ajan, jonka ajattelen ääneensanoen tai kirjottelen. minkä miä olen joskus sanonut on monta kertaa käynyt todeksi. tätä en tahdo, mutta toivon niin ja lainaanpa runoraadin (eilen, siksi jäikin keksen tuo merkintä ilon ja auvon) jälkeen tulleen tulevien ohjelmien putkesta kaurismäen, peltolan sanomaa. pelkkää roskaa. onko sitä pakko lukea?

silkkaa inhoa ja sitä rataa, varmuuskopio ja kalavale to the power of two

(tällainen minua vituttaa ehkä eniten maailmassa, joksi se on tullut. olla kuin joku pendoliinonkuljettaja-eloton-jon ja tekee coverin omasta kappaleestaan like the candle in the wind, jonka se on omistanut marilyn monroelle, mutta kun queen of the heart hurt heard and lost peoples voisay (luostari lontoossa)... no kuunnelkaa tätä earthsongia, jonka joku pelle(tär) on tehny kobukin maanjäristyksen muistolauluksi... vittu, miä hankkisin rumpukoneen, ja äkkiä sittenkin Dedicated to those affected by the disasters in Japan. Our love and prayers go out to you. Thank you to my brother for playing the drums. My .)

[panenpas sibeliusta soimaan. kun tuli mielee joku vanha juttu ruosteisesta autosta, pohjalaisesta pojasta, spedestä ja pasasen kuolemasta... liittyy työpaikkaan ja siitä kuinka menetetään kavereita, pitäs vaan jotenkin saada sellanen antti mänttärimäinen ilmasumuoto siihen kun en osaa vielä tanskaa niin että voisi kuunnella tanska kun kun katselee lars von trieriä... hakemuksia inlmaisutaidon oppilaitoksiin bussilla ja kahdella junalla ja toisessa on johnny deppi tupakkavaunussa]

haen tupankia - [välitallennettua] - tämän ja katson tarviiko minun kirjottaa tästä osa niin että en ole ns. on-line. enkä kulje silja linella, koska en ole juoppo, enkä edes alkoholisti.

nimim. huominen pelottaa

jostain lainattua ja jotain saatua kirjoittaa, eikä jatka.

[välitallennettua]

sää: ajankohtalaista
ennuste: pitäskö ottaa lääke ahistukseen vai kipuun. kipuu ei kuole, mutta huomenna on vittumainen päivä, kun pitää tapella selvinpäin ittesä kanssa. (suom. pitäskö ottaa kumpia lääkkeitä lisää kun ei viina auta vai pitääkö lantata ettei lopu kesken)

hyvin toimi välitallennus. monta kertaa tulee lähettyä niin että tlee tohon oven taakse, joka muuten on lukossa tältä puolelta. (on nimittäin ympyrän muotonen talo eikä huone, sano pohjalainen kun vei veljeltä maatilan.

täs huoneessa on kolme sissänkäyntiä, silloin kun on ikkunoissa pahvit, sanoin miä. kun pitää hakea tupankia lisää. täytyy vissi alkaa karistaa lattiaelle, jos meinaa pysyä ajatustensa tasolla. tosta englantilaisen version kirjotin pahvilapuilleni, niille rakkaille, joita minulla paljon on.

niin kauan kun on sukulaisia on yleisöä, sanoin miä stand-up -koomikolle. mut' räppäreille miä en sano mitää, mut' en miä niitä matki. miä olen apostoli, kyydistä päätellen, se sano mule. miä olisin lyönyt kussu sen mikkii, jos miä olisin muistanut että anssi mänttäri eikä toi virhein kijlotettu. nyt tuli toi ss ja siitä taas juttu mieleen niin on haettava tupakkaa, ettei tätä verrattaisi ii-jokisarjaan.

[välitallennusta ja tupakkaa ja tuhkis, poltan täs koneella salaa, kun sisäs' ei sais polttaa vaikka olishan tos pannuhuonekin, mutta kun en miä ole vielä näyttäny naapureille minkä väriset alushousut mul' on ja siellä alkaa olla pimiä ja nää on punaset nii näyttää ihan mustilta.

noin. ent of part one wannapart of me

nimim. verbaali-impotentti etsii sosiaalitaitoista.

[aijaiai ei tallentanu... taukomusaksi göstaa ja takaisin pohjoiskarjalaan]

[kaikkien aasinsiltojen käpistelijä sentään kun siinä just toi suklaa juttu jäi sitte irti, kun ... otanpa hitaasti enkä tarkasta sitä enempää etten keksi lisää niitä korjauksia, joita ei pitänyt tehdä]

on kuitenkin niin että noi asiat tuossa kattelin ja kuulin vasta eilen iltapäivällä tuosta tsunamista ja harmitti niin vietävästi kun siihe piti tulla toi ydinvoimalahäslinki ja se juuri saamien tietojen mukaan (tuolloin kun tätä artikkelisarjaksi, osoittautunutta ja toivottavasti tämän päättäessä sen triolgiaan (jumalauta, mug eka trilogia, nyt on jo hanskattu jotenkin siedettävästi trigonometria ja trilogia, kyllä miä vielä itteäni asiimoviin vertaan, joinain päivinä, mutta en lähitulevaisuudessa)

...siis juuri saatu tieto oli että sieltä oli kuulunu räjähdys sieltä reaktorista ja just saatiin ruotsin energiapolitiikka tälle pohjoismaiselle polulle niin sitte tulee green peace ja itsemurhapommittaa ydinreaktoriin kaikkien saartorenkaitten äitien läpi ja kyllä taas pähkäillään. tuolla ruotsissa kun on vissii toi kansa vähän saanu välillä sellasiakin asioita toteutettua, joita ei ole valtuutetut isoista valeista ja suurista lupauksista huolimatta toteutettua vaikka olis luvannu yrittää tehä sitä yhta ja samaa lakialotetta, että wc-paperi ei saa olla julkisissa tiloissa niin karheata, niin monta kautta kun äänestäjät kehtaa pyytää. dumpataas pari tsiljarbarbabaaa vaikka hävittäjäkoneeseen. on meillä millä mällätä, vittu, ei asioita öljyllä tehä, vaikka ne valmiina sitä käyttää. pannaa pari ruotsalaista suomeen niin ne panee pari suomalaista venäjälle niin sielä sitte on se urali omille ja sieltä vidän vakoojaksi japaniin eli kyllä se oikopolku sinne vladivostokiin on kova, mutta oppii siellä kielä, jos ei sitä tee. ja sanelukoneesta natisee toi lakoninen ääni jota miä muistan kuunnelleeni peilin edessä, jonka kehystin telivision etupaneelilla. ylellä on hyvää ohjelmaa paljon parempaa kun muilla yleensä tai ylipäätään, miten tuo viimeinen sana vai pitäskö se olal ollut valjastettuna välilyönneillä... no se meni jo ja pikkusormi ei tapa backspacelle eli ton voi jättää lukematta, se on sanomatta selvää...

ainijoo se suklaa kun silverillä siis pyrii sitte semmone kun dirty pertty lies tai jotain aika lähelle noin ja sen näin jo kauan sitten yleltä silloin kun minä en tiennyt mistään superstara audrey tautou (jos toi on edes kirjan per nimi oikein niin tästä sen sitten näkee) että minuun teki sillon vaikutuksen se, jota luulin että on pääosassa se taksia ajava, parsakaalia nassuttava yöportieri. vimmatun häijy leffa ja tuli tietenkin mieleen suklaan sulatteluohejista tuolla ylen aamussa ja sitte siihen niin notkiasti nivoutu kaikki noi että oli ihan pakko tulla puhumaan jostain muusta kun kattelin tonton, no en muista sen demarin haastattelua kun siinä näytettii se kataisen toppuuttelujutut ja voitte arvata että jo mitä, niin oli vaan keksittävä sitkiästi kaikkea muuta kun oli kuitenkin tultava tän pelottavan internetin välittömästä läheisyydesta muistitikku kun kävin tonkimassa ja penkaamassa kaikenlaista luettavaa niin paljon että masentaa kun ei malta, pysty eikä voi, onneksi noi nykyään - kovimmat, mutta on sielä sellastakin törkyä että ihan plagiaattia ja tuntuu no... jokatapauksessa hyötyhommia ihan noihin ohjelmien tekemisen ihmeellisiin toimenpiteisiin ja ajatuksiin kuinka kenenkin mielestä yhteen kirjaan on tungettava kaikki alkeet vaikka luvataan että on niin advanced että handla se ja c nii aina on lopputulos että sourcea lukemalla se kuitenkin tapahtuu, mutta kun se lähdekoodi voisi sitte olla milenkiintosta. vittu rupia mitään c-kasetin järjestelyohjelmia rakentelemaan sen takia että miä osaan tehä oman data-rakenteen joka menee sisää ja tulee uloskin ja näyttä siltä miltä piti... no on seassa semosia nättei teoksia mihin on aika advanced vedetty sitte tommoset hienot perus-algorminonisfafä...

no kuitenkin. se suklaa siinä piti olla se kulkeva juttu kun mulla on varmaan naisten vaihdevuodet kun yksiä kuumia aaltoja ja karmeita makeanhimokohtauksia, ja kuitenkin ollu taas aika juntturas kun mitään ei tapahdu, eikä voi tapahtua kun on kaikki ne päivämäärät annettu mitä on mahdollista kaikkien potkimisella kohtuullista itelle ja kuitenkin se ei edes riitä ja tässä on taas kesä menny kun miä huomaan että vuosi meni, ja seuraava on 2002 ja 2003 mul tulee se takatumaraja kun vitun idiootit ei pitäny missään muualla meteliä tosta eläkeuudisuksesta kuin täälä ja minä.

kyllä tulee itku vielä monelle ja miä olen yhen kerran vänkänny tosissani vapaaehtostyötä ja ihmetelly että neljä miljoonaa yleishyödylliselle mypalle että saadaan valot pojille, vihaan suomalaista jalkapalloa muutenkin niin että tekis mieli vetää liverpoolin paita päälle... no kuitenkin... aika epätoivoselta näyttää että miä enää ehtisin sen verran tervehtyä, että mielenterveystyötä vapaaehtosena. vai mikäs on tuntuma?

uskaltaisitko uskoutua?
niin, miä tiedän. mulla on kuitenkin ollu noi turvaluokitukset, niin olis jonkunlainen tutkinto kai ihan kiva, kun "nää on näitä korkeakoulupaikkoja". miä kun nyt en ajattele niin että miä teksin 3d-shotemup pacmanin ja pari sinkkua, jolla hoilaisin mainetta vaan tekisin kerralla sellasen järjestelmän että sitä ei tarvi olla alati päivittelemässä riplaamassa jotain saatanan toimintoa kun ohjelmistojen ylläpito on se mikä sen rahan tua. miä kun uskon tuohon vapaaehtoistyöhön kun se on solidaarista ja sosiaalista. ja käytännössä miä en oikein valtiota pääse diktaattorin ottein johtamaan ja sosialismiin on ihmiset narrattava ja se peruna pelto ei ole yhtään sen suurempi.

ja toi miten sanoja manipuloidaan tekee sen että toi vapaaehtoistyökin kuulostaa huijaukselta kun läpinäkyvyys, joka ulkomailla on transparency, ohjelmoinnissa ja ekonomiassa on muuttunu siihen että se tarkotta rehellisyyttä kun transparensy nyt kuitenkin oli aika vitun pitkään näkymätnötä toimintaa. mutta eihän se nyt, vittu, sovi ekonemille että ne alkaa puhumaan jostain mustista laatikoista, jos ei siitä tule lentokoneonnettomuus mieleen niin sitä pahempi.

eli siinä suuttumukseni ja suklaapuotiahan siinä haettiin,
hyvä hyvä riitta väisänen mutta miä pelaan vaan pelejä joissa ei voi voitta. ja kun tuota aloin toistamaan se tarkoitti karrikoidusti uhkapelejä, mutta käytännön hyödyt oli niin huomattavia että siitä tuli totta, ja se on pelkää hyvää. huonoa on vaan se että kun puuttuu kilpailuvietti niin on aikamoinen riski siihenkin että on melko alotekyvytön ja noi syklit tuntuu pitenevän, ja olis kuitenkin kiva tehää vaikka ihan ajankuluksi etten olis tekemässä jotain siksi että vituttaa.

hähä, vittu kun tekis mieli kiroilla, mut ei jaksa.

miä meen ottaa pikku pikku bikineissä, juuri sellaisiissa missä, tuolla parin asteen pakkasessa ihan tuulettomassa paikasssa, tuntuu kuin aurinko lämmittäisi ja se johtuu siitä että se on totta eikä mikään shampoomainos, jossa hiuksesi vaikuttavat pehmeämmiltä ja silmäripsesi pitenevät enemmän kun pinokkion nenä,

vittu, toi on ainoa mitä makaroonit on keksiny ja se kuvaa niitä ittää, ja marionetti on pupetti ite,
silvia kataisen salarakas tyrki berluconi, vitun vässykkä-katainen,
sai rukkaset pinochetilta, oho toi tais olla se tintin tyranni, en miä muista sen ranskan ensimmäisen ladyn nimeä, eikä se nyt ole kovin tärkiätäkään. vähä niinku elämä yleensä.

vähän suolaista eivittu ton laulun sanoi ei voi toi on melkein yhtä kuvottavaa jo kun joku tero hyi... tero.... no se boa constriptori vai mikä vitun amemba mun porshe-altaassa, kurluttaa snorttaillen ja hyi...

pyyhi toi teksti pois,
hyoksd

[tämä jatkuva kaaos tietenkin auttaa minua ymmärtämään että ihmiset voivat pelätä ukkosta, koska koskaan ei voi tietää mihin salma iskee ja varmaan on turha toivoa... vaikka onhan minulta noita modemeja parit kun kuparit eli noi puhelinlangat on kovin herkkiä hätyyttelemään... ah, korvaani tulikin juuri tieto että nyt meillä on taas yhteys sinne mikonkadulle. onkos siellä antteja? antti, kuuluuko antti

halloo halloo täälä sairaala -ma nummiinen...

aha, ei ole mutta sen takia sopii toivoa, kuulin että hän osti juuri auton jossa on interwebit ja välikuulerit, mutta moottoria ei sitten saatu mahtumaan. siinäpä ekonominen ratkaisu, mutta minulla onkin tässä. ai mutta minähän olen antti. copypastanpas tuon osan mikä lähti lapasesta...]

takaisin mikonkadulle helliintymään. ohi meni, vastaan tulemalla ja sain siitä pari sanaa kiinni niin että pitkään ne muistin. oli kyse muovin käytöstä ja tuo 8hän) oli aikeissa boikotoida. oi, se niin ihanaa kun on tuota idelogiaa, minulla on sosialistissolidarinen utopia, joka on valtiomuotona diktatuuri, hallinnnollisesti. eli vähän niinku osakeyhtiö, mutta kun ei ole niin on sitte yhtymä. miä olen itkeny siitä päivästä kun menin nesteelle töihin ja tein tähän maahan ja maailmallekin sitä muovia mistä jokainen sinä aikana ja varmaan vähän sen jälkeenkin on käyttänyt, jos on syönyt tia juonut sellaisita yhen sortin harukoista ja kupeista jotka sulaa jos ranskikset on liiaan kuumia. en tiedä mistä tuli sitten ne muovit kun kalja meni tuoppiin, niin jopa minun makuaistilla huomasi että eroa on ja mikä voisi olla luontoystävllisempää kuin lasi, pullona, se hiekassa hiertyy siinä yhessä haminan pitkien hiekkojen kivikossa rikottu pullo, mitä rannoilla rikkoontuu, ja on pian pyöriät reunat ennen kuin paljas jalka astuu. harvemmin muualla paljain jaloin ja kengänpojat on kumia eikä nahkaa, vaikka on kesä.

no. niin en miä kyllä aikonut todistaa että kaikki minkä alotan jää kesken ja se mitä en alota menee sitte, jos ei pieleen, niin pitkäksi kuitenkin. sehän on vaan siitä kyse että halutaanko mitata linnuntietä vai suorinta reittiä, vaikka oikopoluista pidän eniten. ja maantiellä, jos joskus automobiilin kyydissä vaikka, ja kun istun niin ajattelen sellaisesa risteyksessä missä on neljä haaraa ja pitäisi kääntyä oikealle, mutta kun suoraa on helppo ajaa, mutta tuo hiekkainen tie. sinne minä jos joskus kysyttäisiin.

jaa, mutta onpa oltava unelmia, pienikin riittää, jos se on omituinen. mulle kyllä käy kaikki ja aika hurjasti sitlä näyttää että näitä sanoja on taas arvottu kai viimeiseen asti ja vienpä ton muistitikun nyt internettien ulottumattomiin ja koitan keksiä niin vähän että ei ole sellaista ajateltavaa että tarvisin siihen nettiä.

niin toi katos toi mattel intellivision (sama logo kun barbi-nukkien valmistaja kirjotetaan mattel, joskus ähän kinanomaisesti pähkäiltiin kun xerox jäi tekemään kopiokoneita, niin jos tuo on sama mattel niin kyllähän sitä vähän vaatimattomamminkin pärjää, voiskohan siinä olla hieman jotain sellaista samaa mekanismia että sitä säntäillään uuden ja ihmeellisen perässä kun kokoomuslainen pörssisä. sitä lähtään uraaurtamaan ja olemaan etulinjassa niin sitte noi ketkä jäi puljamaan kirottujen parpien ja ärsyttävien kenien kanssa että hemmetti, tämähän on niin vähän kilpailtua että pannaas ken hengiltä niin saadaan simppelimpi tuotantolinja, värjätään vaan tukkaa vähän, senkin lapsista uskaliaimmat leikkaa lyhyeksi ja nerokkaimmat polttaa. onhan niillä vaatteet millä voi personoida, pelataan me tätä simlifeä ja ihastellaan kun it-alalla myydään ilmaa miljaardeilla.

inflaatio on kurissa ja hyvin pyhkii, otetaa mallia italiasta tehää rahayksiköön isompi numero.

ei noitten pohjoismaitten yhteistyö mitään tuo ja semmonen sosialismi saa jäähä taakse. pannaas lintuun influenssa, tehää lehmät hulluiksi ja sian saparo suoraksi ja katotaa mitä tapahtuu. no, hullut suomalaiset... eikun tehoaa se ruotsalaisinkin... öljynatomaa norja tietenkin oli semmosta sakkia että ei tullu noita narkoleptikoita, ja noi sivulliset vahingot oli sen verran hämmentäviä että ei niiden tervysviranomaset mitään sano ja kyllä sielä ollaan osastoillakin hiljaa kun joku hämmästelee ilmiselvää ja ei puhuta sille viikkoon niin eiköhän se siitä ymmärrä. ei nyt aivan noin mutta tommoset sattumat tapahtumina niin eiköhän toi nyt ole jo tullu selväksi että jenkeissä on henkirikosten selvitysprosentti 101, kas mikä luku... enkä minä sitä tietäisikään, mutta kun luin jonkun scott bilasin dohkumenntteja microsoftin pelienginestä nimellä mikä lie mutta peli oli ja on se kai vieläkin dungeon siege ja se on vaan mun mielestä sillee niin hauska kun hiiri vie resurssit kun käytellään vähän c++ templeittejä ms-tyyliin.

halloo halloo, niijoo tilkkakin suljettiin,
oi noita aikoja kun se mualima oli kuin silkkiä vuoan, jota sylillisen tahtoi kerrallaan ja rallatirallati kesäfestareilla on simo linkola-hokahoka.

nyt se on tietysti sitte viel' sumuparempi viiminen hassisen kone ja kaikki siekkarit yhteensä ja miä olen kyllä sitä mieltä että niinhän sen pitäisikin olla. mutta tuo luova etäisyys, miä vähän veikkaan että sellanen liiallinen lapsenomaisuus puuttuu, se on vähä niinku suomen david bowie, paitisi bowie tekee vieläkin hienoja juttui niin että niistä nauttii muutkin kun se ite

tai miä ainakin,
joskus
kai
vissii
no
nyton jo aika epätoivoista
x

[otiskko on oma luku, ei mitään salapiiiloviesteilyä jos on niin se on hienoa, mutta yksi tajuaa ja se toinen olen miä, mulla on polkupyörä vahittavana ja minua harmittaa että ulkona on sellanen keli että vaikka olis avain siihe fillariin niin ei tuossa jään ja auraamattoman sohkan seassa ole mun kovin hyvä ajatus edes harmitella, mutta olisihan se kivaa, mutta ei nyt makeaa ja nuolastaa sitte sitä suklaakakkua]

[no kirmasempa tästä (ed. viesti) tuonne ja on mouse on mars ja muut c64 "pilinää" muistuttavat (rondido tuosta mouse on marsista ensin niin sitten se vähän surrealistisempikin kohina voi mahdollisesti alkaa aukeilla) helinät lakanneet soimasta ja on yle aamussa mike monroe. sillehän on pakko antaa ääni, ja mietin että onko se hanoi horroksikin viiskyt ja risat kriisissä niinku simo (os. ismo) alanko elvyttämässä siekkareita, mikä olisi pyhäinhäväistys, jos moinen rinnastus katsotaan läpi sormien. onhan nimittäin niin että niin kaupallinen jätkä, noin pitkän tauon jälkeen on niin etäällä todellisesta itsestään että en tunne olevani lainkaan omalaatuinen, vaikka kuinka olisin tiedostamatta, mitä juuri nyt tekisi mieli tehdä, mutta ja kun, sensuuritta: koitanhan olla kepeä, letävä sekava ja maksiinimakasiinimainenennennenennen... sanon örf tarkoittamatta sitä tai mitään muutakaan]

ei käyny ilmi mikä oli se juttu että piti sen yhen entisen muinaisen ylen pomon pojan... mutta senhän voi aina arvata, ja tässä tapauksessa melkeinpä niin että voi olettaakin, mutta oikeastaan asia on yhdentekevä. hieman minua häiritsi niin että ajattelin että laittaisin rakkaille pahvilapuilleni muistiiin vaan muistanpa täälä kun nyt muistan. tomittaja kertoi terveisiä pianisti iiro rantalalta että jollain hanoiroksin plähpläh ja se pääsi huonosta opintomenstyksestä huolimatta musiikkilukioon, ja iirossa on sellasta positiivista auraa (no vittu karsinaa sitte) että siitä ei voi olla vihoissaan, jos kantaa on otettava, muullainen kuin katellinen. tässä kohtaa on ihailua, ja mitä tekee ylen pomon poika (entinen yle ja entinen pomo, muinainen ei tää entinen mikä rikko yleä korvaamattomasti; myyrä nimeltänsä ööh noh tiedätte kyllä tai saatte arvata, onnittelee itseään siitä että voitti syövän ja sukunimi on valmiiksi ruotsalainen, mutta kuulostaa saksalaiselta, voin elää elämäni piilo-vittuillen-kaverillisesti virtaselle, os. jari sarasvuo. noiden nimien boomiaikaan (no sanottakoon aikaan kun lama oli niin kova että oli pakko kirjotella iltapäivälehtiin vähä kevyempiä lööppejä...argh) niitä sanottiin uussuomalaisiksi sukunimiksi ja yleisintä tyyppiä edustivat nimet jotka olivat jollain tapaa venäläisperäisi. esimerkkejä annettiiin, en niitä etsi enkä käy keksimään. sukuni on tällä hetkellä jonottamassa maistraattiin (jos sellaista enää on), jotta heti aamusta saa nimen jolla pääsee pakoon minua. jos tilanne ei aiva tuo ole niin hyvä niin, vaikka se onkin merkki siitä että en ole kohdannut jotain, mitä monsteroimalla suomea voi vahingossa saada aikaan. inho on ollut tarkoitus tallentaa niin että en voi itse sitä kohdata, mutta se on tavoitettavissa niin että häpeän tunne on tuhatkertainen kun uskallan sinne kurkata.

niin se mike sanoo siis jotain eli jos olisin rytimittänyt tämän oikein ja kertonut hyvin niin se olisikin selvää ja päivänselvää, nyt se on epäolennaista, ponnetonta, turhaa ja tarpeetonta. mike elää, mike sanooo "ooooi, ole hyvä". vittu, mike isäs-poika monroe sanoo ole hyvä. helvetti. miä kun luin paavo haavikon kullervon tarinan ja tein siitä jonkun hiivatin esseen ja panin loppuun sanat että se antaa kirveen (miekan minä sanoin, siihen on ilmeinen syy, sitäkään ei ymmärretty, mutta ainahan saan selitttää), ole hyvä sanotaan silloin kun annetaan aseet pois. mike, sun piti sanoo kiitos. no, mut' toi oli vaan noita nyansseja mitä minun absoluuttinen kielikorva sanoo. se toimii mun päässä (toimii miten toimii), se mitä sanon ja miten asiani ilmaisen ei kovin usein vastaa sitä mitä olin ajatellut sanoa. siihen on syynsä, niitä on turha korjailla, vielä.

mike oli ihan ok. ei yhtään leuhka eikä ärsyttävä eikä räplänny mitään kauhean kiivaasti, miäkin olen oikiastaa kiivaampi kun mike, enkä miä tienny että mul on lähetys tänään ja aamulla, jos olisin tiennyt niin olisin valvonut vielä enemmän. mike on tottunut esiintymään pikkusen isommilla areenoilla ja rikkomaan enemmän omia luitaan. sen kaverille vielä lähetti terveisiä että sulla on niin hiton harvinaislaatunen elimistö että ei tehäkkään ohitusleikausta. sydämiä on yllin kyllin kun ei tota mallia oikein kysellä. pannaan niitä valmiiksi jo viisi, niin ei tarvi heti tulla mankumaan. no papan kohdalla homma hoitu sitte jonkun munuaisjohtimen osalta niin että osalta juuri on se sana. käsittääkseni ihminen alkaa olla aika likellä kuolemaa jos sen kusi on tummempaa kun paska ja molempia tulee ja jos ei yhtä aikaa niin kuitenkin niin että siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota. mikä tilanteen kiireellisyys on silloin kun toinen kahest on pois pelistä ja siihen toimivaan on leikattu helsingissä pari senttiä lyhyt pätkä. no lanssi oli nopiampi kun mediheli (sehän pyörii taas mediassa ja ymmärään mylläkän, kun tämä hallitus koheltaa). pappa oli vaan tokassu että ei siinä mitään, se on sama kun autoremontissa, välillä tulee mitattua väärin ja leikattua oikein niin sitte leikataan uusi pala, paikataan tai haetaan vielä enemmän letkua. on se melko kylmähermonen heebo, mutta kun se vois kertoa noista minullekin välillä ajoissa etten itke ihan miten sattuu, tai jos niin sitten edes ajottaisin sen millon sattuu mihinkin, johonkin missä se ei haitta jnejne...

[välitallennus. ahaa. olenko taas palannut näihin. tststs]

miken jälkeen tuli joku pusailemaan jotain kakkuja, noita pullteko-ohjelmia on kai enemmän kun paratiisi ja oma loma ja huuma kova ja sitä rataa, autonkin pitää kulkea vaikkei sillä voi ajaa, hop gear, täähän onkin niittokone, viikate, joku laitto sen levysoittimeen, viksu teko mut vielä ne soittaa, kai. en minä tiedä, kuuntelen noita piliniöitä kun olen syntyny muutama transistori pässä ja niitä, mitä sanottiin putkiradioksi, niissä niitä on nähnyt ja siitä on sen verran aikaa että nyt tiedän ainakin jonkin rajan, eli matikkaa jos tarvin en kyllä opettele perkaamaan. mutta sehän tekeekin suklaata sulattaa. ja vesihauteessa (mikrokin pelaa) no kupolin jossa hautettaa tulee olla suurempi kuin kattila. öh. no, miä uskallan väittää että sukuni ansiosta miä olen varmaan syönyt jo tähän mennessä enemmän suklaakakkua kun moni elämässään näkee, ja silti en ole koskaan nähtyt itse operaatiota, mutta ei nyt tarvis ihan noin tyhmänä pitää, siä olet kuitenkin ylellä kokkamaassa, lauantaina, aika moni nukkuu vielä ne tajuaa ton ketä se kiinnostaa. miä kerron niille keitä en, tai oletan niin mutta en tee sitä tehdäkseni pahaa. kiusasin ittäni kun kauhia suklaan himo iski eikä sitä ollut jääkaapissa(kaan). sitte se sano että sitte kun ja jotain oita siis sitte kun suklaa on sulanut... no, minä kielipoliisina. korostan sitä seikka että viittaan taas absoluuttiseen kielikorvaani, se on päässäni jossa on isot transistorit enkä näe pääni sisään, tiedän miltä se näyttää kun näen putkiradioon. aavistelen että sellainen lampun näkönen lasihäkkyrä, ehjältä näyttäessään ollen aivan musta tai miltei kuitenkin, ei sinne mennä pölyjä pyyhkimään eikä minulle tulisi mieleenkään ajatella että hoonaan ja puhallan ja puhkun jostain itelleni sellasen masuunin ja pasuunan että ite miä tollaset putket puhaltelen.

sitä miettiessä muisti että se oli niin hellyttävää kun mikonkatua tietsysä kohtaa kulkiessa vihriä nainen (tyttö tai miten sen sanoo ettei unioninkadun naiset loukkaannu, anja kauranen-haagan-torilla-on-mun-patsas-snellman, naiset kävelköön pimeässä rantatietä, siellä on turvallisuuden tunne, tuo on niin monimutkainen juttu että otin sen tähän vain kuriositeettina eli jos se vastaisi jotain etäisesti aiheeseen liittyvää niin se varmaankin on minun sanomaa, mutta jos sen noin ja näin tärkeäksi näin niin siinä on varmaan jotain tekosia sillä, mitä rouva asf-kauranen on purjonnut jossain valtamediassa silloin kun miä olin vielä pieni arka ja heikko, hobbitti batissa joka ei uskaltanu kanaville kun porvoossakin pentti sano, vaikka se oli oikeastaan joku antti, kun se oli mun kaveri että hänkin tykkää freudista ja vaikka on kokki (no finnjetillä oli ihan tuurilla harjottelijana aamupuuroa keittämässä, travemundeen mennessä, reissukaverin serkku töissä ja sapuskat oli sitä luokkaa kun ne voi ravintolan keittiössä olla. tämä siksi että silverillä pyörii william-s eli näkyy olevan shakespear retold, siisti nimi, ja vammasen hyvä idis vetää macbeth michelin raflaan kun se michelin on jo lakannu olemasta. aivan mahtavia nuo. vhssäällä niin en ole kaikkia nähnyt, nyt näen ja kiitänpä jotain köyhää kaveria että on se onni että on tallennin tullu edes cd-aikakaudelle vai mikä lie minidisci. minulle uutta ja modernia). ei saa sanoa sitten kun suklaa on sulanutta (ks. yle foorum) suklaan sulettua riittää, muita versioita miettimättä. tuossahan minä olenkin se mestari, ja juuri se minä olenkin.

[välitallenteita (sitä tehdessä pankaa mieleen ylen viikolla puoleltapääivin tuleva välilevyjä, jos sitä enää tulee. on tullut muutos rutiineihini niin että en ole kuunneluut sitä kai vuoteen)]

---8<---

[ja pannaas pitkästä aikaa se karelia suiten intermezzo tuolta juutuupista ja hypätään siihen 58s kohdalle, jotta voi keskittyä viuluihin. en tiedä mikä on mutta tuolla sahaamisella on varmaan musiikkien maailmoissa ihan oma terminsäkin, jonka jätän kuviteltujen lukijoiden arvailujen varaan. kun sitä tietoa todella tarvin niin en sitä etsi you too besta, vaan nappaan käpälään puhelimen ja soitan ekana sibelius-akatemian vaihteeseen, numerotiedustelupalvelun kautta]

vaan jospa siinä tulikin heti esimerkki sille kuinka ja miksi kirjotteluni on ollut vähästä. aie oli tokasta, myöntämättä että tiedostaisin luovuttaneeni tai olevani lupumaisillani...

ei taida olla minun elämän tarkoitustakaan. saattaa ajatusta pitemmin alulle mitään sellaista mikä tulisi ja olisi ihan kiva, kokemuksenakin varmaan, saattaa jollain tapaa (ei keinona) loppuun. ja kuitenkin vien loppua pidemmälle monia tapahtumia, jotka ovat käynnistyneet, ikäänkuin, itsestään.

nyt korvalaput korville, ja toteamaan että kaikki varmaan johtuu siitä että olen vielä hereillä, vaikka on vasta aamu ja melkein aamupäivä.

hattiwatillinen

(nojaan pesukoneeseen, avatakseni vesihanan. virta on jo päällä. sanaani ei uskota kun sanon että sain sähköiskun. otin sen toistamiseen, jonka jälkeen pappanikin jo uskalsi, ja oli kerrankin samaa mieltä. onneksi meidän molempien hermoradat johtavat joissaan kehon osissa sähköä aika huonosti, kun näin hyvin voidaan)