IRC-Galleria

Mä nousen seisomaan peilin eteen, tuijotan itseäni silmä kovana. Hiukset on ihan suhteellisen hyvin ja tasaisesti värjätty, Carolina sanoi että ne käänsivät kaupungin ympäri että löytäisivät mulle oikean sävyisen hiusvärin, ja no joo, totta puhuakseni tää ei näytä ihan oikealta, sen kuuluisi olla oranssimpi, mutta kelpaa. Kulahtanut, musta tavallinen t-paita, ne siniset farkut jotka sain joululahjaksi ilmeisesti Carolinalta, ja silmäpussit varmaan polvissa. Miksi mä en voi olla normaali ihminen, miksi mä en voi vain päästä yli Ruskasta - miksi mun pitää jäädä lagaamaan tähän ikävään? Mä en ole koko lomalla nukkunut yhtään ainoaa yötä kokonaan, yhteensä nukutut tunnit voi laskea suurin piirtein kahden käden sormilla, ja mulla on jokseenkin kamala olo. Mun lihakset alkavat kadota pikku hiljaa, mutta ei sentään tule läskiä tilalle - mä en pysty syömäänkään paljon mitään, mä en ole syönyt tiistain jälkeen juuri mitään, koska mua vituttaa/pelottaa niin helvetin paljon Ruskan puolesta. Mä olen jo päätynyt siihen tulokseen, että se vain jatkaa elämäänsä - tai mitä elämää, sehän on kuollut, mutta aivan sama - niin kuin mua ei olisi ollutkaan, aivan vitun sama mulle, ei heilauta mua. Mä yritän kerätä itseeni raivoa, puristan kädet tiukkaan nyrkkiin, mutta rentoudun sitten, mä en pysty suuttumaan Ruskalle. Mä haluun vaan että se olisi iloinen ja kaikkea muuta mahdollista paskaa, ja musta tuntuu, että I'll blow my brains against the ceiling, jos tiedät mitä mä tarkoitan.