"Mä värjäsin ne..."
"Mä huomasin kyllä", mä sanon. "Kim."
"Mitä vittua sä teet täällä?"
"Mä tulin takaisin. Anteeksi."
30 päivää.
kaksi poikaa.
yksi vampyyripoika, yksi ihmispoika.
vitusti liikaa stressiä.
skipattuja kirjoituspäiviä
parinsadan sanan päiviä
yksi kymppitonnin päivä
37 lukua.
87 Word-sivua.
50 006 sanaa.
mä itken aivan vitun paljon. tätä tarinaa tulee enää yhden ainoan luvun verran, tuon joka on nyt vielä kesken, ja vittu, mä itken nyt. mä rakastan näitä poikia ihan vitusti.
mä tein sen.
MÄ VITTU SOIKOON TEIN SEN MÄ KIRJOITIN SEN ja nyt mä itken aivan vitusti, alko siinä vaiheessa ku YWP:n sivuilla kun tulee se video missä koko nanowrimon porukka on että congratulations, koska tajusin silloin, että mä tein sen, ja tää ei tuu ihan heti loppumaan tää itkeminen. mä en oikeati kestä tätä.