IRC-Galleria

Sain Goodreadsissa ensimmäisen arvosteluni. 3/5 tähteä, ja täytyy sanoa, et hämmennyin vähän.

FUS RO DAH

VOISINPA UNOHTAA SKYRIMIN. Että voisin pelata sen läpi uudestaan ja olla aina yhtä amazed ja mesmerised kuin ekalla kerralla.

♥♥♥

Okei. Muistan kristallinkirkkaasti kaikki pelin tapahtumat. Ja aion aloittaa sen anygays tänään alusta.

Mua ei näy seuraavaan kuuteen viikkoon muualla kuin töissä ja partiossa. Hähähä.

Kärvistelen seuraavat kuusi tuntia kuunnellen soundtrackia.

MIKSI TÄMÄ TULEE NYT KUN MUN PITÄISI KIRJOITTAA. VOI ELÄMÄ.

(toisaalta, kirja 2/4 on tämänhetkisen tiedon mukaan valmis... joten... not bad.)

Tänään totesin olevani kotona.

Pelasin Elder Scrolls Onlinea, ja yks quest vei mut Skyrimiin yhteen hautaan. Draugrit oli vääriä mutta haudan ulkonäkö niin oikea että huhhui. Beibi oon kotona!

Sanokaa joku mulle jotain kaunista. Helvetillinen viikko menossa, enkä ehkä kestä viikonloppuun.

arvatkaa mikä ois kivaa vaihtelua, ihmiset?

jos sen sijaan, että kommentoisit mun tissejä, vaihtaisit sanan tissit sanaan kirja. teos, kirjoitustyyli, päähenkilö, ne kaikki kelpaavat myös.

esimerkiksi:

"vitsi sul on mahtavat tissit <3"

voisi kuulua näin:

"vitsi sul on mahtava kirja <3"

tai:

"vitsi sul on mahtava Otso <3"

kävisikö?

mä tiedän, että mulla on tissit. aika bonarit, actually. kaikkien tissit on kivoja, mut kaikkien kirjat eivät ole kivoja, ja tällä hetkellä tarviisin aika paljon psyykkausta: pitäisi toinen kirja uudelleenkirjoittaa, mutta en ole yhtään varma, haluanko tehdä sitä.

jos et tiedä, millainen mun kirjani on, menepä lähimpään kirjastoon - pääkaupunkiseudulta ja Turusta ainakin löytyy, muuallekin sen voi tilata. tai tietty voit tilata oman kirjan ihan itse, esimerkiksi Adlibriksestä sen löytää TODELLA edullisesti!

OIKEESTI.

jos et oo kirjallisuusihmisiä, kehu edes herran tähden huulipunaa, joka sekin on oletuskuvassa ihan hitokseen mahtava. (MAC, Ruby woo.)

”Varmasti olikin, mutta jos se antoi sen sulle, niin siihenkin oli syynsä. Tekö puhuitte musta?”
”Joo.” //KUUTTI VAIKUTTAA AIEMMIN FLEGMAATTISELTA. KORJAA, HOMO.//

Oonko koskaan kertonut, että vihaan kirjoittamista. Yli kaiken.

Vihaan sitä faktaa että itkin puolet eilisillasta yhden hahmon takia, koska voi hyvä LUOJA. Tapoin yhden mun kaikkien aikojen lempihahmoista (enkä tietenkään kerro nimeä), ja tuntuu, että se olisin ollut MINÄ, joka sen tappoi, siis ihan fyysisesti minä käsilläni revin tän hahmoparan palasiksi. Mua surettaa tän hahmon puolesta ja kaikkien sen ystävien puolesta - kaikkien kahden - ja surettaa ennen kaikkea ITSENI puolesta, koska se, mitä sillä on kuolemansa jälkeen edessään, se on vielä pahempaa, enkä tiedä pystynkö kirjoittamaan sen. Voi mun vauvaa.

Oon hirveä ihminen.

OLISPA NANOWRIMO.

Vitun Otso kun alkaa miettiä tyhmiä kysymyksiä ihan omia aikojaa.
"Mitä mä tästä saan"
"Mitä mä teen kun sä oot lähtenyt"

Jne.

Otso miksi vitussa sä oot niin fiksu jannu oikeesti, en mä tarkoittanut sun olevan???

”Voi helvetti”, Otso huokaa, ja mä liityn sen huokaukseen. ”Mä en tiedä mitä mä teen”, se sanoo sitten ja kääntyy katsomaan muhun, katsoo mua silmiin. ”Helena, mitä mä teen?”

En tiiä susta, Otso, mutta mä ainakin itken.

Helvetistä itään, ja hajottaa vitusti.

POKEMONEJA!!!

tuntuu paluulta lapsuuteen. eilen juoksin ympäri itäharjua ja hannunniittyä huutaen "MUN BELLSPROUT ON IHAN LÄHELLÄ LOTTA" ja sen jälkeen muutaman minuutin kuluttua itkien "VITTU TÄÄ KAATU ENKÄ TIIÄ SAINKO MUN PARASIN ENKÄ VOI PYYDYSTÄÄ SITÄ UUDESTAAN KU TÄÄ EI TOIMI!"

tää on kivaa. oikeesti. oon vaan niin onnellinen.