Olen töissä silloin, kun muut ovat vapaalla. Hymyilen, jotta asiakkailla olisi hauskempaa. Hymyilen, jotta oma oleminen olisi mukavampaa. Sadesäällä se on joskus kyllä vaikeaa. On märkä, kylmä ja epämukava olo. Kaiken lisäksi teen työtä, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Vai kuka keksi, että penkit pitää pestä sateella tai kivetys lakaista juuri silloin, kun taivaalta tippuva vesi toimii eri-keepperin tavoin ja liimaa kaikki roskat kivetykseen kiinni? Asiakkaat kyselevät, miksi sataa ja miksi minä en aio tehdä sateelle yhtään mitään. Hymy hyytyy. Asiakkaita on sateella vähän, eikä itsellä ole mitään järjellistä tekemistä.
Onneksi työkaverit ovat mahtavia. Etenkin ne kaikki nelijalkaiset. Niitä ei sadesää haittaa ja työpäivä tuntuu jo paljon paremmalta, kun on saanut vähän poniterapiaa ja jakanut rakkautta lehmälle, sekä saanut pari pusua takaisin päinkin. Aurinkokin taisi vähän pilkahtaa välillä pilven lomasta. Ja sitten koittikin jo aika lähteä kotiin..
