IRC-Galleria

13. päivä perjantai on luonnollisesti kaikista paras päivä ottaa käyttöön sähköllä toimiva jättiläismäinen leikkuuterä, kaataa pässi maahan ja alkaa liikutella terää muutaman millin päässä lampaan iholta. Etenkin silloin, kun koko kerintäporukka on käytännössä ensikertalaisia. Kuulostaako hyvältä? Ei minustakaan, mutta niin vain kävi.

Pässit ovat onneksi vielä pieniä. Niillä ei ole vielä mahtavia sarvia, ei juurikaan elopainoa ja ennen kaikkea niillä ei ole vielä voimaa laittaa kovasti hanttiin. Kainuunharmaspojat siis joutuivat tyytymään kohtaloonsta ja kellahtamaan pressun päälle. Ensikertalainen kerijä kaivautui villan läpi pässin iholle, jonka jälkeen terä haukkaa villaa kuin itsestään. Ja niin se haukkaa myös ihoa, jos ei ole tarkkana. Tämä pässi kuitenkin säästyi vammoilta, kunnes teimme pientä siistintää saksien kanssa paikoista, jonne kone ei vain taivu. Tällaisia kohtia olivat mahanalunen, kainalot, takapuoli ja kaulan alapuoli. Pienen vekin lammas sai muistoksi, mutta ei mitään sen isompaa. Villaa tuli varmaan toista kiloa niinkin pienestä eläimestä. Ja ai että se on pehmeää vauvavillaa!

Toinen pässi päätti huutaa koko toimituksen ajan ja ensimmäiseksi kerityn oli tietenkin ihan PAKKO olla lohduttamassa maassa makaavaa toimitukseen alistunutta veljeään. Ensin terä ei halunnut pureutua höttöiseen villaan sitten niin millään, mutta terän puhdistuksen jälkeen alkoi villa leikkaantua. Vauhdilla se sitten menikin loppuun ja vauhdin kasvaessa myös tapaturmariski kasvaa. Onneksi ei mitään isompia haavereita käynyt. Villaa tuli vähän vähemmän, mutta kaveri onkin veljeään puolet pienempi, mutta sitäkin pippurisempi tapaus.

Kaiken lisäksi lampaat saivat vielä korvamerkit, jotta EU-säännöt täyttyvät ja eläinlääkäri on tyytyväinen. Merkittyinä ja ryöstettyinä lampaat jäivät laiduntamaan tyytyväisenä. Ei niitä tuntunut haittaavan ollenkaan, että koitos oli ollut jokseenkin niin järkyttävä kuin ensimmäinen kerintä nyt mitenkään voi olla. Kyllä herkkuja voi silti tulla ihmisten luota aina kerjäämään!

Nyt on ensimmäinen villasatsi pesussa. Kun saan alpakan karsasttua loppuun, vaihdan myllyyn lampaan ja sitten lampaan+koirankarva -sekoitteen. Sen jälkeen onkin vuorossa kilometritolkulla kehräystä kehräyksen perään. Vielä, kun saisi neuleprojektit siinä sivussa johonkin valmiustilaan niin hyvä olisi. Joulupukin konttiin saa sitten paljon pehmeitä, ekologisia ja taatusti mieleisiä joululahjoja!