En miettinyt enää kysymyksiä. En miettinyt miksi ja milloin, sillä tiesin niiden vastaukset jo. Ja silti sydämeni oli niin tietämätön kaikesta tapahtuneesta.
Se alkoi yhden asian kanssa. En tiedä miksi. Mutta edes sillä ei näyttänyt olevan merkitystä, miten kovasti yrität.
Hiljaa muistot palasivat mieleeni. Pala palalta ne rakensivat ehjän kuvan tunteistani ja viimeaikojen tapahtumista. Sinulle annettiin mahdollisuus selittää kahdessa ajassa kaikki, mitä tiedän, mutta lopussa silläkään ei ole väliä. Minä yritin niin kovasti ja pääsin niin pitkälle, mutta enää sillä ei ole merkitystä. Minun täytyi pudota ja kadottaa se kaikki, sillä lopussa kaikki katoaa pohjattomaan kuiluun, joka tarkoittaa minua.
Aika on valuva käsite. Kello tikittää elämää pois. Et katsonut ulos kellosta. Katso nyt, miten aika lentää pendoliinini siivin. Katso, se putoaa alas lopun päivänä. Katso, aika menee ikkunasta ulos oikealle. Yrittää pitää kiinni, eikä tiedä sen vain menevän.
Yhdelläkin asialla voi olla merkitys. Se yksi asia, en tiedä miksi. Pidä tämä mielessäsi. Edes sillä ei ole merkitystä, miten kovasti yrität lopussa. Minulle annettiin mahdollisuus selittää itselleni, miten kovasti yritin korjata kaiken, mutta edes sillä ei ole enää mitään väliä.
Katsoin hiljaa kauas kaukaisuuteen: siihen pisteeseen, missä tyhjyys kohtaa reunansa. En tiedä, miksi itkin. Eihän millään enää ollut väliä – ei sanoilla, ei teoilla. Ehkä se vain sattui niin paljon. Sillä sinä et tunnistanut minua enää. Jätit minut näytellen olevani omaisuuttasi. Tiesit paluuni sitten, kun kaikki olisi toisin. Havahduin hetkeksi ajatuksistani ja katsoin, miten illan viimeiset kultasäikeet loistivat kauniisti kuparinvärisistä hiuksistani. Hiljaa merestä nousi hopeanhohtoinen kuu, joka lipui kevyesti keskelle taivaan syvänsinistä merta vetäen perässään loputtomalta tuntuvan tähtipeiton päälleni. Yksi kerrallaan pienet laivat sytyttivät valonsa merkiksi siitä, että ne saapuisivat turvallisesti kotisatamaansa. Italian indigonsininen yö tuntui valuvan ylleni. Ja taas silmiini nousivat katkerat kyyneleet.
Ei, ei siksi, että tiesit paluuni, sillä lopussa kaikki tulee takaisin minuun. Minä vain yritin niin paljon ja olen yllättynyt, että se ylsi näinkin pitkälle. Täällä on vain yksi asia, joka sinun pitäisi tietää…
