IRC-Galleria

Vastaus on - liian vähän! Kun tekee 40 tuntista työviikkoa ja siihen päälle vähän lisätöitä, harrastaa useampana iltana viikossa ja tekee kotityöt, jos ehtii, ei ylimääräistä aikaa ole ihan kamalasti tarjolla. Sitä menee vain nukkumaan herätäkseen uuteen huomiseen ja herää uuteen huomiseen mennäkseen vain illalla taas nukkumaan. Olisi todella ihana neuloa, mutta ei oikein tahdo ehtiä.

Ulkotöissä on ihan huippumukavaa! Varsinkin, kun työkaverit (etenkin ne nelijalkaiset) ovat aivan mahtavia tyyppejä. Näin syksyllä alkavat ilmat viiletä ja vaikka miten paljon laittaa vaatetta päälle, ei tahdo tarjeta. Itsekin kaivoin jo viime vuonna neulomani villapipon esiin. Sen kanssa pärjää aamutuimaan. Kehräsin itse shetlanninlammastopsista langan värttinällä ja neuloin pipon. Työ oli ihan ensimmäinen kehärykseni ikinä ja onnistui mielestäni mukavasti. Ainoa vain, että en ymmärtänyt silloin mitään villoista ja niiden laatueroista. Shetlanninlammas kun ei ole mitenkään maailman pehmoisinta villaa, vaan se on karkeaa ja pistelevää. En oikeastaan tajunnut asiaa, ennen kuin kehräsin kainuunharmasta. Siitä tehty kaulahuivi on ihanan pehmeä ja lämmin, eikä se pistele yhtään! Miksi, oi miksi minulla ei ole yhtä pehmoista ja kutittamatonta pipoa?

Pipon neuloisi illassa, mutta kun ei ole siihen lankaa, menee aikaa hieman pidempään. Varmaan viikon parin päästä saan jo pidempään suunnittelemani alpakkapipon, johon mallin löysin vauvaneuleista, mutta kokoa suurentamalla sopii aikuiseenkin päähän näin syyskeleillä. Ruskeaa villaa löytyy kaapista vieläpä kilotolkulla. Talvemmalle sitten ehkä toivottavasti ehdin tekaista koirankarvatumput ja paksuakin paksumpi villapipo on jo puikoilla, mutta odottelee vielä loppuja kavennuksia päälaelta tehtäväksi. Kesken ovat myös kaksi pitsihuivia..

Monta työtä, vähän aikaa, paljon intoa.. Jos sitä kevät-talvella sitten pitäisi kaikki vuosien pitämättömät kesälomat ja talvilomat pois ja uppoutuisi vain villan vietäväksi..