IRC-Galleria

Tuli vaan mieleen, että vitsi maailma on pieni. Kun oltiin Miian kanssa Tarttossa tekemässä opinnäytetyötä meillä oli kämppiksenä sellainen espanjalainen Carlos. No, jokin aika sitten täällä epsanjassa eksyttiin Juhan kanssa, kun yksi poika tarjosi meille apuaan. Siinä kun juteltiin niin meille selvisi, että se poika oli Carloksen pikkuveli! Carlos tulee kuulemma kesäkuun alussa takaisin Espanjaan, ja tietysti töihin samaan sairaalaan ja samalle osastolle (lasten ensiapu) kuin missä olen harjoittelussa. Just juu…

Me ollaan totuttu aika hyvin oloneuvoksina elämiseen. Nukutaan pitkään, syödään, kävellään ja ihmetellään, syödään, loikoillaan sängyssä ja syödään. Ei vaan vielä olla ihan yhtäläisiä yökukkuja kuin espanjoolat, siinä olisi parantamisen varaa. Mielellään oltais useampanakin päivänä menty baariin, mutta kun kukaan täyspäinen ei täällä lähde baariin ennen kello kahtatoista yöllä, ja baarista yökerhoihin siirrytään vasta kahden-kolmen maissa. Yökerhot sulkeutuvat kuudelta aamulla, jonka jälkeen siirrytään aamupalalle jonnekin Ramblan kahviloista! Valitettavasti uni painaa Elinan silmää jo siinä vaiheessa, kun naapurin Desirée vasta alkaa meikkailla, niinpä bileseuraa ei meistä vielä ole saatu.
Eilen oli ihanan lämmin päivä, joten mentiin Juhan ja Emilien kanssa puistoon ottamaan aurinkoa. Juhalle ostin kahvilasta kaljan ja mulle ja Emilielle, kun siideriä ei ollut, vodka-appelsiinimehut! Iltapäivähuppelit on siis kuitenkin koettu.

No, täällä puut jo vihertää, orvokit kukkii ja linnut visertää. Tämä on samaan aikaan sekä ihaninta että karmeinta aikaa keväässä, siis kun aurinko alkaa paistaa ja ihmisten vaatteet vähetä. Huomaa taas talven syntiset jäljet vyötäröllään kun makaa valkoisena valaana ihanan väristen espanjalaisten keskellä. Olé!

Neljä päivää on satanut. Alkais jo pikkuhiljaa riittää. Paikalliset levittelee käsiään, että onpa outo keli. Miks just silloin pitää olla outo keli, kun meillä olis aikaa kierrellä nähtävyyksiä ja tutustua neibörhuudiin! Ei tonne viimaan mielellään lähde talsimaan näillä kesähepeneillä. Ens viikolla sitten varmaan paistaa aurinko, kun pitäisi töissä olla. Onko tämäkin sitä ilmastonmuutosta?

No tämä surkee ilmasto näkyy heti mun lantiolla, hyvä jos farkut kiinni mahtuu. Ette usko miten ihania leipomoita ja kahviloita täällä on; suklaacroissantteja, donitseja, kaakaota kermalla ja muuta herkkua mahtuis rajattomasti tähän massuun. Hyvä selittää itselle, että sateisen päivän piristykseksi vain. Onneksi huomenna alkaa viiden päivän pääsiäisloma, jolloin leipomotkin on kiinni.

Tänään käytiin hakemassa kaapit täyteen ruokaa ja äsken kokattiin kämppisten kummastellessa ah niin kotoista perunaa jauhelihakastikkeella. Hassua miten meilläkin on siirtynyt illallisaika lähemmäs yhdeksää, vaikka kotona Suomessa syödään normaalisti siinä viiden aikaan. Tällä tavalla tää elämänrytmi vaan tarttuu siestoineen kaikkineen. Ja nukuttanut on hyvin, tänään noustiin ylös Suomen aikaa kahden maissa, eli yhdeltä.

Pari iltaa sitten naapurihuoneen pariskunta kokkasi meille meksikolaista ruokaa, ja luvattiin kokata niille joku päivä suomalainen illallinen. Mietiskeltiin, että olisko perunamuussi ja lihapullakastike liian eksoottista?

En tiedä mikä pakkomielle mulla on aina ulkomailla mennä kampaajalle, kun koskaan lopputulos ei oo ollut tyydyttävä. Niin kuin ei nytkään. Musta tuntuu, että se kampaaja oli sadisti, koska se ohensi ja lyhensi mun tukkaa niin paljon, että näytän ihan mieheltä =( Kateellisena katselen kun espanjoolat heiluttelee pitkiä kutrejaan...

Ollaan yritetty opiskella espanjaa: Juha opettelee sitä espanjalaisen Simpson-sarjiksen avulla (se tosin vieläkin suomentaa ekaa sivua) ja mä ostin espanjankielisen lasten anatomiankirjan. Sellaista on selvinnyt, että esposas tarkoittaa sekä vaimoa että käsirautoja?! Outoja nää espanjalaiset!

Johtuneeko päivän pyhyydestä, aprillipäivästä vai lieneekö normaali sunnuntaikäytäntö, mutta tänään keskustan pääkadut oli suljettu autoilta kokonaan. Sellaisilla muovisilla esteillä. Oli aikas ihmeellistä köpötellä ihan rauhassa tyhjässä keskustassa, jossa yleensä pitää silmä kovana tarkkailla hulluja autoilijoita.
Oli aika mielenkiintoinen ilta: osallistuttiin katolilaiseen palmusunnuntain messuun. Juhaa nauratti ja oli se munkin mielestä jotenkin huvittava tilanne. Punakaapuinen ukko messuaa vakavamielistä espanjankielistä ulinaa mikrofoniin ja säestää itseään viuhtovilla käsiliikkeillä ja seurakunta mörisee vastauksia. Seurakunta muuten seisoi lähes koko messun ajan lukuun ottamatta polvirukouskohtausta (meinattiin keikauttaa penkki kumoon kun häkellyttiin muiden polvistuessa). Yhdessä kohdassa kaikkien piti hartaasti kätellä vierustovereita, ja mekin saatiin hämmentyneinä jonkun rouvan käsi kouriimme.
Huomasin, että todella monilla oli mukana jotain palmunlehtiä ilmeisesti kuvaamaan Jeesuksen aasilla saapumista?
Sitten oli ehtoollisen vuoro ja pakkohan sekin oli kokea. Kahdessa jonossa edettiin pappien luo alttarille, jossa käteen lyötiin paksunmallinen öylätti, joka juuttui kitalakeen ja maistui ihan sipsiltä. En tajunnut, että se piti heti lykätä suuhun, niin sain papin motkotukset osakseni ja Juha häpesi =( Viiniä ei seurakunnalle tarjottu.
Valitettavasti almuja ei tällä kertaa herunut kuin kirkon portailla kerjänneelle ukolle, ja kirkkoilun vastapainoksi meillä on luvussa Da Vinci-koodi.

Kuinka nopeasti onni voikaan kääntyä? Vuorokausi epätoivoa myöhemmin meillä on aivan ihana, vaikkakin hieman kallis koti Sabadellin keskustassa (huone, jossa on parisänky, telkkari +20 kanavaa, suihku, vessa, peilipöytä, parveke, internetyhteys, ja yhteinen keittiö muiden asukkaiden kanssa), aurinkoa kakskyt astetta ja kassillinen ihania uusia hepeneitä! Lisäksi minulla on huhtikuun työvuorolista, joka kertoo ensimmäisen harjoittelun olevan synnytyssalissa, jee! Sain myös hassun työasun, jossa rinnassa on kirjailtu koulun logo ja takana on vyö, joista kaikki varmasti tunnistaa minun olevan har-joit-te-li-ja.

Barcelonassa on siis saman verran asukkaita kuin Suomessa ja Sabadell on tällainen Turun kokoinen Barcelonan ”lähiö”, vähän niin kuin Routio on Lohjan lähiö. Tässä lähiössä sijaitsee myös yksi Espanjan (kuulemma) arvostetuimmista sairaaloista, ja siellä työskentelen seuraavat kolme kuukautta. Ensi viikko on vielä lomailua varten; käydään ehkä Andorrassa tai sitten ei. Juha kylläkin haaveilee, että päästäisiin katsomaan futista Camp Noulle. Voin lähteä mukaan, jos siellä on komeita pelaajia.
Jos olisi järkevä niin menisi lomailun sijasta espanjan tehokurssille, sillä kielitaitoni on hävettävän huonoa. Tai sitten se, etten tajua mitään, johtuu siitä, että ihmiset puhuu täällä katalaania eikä espanjaa...

Ensi viikko on myös pääsiäisviikko, ja tapahtuman arvostus on täällä vähän eri mittasuhteissa kuin Suomessa. Ensi viikolla kaikki lomailevat ja siksi en voinut vielä aloittaa harjoitteluakaan. Kaupoissa on kaikenmaailman pääsiäistilpehööriä ja leipomot täynnä suklaakanoja ja pupuja ja sitten kadunvarsilla myydään sellaisia parimetrisiä puukoristeita, joita ihmiset raahaa koteihinsa, tiedä sitten mikä niiden käyttötarkoitus on.

Täällä tuskin tulee lopetettua tupakanpolttoa, sillä ihan KAIKKI polttaa täällä tupakkaa, ihan joka paikassa. Tupakan hintakaan ei päätä huimaa, aski sinistä äl-ämmää oli 2,4 euroa.
Kahviloita täällä on satoja, ja miten nautinnollista onkaan istua siestaa kuppilassa ja juoda kaakaota tai teetä (Juha juo cafe con lecheä) ja poltella pitkiä henkosia tupakkaa. Eikä ole kiire minnekään, ehkä sitten mañana.

Terkkuja kaikille meiltä molemmilta ja ekstraenkelit Henkalle ja Miialle.
Sabadell vaikenee <3

Hola vaan taalta Barcelonasta tai siis Sabadellissa me nyt ollaan. Te ette kuulkaa usko miten epatoivoisesti ollaan jahdattu kattoa paamme paalle nama pari paivaa. Pelkastaan se, etta taalla valimatkat on pitkia eika tunneta paikkakuntaa aiheuttaa jo tietynlaista stressia, kun ei ton typeran suomalaisen matkaoppaan kartoista ole mitaan apua. No, meidan budjetti riittaa just ja just huoneen vuokraamiseen, eli kokonaista asuntoa voi vaan haikailla. Kaytiin katsomassa niin yksi huone oli suhthalpa mutta siina ei ollut ikkunaa - eli oli ihan pimeeta- ja tyomatka olis kestanyt melkein tunnin suuntaansa, sitten kaytiin katsomassa asuntoa jossa ei ollut muun muassa jaakaappia. Meidan budjetilla ei tunnu loytyvan mitaan jarkevaa, eika auta ollenkaan asunnonetsimista minun ruosteinen espanjankielentaito (eilen tilasin Juhalle kasan sulatettua juustoa ja kinkkua kun luulin tilaavani lettuja!) ja vastapuolen englannintaitamattomuus. Pienena lisana voidaan myos mainita, etta Elinan 15,4 kiloa painavaa rinkkaa on mukava raahata kaupunginosasta toiseen. Kun voisi iltaisin edes levata, mutta ei - hostelli on kuin joku vitun pelikentta aina oisin: musa soi taysilla, jengi dokailee kympilla ja eilen porukka pelasi jotain pallopelia meidan seinaa vasten aamuyolle asti.

Niin ollaan ehka molemmat tai sitten vain mina tulossa kipeiksi, koska pakattiin mukaan tietty kesahepenia kun oltiin Espanjaan tulossa! No sen verran voin paljastaa, etta taalla on kylmempi kuin Suomessa oli lahtiessa, eika vitunmoinen luihin asti pistava tuuli helpota asiaa.


Hyvat ihmiset, kun haluatte muuttaa ulkomaille niin
1) ostakaa Lonely Planet!
2) varmistukaa majoituksesta hyvissa ajoin
3) pakatkaa eri saihin sopivia vaatteita mukaan
4) treenatkaa kielitaitoa jo lentokoneessa ellei aiemmin

Niin, etta asuntojahti jatkukoon. Hasta luego cariños!

P.S. Oikeesti taalla on ihan mukavaa, leikin vaan negatiivista :D

This scene took place on a BA flight between Johannesburg, South Africa
and London, England.
A white woman, about 50 years old, was seated next to a black man.
Obviously disturbed by this, she called the air hostess. "You obviously
do not see it then?" she responded. "You placed me next to a black man.
I do not agree to sit next to someone from such a repugnant group. Give
me an alternative seat."

"Be calm please," the hostess replied. "Almost all the places on this
flight are taken. I will go to see if another place is available."

The hostess went away and then came back a few minutes later.
"Madam,just as I thought, there are no other available seats in the
EconomyClass. I spoke to the captain and he informed me that there is
also no seat in the Business Class. All the same, we still have one
place in the First Class."

Before the woman could say anything, the hostess continued. "It is not
usual for our company to permit someone from the Economy Class to sit in
the First Class. However, given the circumstances, the captain feels
that it would be scandalous to make someone sit next to someone sooooo
disgusting. "

She turned to the black guy, and said, "Therefore, Sir, if you would
like to, please collect your hand luggage, a seat awaits you in First
Class."

At that moment, the other passengers, who'd been shocked by what they
had just witnessed, stood up and applauded.

This is a true story. If you are a non-racist - for equal rights and
opportunities, please send this message to all your friends; please do
not delete it without sending it to at least one person.

WELL DONE, British Airways!

toisenlainen joululahja?

http://www.kepa.fi/kampanjat/maailmanparannusvinkit/joululahjat

http://www.pysayttakaasota.net/